Ero sivun ”Karhunvatukka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 91.155.140.73) ja palautettiin versio 17586233, jonka on tehnyt 81.197.70.17 |
Puuttuva sana lisätty |
||
Rivi 21:
Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja lukuisia eri lajeja, jotka muistuttavat toisiaan. Suomessa useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä osassa maata, ja niitä kasvatetaan usein [[kasvihuone]]issa. Siperialainen karhunvatukka löydettiin [[Venäjä]]ltä 1980-luvulla, ja se on otettu lisäykseen, ja sitä on saatavilla. Se menestyy jopa [[puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet Suomessa|V-vyöhykkeellä]] taimistojen mukaan. Karhunvatukka on erittäin piikkinen, ja kasvaa korkeammaksi kuin tavallinen [[vadelma]] (''Rubus idaeus'').<ref>Toivo Rautavaara ja Pekka Knuuttila, Mihin marjamme kelpaavat, WSOY 1981</ref>
Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Kasvualustan tulee olla multava, kosteutta pidättävä ja hapan. Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi.<ref>Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981</ref>. Se muistuttaa köynnöstä, ja se tuetaankin usein esimerkiksi säleikön avulla. Karhunvatukkaa tuetaan sitomalla se paaluihin ja lankoihin siten, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan maata myöten.
Karhunvatukan suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin. Karhunvatukan lehdistä tehdään [[tee]]tä.
| |||