Ero sivun ”Al-Mamun” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Al-Mamun''' (''Al-Mamūn'', ''Abū Jaʿfar Abdullāh al-Maʾmūn ibn Harūn'' tai ''Al-Ma'mun'', syyskuu [[786]] – [[9. elokuuta]] [[833]]) oli [[Abbasidit|Abbasidivaltion]] [[kalifi]] vuosina 813–833. Hänen isänsä [[Harun al-Rašid]] jakoi kalifaatin pojilleen niin, että al-Aminista tuli kalifi, kun taas vanhin poika Al-Mamun sai hallittavakseen Mervin kaupungista johdetun valtion itäosan eli Iranin. <ref name=osm />. Seurauksena oli tuhoisa sisällissota, joka päättyi neljä vuotta kestettyään vuonna 813, kun Mamunin armeija valtasi ja ryösti Bagdadin. Mamun pysyi Mervissä vielä kuusi vuotta, mutta joutui lopulta siirtymään Bagdadiin, vaikka Keski-Aasiassa oli käynnissä Babakin johtama kapinaliike.
Kaikkia arabihallitsijoita on ollut tapana kutsua kalifeiksi, mutta todellisuudessa vasta Mamun otti käyttöön tämän kunnianimen ''Khalifat Allah''. Mamun tosin poimi nimen menneisyydestä, sillä Abd al-Malik oli jo ehtinyt käyttää sitä 200 vuotta aikaisemmin. Mamun halusi korostaa ”Jumalan seuraaja” –nimellä asemaansa yhtä aikaa sekä hallitsijana että imaamina, sekä maallisen että jumalallisen vallan haltijana. Käsitys hallitsijan kaksoisroolista vastasi iranilaisia perinteitä, mutta Mamun joutui sen johdosta heti katkeraan riitaan islamilaisen papiston kanssa.
Arabikalifaatissa kehittynyt uusi sääty, islamilainen papisto, ''ulama'' eli tietäjät tai oppineet, antoi tässä vaiheessa ensimmäisen kerran todisteen paitsi olemassaolostaan myös vaikutusvallastaan. Mamunin vastaveto papiston vallan kasvua vastaan oli tukea rationaalista islamin suuntausta, niin sanottuja mutaziliitteja. He edustivat uskonoppineita, joiden ajattelu oli saanut virikkeitä kreikkalaisesta filosofiasta. Sen vaikutuksesta heitä kiinnosti kriittinen ajattelu, ja he näkivät muita vähemmän arvoa jyrkkien uskonnollisten dogmien vartioinnissa. Kalifi alkoi suosia mutaliziitteja ja teki suuntauksesta ainoan virallisesti hyväksytyn. Järjen käytön hyväksyminen luonnollisesti rajoitti papiston valtaa, koska tällöin muutkin kuin ''ulama'' voisi vaatia mielipiteitään kuultavaksi. Papiston vastarinta johti siihen, että vuonna 827 Mamun päätyi perustamaan inkvisition, ''mihnan,'' valvomaan, että ''ulama'' noudattaisi hänen valitsemansa koulukunnan oppeja. Symboliseksi pääasiaksi nousi kysymys siitä, oliko Koraani luotu (jolloin sitä saattoi järkiperäisesti arvioida) vai oliko se ollut aina olemassa.
Al-Mamun hallitsi [[Bagdad|Bagdadissa]] aikana, jolloin sen kirjasto eli [[Viisauden talo]] eli kukoistuskauttaan. Al-Mamunin ja hänen seuraajiensa tarkoituksena oli kääntää paljon kreikkalaisen tieteen käsikirjoituksia arabiaksi (tai syyriaksi) ja luoda siten kirjastosta tieteellisen tutkimuksen keskus. Tämä johti suoranaiseen [[Hellenismi|hellenismin]] renessanssiin. Myös Abbasidivaltio eli vahvinta kauttaan hänen aikanaan, sillä hänen jälkeensä dynastia taantui.<ref name=osm>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 6: Suuret uskonnot| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1984| Tekijä = Arild Hvidtfeldt | Sivut = 287, 294, 295 | Isbn=951-1-07551-9}}</ref>
| |||