Ero sivun ”Viime jääkauden huippukohta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
viitteen muotoilu, sitovat välilyönnit ja muu kh |
Wgn (keskustelu | muokkaukset) p kh |
||
Rivi 22:
== Huippukohdan ajoituksesta ==
[[File:Lgm temparature july ukmo.png|thumb|Viime jääkauden huippukohdan heinäkuun keskilämpötila, UKMO-ilmastomallilla tehtyjen laskujen mukaan.]]
[[File:Les eyzies lgm.png|thumb| Les Eyziesin seudun jääkauden kylmimmän vaiheen ilmastokaavio. paikak
Monesti jääkauden huippukohta ajoitetaan aikaan 20 000–18 000 radiohiilivuotta sitten Itä-Euroopan jäätiköiden maksimin mukaan.<ref>Rutter&Velichko 1997, 47, 48, 49, 175</ref> Laajemmin saatetaan ajoittaa esim. Uuden-Seelannin ja Patagonian jäätiköiden mukaan aikaan 24 000–18 000 radiohiilivuotta sitten.<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 47, 45.</ref> Chilen vuoristojäätiköiden maksimi oli 20 000–19 000 radiohiilivuotta sitten ja Tasmanian 21 000–19 000 radiohiilivuotta sitten.<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 47.</ref> Valkoi-Venäjän seuduilla jäätikkö laajeni maksimiinsa vasta noin 17 000 radiohiilivuotta sitten.<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 174.</ref> Jääkauden huippukohtaa edlsi Venäjällä [[Brjansk-interstadiaali]] 32 000/30 000–24 000 radiohiilivuotta sitten<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 55, 174, 21.</ref>, jolloin Länsi-Siperian ilmasto oli melko kostea myöhempään huippukauteen verrattuna<ref>Rutter&Velichko 1997, s 21</ref>. Itä-Euroopan Valdain seudun Krutisan alueella oli silloinkin hyvin kylmät ja kuivat olot, tammikuun keskilämpötila −40 – −30 °C ja kylmä jakso 9 kuukautta, sekä sademäärä 200–300 mm<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 55.</ref>. Jään reuna oli silloin Suomessa suunnilleen Helsinki-Joensuu-linjalla ja ikirouta Etelä-Ukrainassa<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 176.</ref>. Jääkauden loppuvaihe alkoi noin 17 000–15 000 radiohiilivuotta sitten<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 178.</ref>. Keski-Venäjän tasangon ikirouta alkoi sulaa 13 000–12 000 radiohiilivuotta sitten, jolloin lössin kasautuminen väheni ja eroosio alkoi kuluttaa rinteitä.<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 179.</ref> Jäätikön maksimi oli Etelä-Baltiassa 18 000 BP, Valdain seuduilla 21 000 BP ja Itä-Karjalan itäosissa 24 000 BP.<ref>Rutter&Velichko 1997, s. 45.</ref>
Rivi 39:
=== LGM:n ihminen===
Erään arvion mukaan kylmimmällä jaksolla noin 23 000 vuotta sitten olisi Euroopassa asunut noin 120 000 ihmistä
<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pnas.org/content/early/2015/06/17/1503784112.abstract | Nimeke = Human population dynamics in Europe over the Last Glacial Maximum | Tekijä = Miikka Tallavaara, Miska Luoto, Natalia Korhonen, Heikki Järvinen, Heikki Seppä | Julkaisu = PNAS | Ajankohta = 2015 | Julkaisija = | Viitattu = 23.6.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="lgm_paremmin">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/suomalaistutkimus_ihminen_parjasi_uskottua_paremmin_jaakauden_euroopassa/8096844 | Nimeke = Suomalaistutkimus: Ihminen pärjäsi uskottua paremmin jääkauden Euroopassa | Tekijä =Ilpo Pajunen | Julkaisu =Yle Uutiset | Ajankohta = 23.6.2015 | Julkaisija = Yle| Viitattu = 23.6.2015 | Kieli = suomi}}</ref> ja muualla maailmassa enemmän. Pohjoinen Keski-
Jääkauden maksimin aikana mannerjää oli paksuimmillaan 2–3 kilometriä ja sen reuna ulottui Valdai–Brandenburg-linjalta Britteinsaarille lähelle [[Lontoo]]ta. Merivesien pinnat olivat n. 150 metriä nykyistä alempana, ja suurin osa mannerjalustoista kuivaa maata. Näillä alueilla oli asutusta LGM:n jälkeen mm. [[Brommen kulttuuri|Brommen arkeologinen kulttuurin]] aikoihin n. 13000 eaa. alkaen, Tanskasta Britteinsaarille. Iso-Britannia oli asumaton luultavasti ilmaston ankaruuden takia 28 000–13 000/12 000 vuotta sitten<!-- radiohiili vai tavallista -->.
| |||