Ero sivun ”Melodraama” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
w
laajennusta
Rivi 1:
'''Melodraama''' (kreikan sanoista ''meloidia'', ’laulu’, ja ''drama'', ’toiminta’<ref name=koulukino>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.koulukino.fi/?id=1354 | Nimeke = Melodraama | Julkaisu = Koulukino.fi | Viitattu = 27.7.2016}}</ref>) on tunteisiin voimakkaasti vetoava, ylitunteellinen ja teatraalinen kuvaus, yleensä näytelmä tai elokuva.<ref name=kirjallisuusoppi>{{Kirjaviite | Tekijä = Hosiaisluoma, Yrjö | Nimeke = Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon | Vuosi = 2016 | Sivu = 576–577 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Avain | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-304-107-3 }}</ref>
{{Wikisanakirja}}
'''Melodraama''' on tunteellinen tai teatraalinen [[taideteos]]. Melodraamassa voidaan havaita [[oikeudenmukaisuus|oikeudenmukaisuuden]], [[paatos|paatoksen]] ja [[huumori]]n elementit. [[Tragedia]]sta melodraama eroaa esimerkiksi mahdollisen onnellisen lopun perusteella. Aihepiirinä on melodraamassa tavallisesti [[Rakkauselokuva|romanttinen rakkaus]].
 
Melodraaman aiheena ovat usein perhe- ja parisuhdeongelmat, identiteetin etsiminen, luokkaerot sekä miehen ja naisen roolit.<ref name=koulukino /> Melodraamaan kuuluu tavallisesti [[paatos]], moraalinen vastakkainasettelu, [[deus ex machina]] -ratkaisut, fyysinen toiminta ja jännitys. Keskeiset henkilöt ovat tavallisesti stereotyyppisesti joko äärimmäisen hyveellisiä sankareita tai poikkeuksellisen epäinhimillisiä konnia.<ref name=kirjallisuusoppi />
Melodraama voi esiintyä niin [[näytelmä]]ssä kuin [[elokuva]]ssakin, laajassa mielessä myös [[kirjallisuus|kirjallisuudessa]]. Elokuvassa tunnettuja melodraamojen ohjaajia ovat olleet esimerkiksi [[Douglas Sirk]] ja [[Teuvo Tulio]].
 
Melodraaman rakenteessa on usein toistoa ja takaumia. Loppu on usein onnellinen. Kertomusta tehostavat usein vaikuttava musiikki, kirkkaat värit ja kliseiset symbolit.<ref name=koulukino /><ref name=kirjallisuusoppi />
Sana melodraama juontuu kreikan sanoista ''meloidia'', laulu, ja ''drama'', toiminta. Alun perin termi tarkoitti näytelmää, joka yhdisti musiikkia ja puhetta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.koulukino.fi/?id=1354 | Nimeke = Melodraama | Julkaisu = Koulukino.fi | Viitattu = 27.7.2016}}</ref>
 
==Historia==
Melodraaman juuret ovat italialaisen [[ooppera]]n alkuvaiheissa 1500-luvun lopulla, jolloin klassisen [[tragedia]]n elvytyksessä musiikin ja näytelmän yhdistelmästä tuli joko oopperaa tai melodraamaa. 1700-luvun alkupuolella [[Georg Friedrich Händel]] nimitti joitain sävelteoksiaan melodraamoiksi. 1700-luvun lopulla melodraama kehittyi Ranskassa omaksi lajikseen, jossa korostuivat spektaakkelimaisuus, toiminnallisuus ja kiihkeät tunteet. Ensimmäisenä tyylipuhtaana melodraamana pidetään [[Jean-Jacques Rousseau]]n näytelmää ''[[Pygmalion (näytelmä)|Pygmalion]]'' (1762). Melodraama nousi kukoistukseensa Englannissa ja Ranskassa 1800-luvulla saadessaan kauhuromanttisia virikkeitä [[Goottilainen romaani|goottilaiselta romaanilta]].<ref name=kirjallisuusoppi />
 
1920-luvulta alkaen teatterin melodraamojen tilalle tulivat elokuvan melodraamat ja myöhemmin television. [[Mykkäelokuva|Mykkäelokuviin]] tunteita herättävä, musiikkiin nojaava ja liioittelevan teatraalinen esittämisen tapa soveltui hyvin. Aluksi melodraaman käsite liitettiin elokuvissa toimintaan, seikkailuun, jännitykseen ja työväenluokkaisiin miehiin. Keskiössä oli usein sankari–sankaritar–roisto-asetelma. Myöhemmin melodraamalla on alettu useammin viittaamaan naisten elokuviin, joissa käsitellään perheasioita.<ref name=koulukino />
 
Tunnetuimpia melodraamojen ohjaajia ovat olleet Hollywoodissa [[Douglas Sirk]] ja Suomessa [[Teuvo Tulio]].<ref name=kirjallisuusoppi />
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
{{tynkä/Kulttuuri}}
 
[[Luokka:Draama]]