Ero sivun ”Vilho Suvirinne” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Jääkärikausi: Haaparanta taipuu Haaparannalle. |
||
Rivi 6:
==Jääkärikausi==
[[Kuva:Jaakaripataljoonan ratsuosasto.jpg|thumb|300px|Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.]]
Ennen jääkärikoulutukseen hakeutumistaan Suvirinne kuului [[Voimaliitto]]on ja oli syksyllä vuonna 1914 Eteläsuomalaisen osakunnan edustajana aktivistiylioppilaiden ensimmäisissä neuvottelukokouksissa. Lopulta hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915 ja sijoitettiin 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n tultua perustetuksi sen 2. komppaniaan. Hänet komennettiin huhtikuussa vuonna 1915 etappi- ja värväystehtäviin Ruotsiin ja Suomeen, jolta komennukselta hän palasi pataljoonaan kesäkuussa vuonna 1915. Toistamiseen hänet komennettiin etappi- ja värväystehtäviin Ruotsiin ja Suomeen 6. syyskuuta 1915.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> Tällä komennuksella hän toimi yhdessä jääkäri [[Oiva Willamo]]n kanssa Seittenkarin-Haaparannan etappiasemilla. Heidän tehtävänään oli huolehtia jääkärialokkaiden vastaanotosta ja ohjaten heidän matkaansa Saksaan. Ruotsin puolelta Suvirinne siirtyi Suomeen jääteitse meren jäädyttyä ja toimi Suomessa joulukuun alkupäiviin asti etupäässä värväten uusia jääkärialokkaita Kemijokilaaksossa.<ref name="SJE1975"/><ref>Pekkola 1928: 88–89.</ref> Hän kuljetti joulukuun puolivälissä vuonna 1915 yhdessä maisteri Hällforssin kanssa Helsingistä entisestä Graftonin-aikaisesta Voimaliiton varastosta noin 40 mauserpistoolia Kemin etapin aseistukseksi. <ref name="SJE1975"/><ref>Pekkola 1928: 89.</ref><ref name="SJE1939"/> Lisäksi hän järjesteli vuoden vaihteessa jääkärialokasten rajanylimenoa Kemistä
Hän palasi vuoden 1916 vaihteessa Tukholmaan, missä sai kapteeni Heldtiltä määräyksen lähteä yhdessä jääkäri [[Sulo-Weikko Pekkola]]n kera Göteborgiin, jossa heidän tehtävänsä oli värvätä Amerikkaan matkaavasta höyrylaivasta Suomalais-siirtolaisia Jääkäripataljoonaan Saksaan. Heidän epäonnekseen laiva oli jo kerinnyt lähteä Göteborgista, jossa he saivat lisäohjeen seurata laivaa rautateitse Bergeniin Norjaan, jossa laiva seuraavan kerran pysähtyisi. Bergeniin saavuttuaan heitä kohtasi kauhistuttava näky, sillä koko kaupunki oli tulessa. Eikä näin ollen heidän tavoittelemansa laiva koskaan saapunut satamaan ja heidän saamansa tehtävä jäi toteutumatta ja he palasivat takaisin Tukholmaan saamaan lisäohjeita.<ref>Pekkola 1928: 94–99.</ref> Hän lähti tammikuun lopulla vuonna 1916 yhdessä jääkäri Pekkolan kanssa tiedustelemaan venäläisten Jäämereltä johtavia etappi- ja kuljetusteitä sekä samalla tekemään alkuvalmisteluja saksalaisten ja itävaltalaisten sotavankien kuljettamiseksi Kannanlahdesta Pohjois-Suomen kautta Ruotsiin.<ref name="SJE1939"/> He toivat tältä matkallaan Skandinavian maista ostamansa toistakymmentä eri mallista pistoolia ja pari karbiinia pohjoisten etappien aseistukseksi.<ref name="SJE1939"/><ref>Pekkola 1928: 104.</ref> Hän tiedusteli yhdessä Pekkolan kanssa Kannanlahden venäläisen etapin ja järjesti sinne asiamiehet, jonka jälkeen he järjestivät Paatsjokivartta seuraavan kuljetustien Norjan rajalle saakka ja Reisivuonosta ja Näätämöstä tulevan vähemmän käytetyn kuljetustien. Hän jatkoi täältä matkaansa Kirkkoniemeen, Vesisaareen ja Vuoreijaan sekä sieltä ilman Pekkolaa yksin Hammerfestiin, mistä hän siirtyi Narvikin kautta takaisin Ruotsiin. Myöhemmin hän siirtyi takaisin värväys- ja etappitehtäviin Tornionjokilaaksoon.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
| |||