Ero sivun ”Platina” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
png -> svg
Wiki-muotoilua & yksi pilkkukorjaus
Rivi 53:
 
== Esiintyminen ja käyttö ==
Platinaa on luonnossa puhtaana sekä [[malmi|malmeissa]] että saostuneena muihin metalleihin. Platinaa käytetään [[kemianteollisuus|kemianteollisuudessa]], [[nestekidenäyttö|neste­kide­näytöissä]],<ref name=HS />, tietokoneiden [[kiintolevy|kovalevyjen]] päällystämiseen,<ref name=HS />, [[katalysaattori]]na<ref name=HS />, [[koru]]issa,<ref name=HS />, [[kuitulasi]]ssa, laboratorioesineissä, lääketieteessä,<ref name=HS />, standardipainoissa ja -mitoissa,<ref name=HS />, termoelementti-lejeeringeissä sekä [[koboltti|koboltin]] kanssa vahvojen [[magneetti]]en valmistukseen.<ref name ="karamaki">{{Kirjaviite | Tekijä =E. M. Karamäki | Nimeke =Epäorgaaniset kemikaalit | Vuosi =1983 | Sivu =50 | Julkaisija =Kustannusliike Tietoteos | Tunniste =ISBN 951-9035-61-3 }}</ref> Platina kestää hyvin [[korroosio]]ta ja [[happo]]ja, joten [[elektrolyysi]]ssä käytettäviä [[elektrodi|elektrodeja]] tehdään platinasta. Lämpöherkkiin vastuksiin käytetään platinalankaa.
 
Platinaesineet [[jalometallien leimaaminen|leimataan]] samaan tapaan kuin muutkin jalometallituotteet. Suomessa sallitut leimattavat pitoisuudet ovat 850, 900, 950 ja 999 [[promille]]a, ja leimattavan esineen platina­pitoisuuden on oltava vähintään leimatun mukainen. Platinan pitoisuusleima on pohja­muodoltaan kärjellään seisova vinoneliö.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20001148 | Nimeke = Valtioneuvoston asetus jalometallituotteista 14.12.2000/1148, 4. luku | Julkaisija = Valtioneuvosto | Viitattu = 12.7.2010}}</ref>
Rivi 66:
 
== Isotoopit ==
Luonnon platina on seos kuudesta [[isotooppi|isotoopista]]: <sup>190</sup>Pt, <sup>192</sup>Pt, <sup>194</sup>Pt, <sup>195</sup>Pt, <sup>196</sup>Pt ja <sup>198</sup>Pt. Näistä yleisin on <sup>195</sup>Pt (33,8%) ja sitä seuraavat <sup>194</sup>Pt (32,9%), <sup>196</sup>Pt (25,3%), <sup>198</sup>Pt (7,21%), <sup>192</sup>Pt (0,78%) ja <sup>190</sup>Pt (0,0127%).<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/science/platinum | Nimeke = Platinum | Julkaisu = Encyclopædia Britannica Online | Viitattu = 8.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref> Näistä viisi on pysyviä isotooppeja, mutta harvinainen <sup>190</sup>Pt on heikosti radioaktiivinen [[alfasäteily|alfasäteilijä]]. Sen [[puoliintumisaika]] on 650±30 miljardia vuotta. Myös isotoopin <sup>198</sup>Pt on teoreettisesti ennustettu hajoavan (puoliintumisaika vähintään 3,20·10<sup>14</sup> vuotta), mutta sellaista ei ole havaittu kokeellisesti, joten isotooppia pidetään stabiilina.<ref name="nubase2016">{{Lehtiviite | Tekijä = Audi, G. et al. | Otsikko = The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties | Julkaisu = Chinese Physics C | Vuosikerta = 41 | Numero = 3 | Sivut = 030001-1-030001-138 | Julkaisija = IOP Publishing | Ajankohta = 2017 | Doi = 10.1088/1674-1137/41/3/030001 | Kieli = {{en}} | www = http://amdc.in2p3.fr/nubase/2017Audi03.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 8.4.2018}}</ref> Nämä puoliintumisajat ovat niin pitkiä, ettei luonnon platinan hyvin vähäisellä radioaktiivisuudella ole käytännön merkitystä. <!-- Britannicassa virhe: väittää <sup>192</sup>Pt pitkäikäiseksi alfasäteilijäksi -->
 
Platinalle tunnetaan yli 30 keinotekoista [[radioaktiivisuus|radioisotooppia]], joiden [[massaluku|massaluvut]] ovat välillä 166–202. Niistä pitkäikäisin on vuonna 1948 löydetty <sup>193</sup>Pt, jonka puoliintumisaika on noin 50 vuotta. Useimmat platinan isotoopit hajoavat [[beetahajoaminen|β<sup>-</sup>-hajoamisella]] tai [[alfahajoaminen|α-hajoamisella]]. <sup>188</sup>Pt, <sup>191</sup>Pt ja <sup>193</sup> hajoavat kuitenkin [[elektronisieppaus|elektronisieppauksella]].<ref name="nubase2016"/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Platina