Ero sivun ”Lavastus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähteetön
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Skenografia''' (kts."scene"-"graphos",näyttämö ,piirtää) kattaa uutena käsitteenä teatteriesityksessä perinteisen lavastus-puvustus-valot-äänet-erittelyn ja pyrkii tutkimaan ja soveltamaan niiden yhteisvaikutuksia esityskokonaisuudessa.
{{lähteetön}}
Skenografia liittyy ja on osa ohjauksen("regia")komponenteista,jonka on mahdollista yhdistää erilaisia ja jopa ilmaisultaan vastakkaisiakin komponentteja draamateoksen synteettiseen muotoon.
Ohjauksen täytyy näin ollen jakautua ohjausskenografiseen komponenttiin samalla tavalla kuin esim. dramaturgiseen tai draamalliseen, näyttelijäilmaisuun liittyvään ohjauskomponenttiin.
 
Skenografia on eräs- vain eräs- monista lopullisessa realisoituneessa muodossa olevista näytelmäteoksen komponenteista,
'''Skenografia''' (kts."scene"-"graphos",näyttämö ,piirtää) kattaa uutena käsitteenä [[teatteri]]esityksessä perinteisen lavastus, puvustus, valot ja äänet-erittelyn ja pyrkii tutkimaan ja soveltamaan niiden yhteisvaikutuksia esityskokonaisuudessa. Skenografia liittyy ja on osa ohjauksen (''regia'') komponenteista, jonka on mahdollista yhdistää erilaisia ja jopa ilmaisultaan vastakkaisiakin komponentteja draamateoksen synteettiseen muotoon. Ohjauksen täytyy näin ollen jakautua ohjausskenografiseen komponenttiin samalla tavalla kuin esim. dramaturgiseen tai draamalliseen, näyttelijäilmaisuun liittyvään ohjauskomponenttiin. Skenografia on eräs- vain eräs- monista lopullisessa realisoituneessa muodossa olevista näytelmäteoksen komponenteista, osa "näyttämöllepanoa"({{k-de|''inzenierung''}}). Skenografialla on tehtävänsä näytelmäteoksen kokonaisuudessa,mitkä määräävät milloin skenografia on voimakkaasti läsnä "täydessä toiminnassa",milloin toiminnan tai drmaattisen jännityksen välittäjänä,milloin vain"taustana",täydentäjänä tai milloin se ylipäätään katoaa katsojan havaintokentästä ja tietoisuudesta. Läsnäolo,voimakas olemassaolo tai-"olemattomuus" ovat ne kaksi äärikohtiota joiden välissä skenografinen ilmaisu teatteriesiyksessä liikkuu.
osa "näyttämöllepanoa"(saks."inzenierung"). Skenografialla on tehtävänsä näytelmäteoksen kokonaisuudessa,mitkä määräävät milloin skenografia on voimakkaasti läsnä "täydessä toiminnassa",milloin toiminnan tai drmaattisen jännityksen välittäjänä,milloin vain"taustana",täydentäjänä tai milloin se ylipäätään katoaa katsojan havaintokentästä ja tietoisuudesta. Läsnäolo,voimakas olemassaolo tai-"olemattomuus" ovat ne kaksi äärikohtiota joiden välissä skenografinen ilmaisu teatteriesiyksessä liikkuu.