Ero sivun ”Ludvig II (Unkari)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 22:
Unkari oli Ludvigin noustessa valtaan lähellä anarkiaa ja sen taloustilanne oli katastrofaalinen: kuningas lainasi rahaa hovin ylläpitoa varten, mihin meni kolmannes valtion budjetista. Rajavartijoille ei ollut varaa maksaa palkkaa ja puolustuslinnoitukset rappeutuivat.<ref name="CS" /> Unkarin ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] välillä vallitsi aselepo, josta huolimatta maiden rajoilla tapahtui jatkuvasti ryöstöretkiä ja kahakoita. Valtakuntana osmanit olivat huomattavasti Unkaria voimakkaampia. Esimerkiksi Unkarin asukasluku oli 1500-luvun alussa vain noin 4 miljoonaa, kun taas Osmanien valtakunnan asukasluku oli 12–13 miljoonaa. Osmaneilla oli myös suuri, nykyaikainen ja hyvin koulutettu armeija, jonka he saattoivat keskittää länteen osmanien [[Čalderanin taistelu|otettua voiton]] [[safavidit|safavideista]] vuonna 1514. Jatkuva osmanien uhka ja siihen varautuminen oli suuri syy Unkarin taloudelliselle ahdingolle. Maalla oli läheiset dynastiset siteet [[Habsburgit|Habsburgien]] [[Itävalta]]an. Osmanit pitivät kytköstä [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]]:en vaarallisena, minkä lisäksi Unkari muodosti tasankoineen portin kohti Keski-Eurooppaa, tai mahdollsien puskurin sen ja osmanien välille. Vuonna 1520 unkarilaiset päättivät lopettaa aselevon ja osmanien neuvottelija vangittiin. Tätä seurasi [[Suleiman Suuri|Suleiman Suuren]] sotaretki Unkariin, jonka aikana [[Belgrad]] menetettiin osmaneille. Unkarilaiset menettivät kaupungin myötä myös maan etelärajaa suojanneen linnoitusketjun.<ref name="unkari">{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen | Nimeke = Unkari - Maa, kansa, historia | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 72–74 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 951-746-252-2 }}</ref>
 
Muualla Osmanien valtakunnassa syttyneet kapinat pysäyttivät kuitenkin heidän etenemisensä kohti Unkaria joksikin aikaa. Kapinat kukistettuaan Suleiman Suuri palasi armeijoineen Unkarin vastaiselle uudelle sotaretkelle keväällä 1526. Kaarle V soti samaan aikaan [[Ranska]]a vastaan, eikä hän voinut tukea Unkaria. Osmanit olivat myös solmineet rauhansopimuksen Puolan kanssa, eikä apua saatu näin tältäkään suunnalta. Unkarilaisten joukkojen kokoaminen osmaneja vastaan oli puolestaan hidasta. Osmanien edetessä [[Tonava]]n länsirantaa pitkin kohti Unkaria unkarilaiset päättivät asettua taisteluun [[Mohácsin taistelu|Mohácsissa 2629. elokuuta 1526]]. Osmanien armeijan koko lienee ollut unkarilaisiin verrattuna noin kaksinkertainen. Unkarilaiset luottivat kuitenkin raskaaseen ratsuväkeensä. Taistelussa he saivatkin aluksi jonkin verran menestystä, mutta myöhemmin taistelu kääntyi tappioksi. Joukkojensa mukana ollut kuningas Ludvig II yritti paeta taistelukentältä, mutta hän putosi ratsailta kevätsateiden takia tulvineeseen [[Csele]]-jokeen ja hukkui. Ruumiin löytäneet unkarilaiset kätkivät sen, jotta osmanit eivät voisi häpäistä sitä.<ref name="unkari" />
 
Osmanit polttivat voittonsa jälkeen [[Pest (kaupunki)|Pestin]] ja [[Buda]]n kaupungit, mutta myöhemmin he joutuivat vetäytymään talven tieltä. Unkarin etelärajan linnoitukset he kuitenmkin pitivät ja mukanaan vetäytyvät osmanit veivät myös 150&nbsp;000 sotavankia. Ludvig II:n kuoleman jälkeen Unkarissa vaölittiin kaksi kuningasta. Valtiopäivät nimitti kuninkaaksi [[Transsilvania]]n vajda [[János Szapolyai]]n ja [[István Bathory]]n johtamat paronit valitsivat Kaarle V:n nuoremman veljen [[Ferdinand I Habsburg|Ferninandin]]. Osmanien vielä myöhemmin palatessa Unkariin maa oli jakautunut kolmeen osaan, Unkarin tasankoa hallitsivat osmanit, Habsburgit maan länsi- ja pohjoisosia ja Transsilvaniasta tuli osmanien suojeluksessa ollut ruhtinaskunta.<ref name="unkari" />