Ero sivun ”Sunnalaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tekstin siirto, kielitieteelliset yksityiskohdat alaviitteeseen |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Islam}}
[[Kuva:IslamSymbol colored.jpg|thumb|350px|Islamin symbolina käytetään usein kuunsirppiä joskaan sillä ei ole yhtä keskeistä asemaa kuin kristityille ristillä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.]]
'''Sunnalaisuus''' on [[islam]]in suurin suuntaus. Se on eräänlainen sateenvarjo, joka kattaa 80-90 prosenttia maailman yli 1.6 miljardista muslimista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/436301E47AE3A4AFC2257E2E0012D3D2/$FILE/Hyv%C3%A4%20tiet%C3%A4%C3%A4%20islamista%2011%20Islamin%20monimuotoisuus.pdf | Nimeke = Islamin monimuotoisuus | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Hyvä tietää islamista | Viitattu = 19.5.2018 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-6887486 | Nimeke = Islamin suuntaukset kartalla: muslimeja hiertää kaikkien aikojen perintöriita | Ajankohta = 2013 | Julkaisu = Yle | Viitattu = 19.5.2018 }}</ref> Sana ''sunna'' viittaa profeetan antamaan esikuvaan, joka heijastaa Jumalan lakia. <ref>Sanalla sunna viitataan ''ʾahlu s-sunnaan'' ({{k-ar|أهل السنة}}) eli tradition kansaan tai ryhmään. Sana ''sunna'' ({{k-ar|سنة}}) merkitsee islamissa erityisesti profeetta Muhammedin traditiota. Sunneja kutsutaan myös ''ʾahlu s-sunna wa-ǧamaaʿaksi'' ({{k-ar|أهل السنة والجماعة|Yhteisön ja tradition seuraajiksi}}), jolla viitataan sunnien yhtenäisyyteen.</ref>
Sunnalaisuus ei saavuttanut johtoasemaansa islamissa mitenkään itsestään selvästi. Vielä 900-luvulla näytti siltä, että shiialaisuus perisi voiton islamilaisessa maailmassa, sillä vuonna 945 Iranista tullut shiialainen Ahmad ibn Buya valloitti Bagdadin ja julistautui abbasidikalifien suojelijaksi. Myös Egyptin fatimidit olivat tuolloin shiioja.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Bennison, A. K.|Nimeke=The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire|Vuosi=2011|Sivu=|Julkaisija=Tauris}}</ref> Tuhatluvulla turkkilaiset seldzukit (pääkaupunkeina mm. Nishapur ja Merv) loivat keskiaasialaisen jättivaltakunnan, joka oli rajoiltaan lähellä sassanidien entistä valtiota. He karkottivat buyidit Bagdadista ja asettuivat vuorostaan kalifin suojelijoiksi. Keski-Aasiasta tullut muutos muovasi islamia sen nykyiseen muotoon ja varmisti sunnien valta-aseman.
| |||