Ero sivun ”Anton Leinonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p typo x 2 |
||
Rivi 7:
Sisällissodan alettua Leinonen sai viikon pituisen sotilaskoulutuksen [[Kalevankangas (harju)|Kalevankankaan]] kasarmilla ja palveli aluksi Tampereen punakaartin esikunnan kansliassa, kunnes hänet siirrettiin [[K. M. Evä]]n ehdotuksesta helmikuun lopussa Ikaalisten rintaman päälliköksi [[Kyröskoski|Kyröskoskelle]].<ref name="vryo"/> Nimitykseen vaikutti ilmeisesti, että hän osasi venäjää ja pystyi näin kommunikoimaan rintamalla olleiden venäläisten kanssa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Leinonen, Tatu | Otsikko = ”Anton Edvard Leinonen – sotapäällikkö” | Julkaisu = Leinosten sukulehti | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 20 | Numero = 1 | Sivut = 12–13 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Leinosten sukuseura ry | www = http://www.leinoset.fi/lehtijutut/1_2006.pdf | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 21.10.2018}}</ref> Leinosen apuna esikunnassa oli kolme Venäjän armeijan sotilasta A. Sokolov, I. Palmberg ja J. Kannola.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lappalainen, Jussi T. | Nimeke = Punakaartin sota 2 | Sivu = 54 | Vuosi = 1981 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Opetusministeriö| Isbn = 951-85907-2-9}}</ref> Ikaalisten rintaman murruttua [[Kyröskosken taistelu]]n jälkeen punaiset perääntyivät Tampereelle, jossa Leinonen joutui valkoisten vangiksi 6. huhtikuuta.<ref name="vryo"/>
Hän onnistui välttämään teloituksen ja karkasi [[Tampereen vankileiri]]ltä 22. kesäkuuta. Leinonen palasi junalla Helsinkiin, jossa hän asui vuokralla [[Siltasaari|Siltasaaressa]] ja työskenteli hetken aikaa kirjansitojana. Lopulta Leinonen lähti maaseudulle työnhakuun ja
Vapauduttuaan Leinonen perusti puolisonsa kanssa leipomon [[Pispala]]an, mutta se teki konkurssin 1930-luvun lamavuosina,
== Lähteet ==
| |||