Ero sivun ”Peltoniemen Hintrikin surumarssi” versioiden välillä

''Peltoniemen Hintrikin surumarssin'' mollisävel[[molli]]sävel on perinteinen kaustislainen melodia, jota paikkakunnalla oli soitettu jo ainakin 1800–1900-lukujen vaihteesta saakka. Alun perin se oli kuitenkin häissä soitettu onnittelumarssi, joka tunnettiin nimellä ''Koria marssi''. Laajempaan tietoisuteen sävelmä alkoi leviämään, kun kaustislainen pelimanni [[Friiti Ojala]] oppi sen Hintrikki Peltoniemen tyttäreltä vuonna 1948. Tiedossa ei ole, mistä Peltoniemi oli melodian oppinut, eikä myöskään, milloin kappaleesta tuli surumarssi. Sitä soitettiin kuitenkin surumarssina jo Friiti Ojalan hautajaisissa vuonna 1951. Kaksi vuotta myöhemmin tehty sävelmän ensimmäinen tallenne on myös kirjattu surumarssin nimellä.<ref name="hs080706">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004409200.html | Nimeke = Ei elä onni hallasuolla - jos missään | Tekijä = Kotirinta, Pirkko | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 8.7.2006 | Viitattu = 11.8.2012}}</ref> Sitä ennen kappale ehti soimaan [[Edvin Laine]]en 1951 ohjaamassa komediassa ''[[Vihaan sinua - rakas]]'', jossa sen esittää ravintolassa soittava jousikvartetti. Elokuvan musiikista vastannut [[Heikki Aaltoila]] oli kuullut sävelmän Helsingissä Friiti Ojalan pojalta [[Lauri Ojala]]lta.<ref name="hs180206">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004376102.html | Nimeke = On suo ja pitkospuut | Tekijä = Kotirinta, Pirkko | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 18.2.2006 | Viitattu = 27.10.2017}}</ref>

Sävelmän ensimmäinen varsinainen tallenne tehtiin vuonna 1953, jolloin [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran]] tutkijat [[Jouko Hautala]] ja [[Lauri Simonsuuri]] nauhoittivat sen Kaustisella. Kappaleen soittivat tuolloin neljä [[Kaustisen Purppuripelimannit|Kaustisen Purppuripelimannien]] viulistia ja harmoninsoittaja. Yksi viulisteista oli [[Konsta Jylhä]],<ref name="hs080706"/> joka esitti kappaleen myös avaunumeronaan vuonna 1970 [[Turku|Turussa]] järjestetyillä ensimmäisillä [[Ruisrock]]-festivaaleilla,. saadenHän sai siitä yleisöltä valtavat suosionosoitukset.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = ''Rockin rajaton riemu päättyi syyssateessa'' | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 24.8.1970 | Sivut = 11 | Tunniste= | www = https://nakoislehti.hs.fi/3eb50343-deaf-48ee-80b9-fa9488310bb8/11 | www-teksti = Näköislehti (vain tilaajille) | Viitattu = 27.10.2017}}</ref> Vuonna 1976 Purppuripelimannien versio soi radiossa [[Yleisradio]]n iltauutisten jälkeen 40 kuolonuhria vaatineen [[Lapuan patruunatehtaan räjähdys|Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen]] uutisoinnin yhteydessä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002895505.html | Nimeke = Lapuan patruunatehtaan räjähdys koskettaa yhä – näin kolme suuronnettomuuden kokenutta sen muistavat | Tekijä = Harju, Jukka | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 10.6.2016 | Viitattu = 27.10.2017}}</ref>

Helismaan sanoituksessa Hintriikka Peltoniemi on suon keskellä sijaitsevassa mökissään asuva rutiköyhä leskirouva, joka kuolee heti laulun alussa. Äärimmäisen surumielisessä tekstissä mainitaan muun muassa hallan tuhoama sato ja Hintriikan nuorena kuollut puoliso. Hintriikan kuoleman jälkeen jäljelle jää vain autioituva mökki. Tekstissä kuolema on hänelle pelatus köyhyydestä ja kurjuudesta. Syrjäisessä suomökissä elämänsä viettänyt Hintriikka pääsee omissa hautajaisissaan kolmatta kertaa kirkkoon kasteensa ja häidensä jälkeen. Rautavaaran levytyksen [[tempo]] on myös huomattavasti hitaampi kuin vuoden 1951 elokuvasävelmässä ja Purppuripelimannien versiossa.<ref name="hs080706"/><ref name="hs180206"/>