Ero sivun ”Kulta” versioiden välillä

Kaikki luonnon kulta koostuu alkuaineen ainoasta pysyvästä [[isotooppi|isotoopista]] ¹⁹⁷Au. Kullalle tunnetaan 37 [[radioaktiivisuus|radioisotooppia]], joiden [[massaluku|massaluvut]] ovat välillä 170–206. Niistä pitkäikäisin on vuonna 1948 löydetty ¹⁹⁵Au, jonka [[puoliintumisaika]] on hieman yli 186 päivää. Isotoopit, joiden massat ovat alle 197, hajoavat [[positroniemissio|β⁺-hajoamisella]], [[alfahajoaminen|α-hajoamisella]] ja harvoin protonin emissiolla, poikkeuksena ¹⁹⁵Au, joka hajoaa [[elektronisieppaus|elektronisieppauksella]]. Raskaammat radioisotoopit massaluvun 197 jälkeen hajoavat pelkästään [[beetahajoaminen|β^--hajoamisella]]. Kullan isotoopeilla on lisäksi runsaasti [[ydinisomeeri|ydinisomeereja]].<ref name="nubase2016">{{Lehtiviite | Tekijä = Audi, G. et al. | Otsikko = The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties | Julkaisu = Chinese Physics C | Vuosikerta = 41 | Numero = 3 | Sivut = 030001-1-030001-138 | Julkaisija = IOP Publishing | Ajankohta = 2017 | Doi = 10.1088/1674-1137/41/3/030001 | Kieli = {{en}} | www = http://amdc.in2p3.fr/nubase/2017Audi03.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 24.4.2018}}</ref>

* Pelkistämällä [[oksaalihappo|oksaalihapolla]] tai muulla vastaavalla aineella [[kultakloridi]]liuoksesta saatua hienojakoista kultaa on kutsuttu nimellä '''kultasieni'''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = J. Forsman ym. | Nimeke = Iso Tietosanakirja osa 7| Vuosi = 1934| Sivu = 259| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = | Viitattu = 9.11.2017 }}</ref>.

Vuoteen 2011 mennessä kultaa on tuotettu arviolta 171 miljoonaa kiloa,<ref>{{verkkoviite| Osoite=http://www.gold.org/faq/answer/76/how_much_gold_has_been_mined/| Nimeke=Frequently Asked Questions| Julkaisija=World Gold Council | Viitattu=4.2.2013}}</ref>, noin 27 grammaa jokaista maapallon ihmistä kohti. Vuotuinen kullan tuotanto on vakiintunut noin 2,5 miljoonaan kilogrammaan.

Kallioperän kivilajeissa, vaikkapa [[Graniitti|graniitissa]] tai liuskeessa[[liuske]]essa, on kultaa 1,5 milligrammaa (ppb) tonnissa. Jotta kalliomassa olisi kultamalmi, on kivessä oltava tuhatkertaisesti kultaa ”tavalliseen kiveen” verrattuna. Jo pari grammaa kultaa tonnissa saattaa riittää malmiksi, jos malmikiveä on vähintään miljoonia tonneja, ja jos louhinta voidaan tehdä helposti avolouhintana. Mikäli kullan rikastaminenkaan ei vaadi erikoismenetelmiä, ja mikäli lähellä on laadukasta infrastruktuuria, voi kultamalmi olla louhintakelpoista. Mikäli esiintymä on pieni, avolouhinta kannattanee vasta pitoisuuksilla 3–10 grammaa (ppm) kultaa tonnissa. Maanalainen louhinta tai ongelmallinen, kallis rikastus vaativat samoilla malmimäärillä usein kaksinkertaisen tai suuremmankin kultapitoisuuden kuin edellä mainituissa edullisissa tapauksissa. Olennaista ja ratkaisevaa on kullan hinta – mitä korkeampi hinta, sitä suuremmin kustannuksin metallin tuotanto kannattaa.

Kultaa käytetään muun muassa [[koru]]ihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös [[proteesi|proteeseihin]]. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrodoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa.<ref name=HS /> Kulta on aiemmin ollut ensisijainen [[reuma]]n hoidossa sekä pistoksina että suun kautta, vaikka kultayhdisteiden vaikutustavat eivät ole täysin selviä.<ref name=HS /><ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=reu00006 Terveyskirjasto]</ref>

Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan perinteisesti [[karaatti|karaatteina]] eli kahdeskymmenesneljäsosina. Toisin kuin [[jalokivi]]llä, kullan karaatti ei ole siis ole massan vaan seoksen kultapitoisuuden yksikkö. Puhdas kulta on 24 karaatin kultaa ja esimerkiksi 22 karaatin kulta sisältää kultaa 22/24 = 91,6 %. Kultaesineisiin lyötävissä [[jalometallien leimaaminen|leimoissa]] kultapitoisuutta ei kuitenkaan ilmoiteta karaatteina vaan [[promille]]ina. Suomessa leimoihin merkittävät kultapitoisuudet ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, mitkä vastaavat 9, 14, 18, 22 ja 24 karaattia. Tällöin esineen kultapitoisuuden on oltava vähintään niin monta promillea kuin leima osoittaa; poikkeamat alaspäin eivät ole sallittuja.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20001148 Valtioneuvoston asetus jalometallituotteista (1148/2000), 11–13 §]</ref>. Seoksen kulta­pitoisuus voidaan määrittää [[kultakoe|kulta­kokeella]].

Puhtaan kullan [[tiheys]] on 19,32 g/cm³ ja sulamispiste 1&nbsp;064 °C.<ref>MAOL: Matematiikka, fysiikkaa, kemia: Taulukot, s. 46. Otava, 1981. ISBN 951-1-05281-0</ref>. Seossuhteella 50 % Ag / 50 % Cu seostettujen kultaseosten tiheydet ovat:<ref>[http://www.heimerle-meule.de/en/schmuck/em-halbzeuge/gusslegierungen.html Cast Alloys] Heimerle-Meule</ref>

Itä-Euroopassa käytettiin kultaa koriste-esineissä 4000-luvulla eaa. [[Sumerilaiset]] käyttivät kultaa monentyylisissä koruissa 3000-luvulla eaa. [[Muinainen Egypti|Muinaiset egyptiläiset]] käyttivät [[Nubia]]sta louhittua kultaa ja hautasivat varhaisten dynastioidensa kuninkaat kultaesineiden kanssa. Kullasta tuli vuoteen 1500 eaa. mennessä kansainvälisen kaupan vaihdantaväline. 11,3-grammainen [[sekeli]] oli Lähi-idässä yleinen raha: se oli tehty [[elektrum]]ista, metalliseoksesta, jossa oli kaksi kolmasosaa kultaa ja yksi kolmasosa [[hopea]]a.<ref name="nma">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nma.org/pdf/gold/gold_history.pdf | Nimeke =The History Of Gold | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =National Mining Association (USA) | Viitattu = 9.11.2013 }}</ref>

Venäjän [[Jekaterinburg]]in kvartsijuonista löydettiin kultaa vuonna 1744, minkä seurauksena Venäjän kullantuotanto elpyi. 1800-luku oli suurten [[Kultaryntäys|kultaryntäysten]] aikaa. Yhdysvaltojen [[Kalifornia]]sta löydettiin kultaa vuonna 1848, mikä aloitti [[Kalifornian kultaryntäys|Kalifornian kultaryntäyksen]]. [[Australia]]n [[Uusi Etelä-Wales|Uudesta Etelä-Walesista]] löydettiin kultaa vuonna 1850. [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan]] kultaesiintymät löydettiin vuonna 1868: senSen jälkeen lähes 40&nbsp;% kaikesta kullasta on louhittu Etelä-Afrikasta. Vuonna 1898 löydettiin kultaa [[Alaska]]sta, mistä seurasi [[Klondiken kultaryntäys]].<ref name="nma" />