Ero sivun ”Ludvig II (Unkari)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 22:
Unkari oli Ludvigin noustessa valtaan lähellä anarkiaa ja sen taloustilanne oli katastrofaalinen: kuningas lainasi rahaa hovin ylläpitoa varten, mihin meni kolmannes valtion budjetista. Rajavartijoille ei ollut varaa maksaa palkkaa ja puolustuslinnoitukset rappeutuivat.<ref name="CS" /> Unkarin ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] välillä vallitsi aselepo, josta huolimatta maiden rajoilla tapahtui jatkuvasti ryöstöretkiä ja kahakoita. Valtakuntana osmanit olivat huomattavasti Unkaria voimakkaampia. Esimerkiksi Unkarin asukasluku oli 1500-luvun alussa vain noin 4 miljoonaa, kun taas Osmanien valtakunnan asukasluku oli 12–13 miljoonaa. Osmaneilla oli myös suuri, nykyaikainen ja hyvin koulutettu armeija, jonka he saattoivat keskittää länteen osmanien [[Čalderanin taistelu|otettua voiton]] [[safavidit|safavideista]] vuonna 1514. Jatkuva osmanien uhka ja siihen varautuminen oli suuri syy Unkarin taloudelliselle ahdingolle. Maalla oli läheiset dynastiset siteet [[Habsburgit|Habsburgien]] [[Itävalta]]an. Osmanit pitivät kytköstä [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]]:en vaarallisena, minkä lisäksi Unkari muodosti tasankoineen portin kohti Keski-Eurooppaa, tai mahdollsien puskurin sen ja osmanien välille. Vuonna 1520 unkarilaiset päättivät lopettaa aselevon ja osmanien neuvottelija vangittiin. Tätä seurasi [[Suleiman Suuri|Suleiman Suuren]] sotaretki Unkariin, jonka aikana [[Belgrad]] menetettiin osmaneille. Unkarilaiset menettivät kaupungin myötä myös maan etelärajaa suojanneen linnoitusketjun.<ref name="unkari">{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen | Nimeke = Unkari - Maa, kansa, historia | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 72–74 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 951-746-252-2 }}</ref>
Muualla Osmanien valtakunnassa syttyneet kapinat pysäyttivät kuitenkin heidän etenemisensä kohti Unkaria joksikin aikaa. Kapinat kukistettuaan Suleiman Suuri palasi armeijoineen Unkarin vastaiselle uudelle sotaretkelle keväällä 1526. Kaarle V soti samaan aikaan [[Ranska]]a vastaan, eikä hän voinut tukea Unkaria. Osmanit olivat myös solmineet rauhansopimuksen Puolan kanssa, eikä apua saatu näin tältäkään suunnalta. Unkarilaisten joukkojen kokoaminen osmaneja vastaan oli puolestaan hidasta. Osmanien edetessä [[Tonava]]n länsirantaa pitkin kohti Unkaria unkarilaiset päättivät asettua taisteluun [[Mohácsin taistelu|Mohácsissa
Osmanit polttivat voittonsa jälkeen [[Pest (kaupunki)|Pestin]] ja [[Buda]]n kaupungit, mutta myöhemmin he joutuivat vetäytymään talven tieltä. Unkarin etelärajan linnoitukset he kuitenmkin pitivät ja mukanaan vetäytyvät osmanit veivät myös 150 000 sotavankia. Ludvig II:n kuoleman jälkeen Unkarissa vaölittiin kaksi kuningasta. Valtiopäivät nimitti kuninkaaksi [[Transsilvania]]n vajda [[János Szapolyai]]n ja [[István Bathory]]n johtamat paronit valitsivat Kaarle V:n nuoremman veljen [[Ferdinand I Habsburg|Ferninandin]]. Osmanien vielä myöhemmin palatessa Unkariin maa oli jakautunut kolmeen osaan, Unkarin tasankoa hallitsivat osmanit, Habsburgit maan länsi- ja pohjoisosia ja Transsilvaniasta tuli osmanien suojeluksessa ollut ruhtinaskunta.<ref name="unkari" />
|