Ero sivun ”Uusi alasaksin kirjoitustapa” versioiden välillä

'''Uusi alasaksin kirjoitustapa''' ([[alasaksi]]ksi ''Nysassiske Skryvwyse'' (lyh. ''NSS'')) on kaikkia sekä [[Saksa]]n että [[Alankomaat|Alankomaiden]] puolella puhuttuja [[alasaksi]]n kielen puhetapoja yhdistämään ehdotettu kirjoitustapa. Se yrittää olla yksiselitteinen ja luettava kaikkien murteiden kannalta. Kirjoitustapa kehitettiin vuosina 2017‒2018<ref>[https://ispeaksaxon.wordpress.com/2018/03/05/how-do-we-write-in-saxon Come si scrive in basso sassone? (Miten kirjoitetaan alasaksiksi?)]</ref> ja jo vuonna 2018 Alankomaiden puolinen alasaksinkielinen Wikipedia alkoi käyttää sitä omalla etusivullaan.<ref>[https://nds-nl.wikipedia.org/wiki/V%C3%B6%C3%A4rblad Alankomaidenalasaksankielinen Wikipedia]</ref> Myös ''Werldspråke''-verkkosivustolla alettiin samoihin aikoihin julkaista tällä kirjoitustavalla kirjoitettuja uutisia.<ref>https://wearldsproake.nl</ref><ref>http://www.twentsetaalbank.nl/docs/2018-03-02-Tub-TerDenge.pdf</ref> Vuonna 2019 sen käyttöala laajeni paikallisissa joukkoviestimissä, kun eräs [[suderburg]]ilaisen (alasaksiksi ''Seborg'') ''Die Zeitung'' -lehden kirjoittaja alkoi käyttää sitä kirjoituksissaan.<ref>http://www.suderburg-online.de/keen-wunderwark</ref> Kirjoitustapa on saanut kannatusta erityisesti kielen nuorten puhujien keskuudessa sekä Saksassa että Alankomaissa – ja myös Suomessa.<ref>https://www.skryvwyse.eu</ref>

Ylialueellisessa kirjoitustavassa otetaan lähtökohdaksi sanan alkuperä. Kirjoitustapaa voidaan kuitenkin soveltaa myös alueellisten puhetapojen kirjoittamiseen. Silloin sanan etymologiaan perustuvaa ylialueellista kirjoitusmuotoa voidaan muokata niin, että tietyssä puhetavassa yhteen langenneita äänteitä merkitään samalla kirjaimella, vaikka ylialueellisessa kirjoitustavassa ne pidetäänkin erillään.

Alasaksin pohjoismurteissa ja myös [[IJsselmeer]]in ympäristössä puhutuissa alasaksin muodoissa sananloppuinen ''e'' häviää äännettäessä. Kirjoituksessa ''e'' kuitenkin säilytetään alueellistakin puhetapaa jäljiteltäessä siksi, että tämä käytäntö pienentää pohjois- ja etelämurteiden välistä visuaalista eroa. Lisäksi tätä käytäntöä puoltaa sekin, että eräät konsonantit säilyvät äännettäessä soinnillisina, vaikka ne jäävätkin pohjoismurteissa sanan loppuun: ''wyse'' [vi:z], ''breve'' = [brɛ:ɪ̯v]. Jos ''e'' jätettäisiin kirjoitusasusta pois, pitäisi myös loppuun jäävä konsonantti kirjoittaa toisin, sillä perussäännön mukaan sananloppuinen konsonantti äännetään aina soinnittomana.

Konsonanteissa on vain vähän foneemitason eroja alasaksin eri murteiden välillä, ja siksi on helppo kehittää niille ylialueellinen kirjoitustapa. Vokaaleissa on kuitenkin enemmän vaihtelua murteiden välillä, ja se pitää ottaa huomioon kirjoitustapaa kehitettäessäkin.

Sanat, joissa oli muinaissaksissa pitkä ē-äänne, jakautuvat neljään alajoukkoon, jotka ovat kehittyneet eri murteissa eri tavalla. Esimerkiksi yhdessä murteessa ē₃ ja ē₄ voidaan molemmat ääntää samalla tavalla, mutta eri tavalla kuin ē₁. Toisessa murteessa kuitenkin ē₁ ja ē₄ voidaan ääntää keskenään samalla tavalla, mutta eri tavalla kuin ē₃. Alajoukko ē₂ jakautuu vielä joukoiksi ē_2a ja ē_2b, ja näihin joukkoihin kuuluvien sanojen ē äännetään eri tavalla vain harvoissa murteissa. Kaikissa niissä murteissa, joissa ne äännetään eri tavalla, ē_2a äännetään samoin kuin ē₁ – ja ē_2b samoin kuin ē₄.