Ero sivun ”Plasmasytytys” versioiden välillä

'''Plasmasytytys''' on vaihtoehtoinen [[polttomoottori]]n [[Ottomoottori#Syttyminen|kipinäsytytyksen]] menetelmä, jossa tavanomaisen [[sytytystulppa|sytytystulpan]] pistemäisen kipinän sijasta tuotetaan polttoaineseoksen [[ionisaatio]] ja siitä aiheutuva nopea syttyminen plasmasytytystulpan kahden [[elektrodi]]n väliseen suureen tilavuuteen. Sisempi elektrodi on kapea metallitappi, joka on sijoitettu [[lieriö|ympyrälieriön]] muotoisen ulomman elektrodin keskelle. Ulommassa elektrodissa on aukkoja kaasunvaihdon ja liekin etenemisen helpottamiseksi. Plasmasytytyksessä purkaukseen tarvittava jännite on elektrodien välisen etäisyyden vuoksi suurempi kuin tavanomaisessa sytytystulpassa. Plasmasytytyksessä muodostuu lukuisia samanaikaisia säteittäisiä purkauskanavia elektrodien välille. Plasmasytytyksessä [[sähköpurkaus]] kestää vain joitain nanosekunteja. Plasmasytytyksessä tarvittava sytytystulppa voidaan jälkiasentaa tavanomaisen sytytystulpan tilalle sillä edellytyksellä että plasmasytytystulpan elektrodit mahtuvat palotilaan. Plasmasytytyksen erityinen etu on sen kyky sytyttää nopeasti ja luotettavasti laihojakin polttoaineseoksia, jolloin moottoriin saadaan hyvä [[hyötysuhde]] ja vähäiset typen oksidien päästöt. Tavanomaisella kipinäsytytyksellä tarvittava seossuhde on lähellä [[stoikiometria|stoikiometrista optimia]] eikä puristusta voi kasvattaa korkeaksi [[nakutus]]taipumuksen vuoksi. Plasmasytytyksessä nakutus vältetään laihan seossuhteen avulla, jolloin myös seoksen puristusta voidaan kasvattaa. Sähköpurkaukseen tarvittavan korkean jännitteen ja purkauksen lyhyen keston vuoksi sytytysjärjestelmässä tarvitaan uudenlaisia [[elektroniikka|elektronisia]] sytytyspiirejä.