Ero sivun ”Chick Corea” versioiden välillä

Ammattiura alkoi 1960-luvulla trumpetisti [[Blue Mitchell]]in sekä latinomusiikin suurten nimien kuten [[Willie Bobo]]n ja [[Mongo Santamaria]]n yhtyeissä. Corean ensimmäinen soololevy, ''Tones for Joan's Bones'', ilmestyi vuonna 1966, ja se sisälsi tuolle ajalle ominaista [[hard bop]]iksi kutsuttua jazzia. Lopullinen läpimurto tapahtui levyllä ''[[Now He Sings, Now He Sobs]]'' (1968), jossa hän soittaa basisti [[Miroslav Vitouš]]in ja rumpali [[Roy Haynes]]in kanssa. Kyseistä levyä pidetään edelleen jazzin tärkeimpiin pianotrio-levytyksiin kuuluvana. Corea soitti 1960-luvun lopussa [[Miles Davis]]in kuuluisimmilla fuusiolevyillä ''In a Silent Way'' ja ''Bitches Brew'' sähköpianoa, ja perusti sen jälkeen basisti [[Dave Holland]]in kanssa avant-garde jazzia soittaneen yhtyeen nimeltä ''Circle''. Tämän vahvasti [[free jazz]]iin nojaavan kauden keskeisiä levyjä ovat esimerkiksi vapaata kollektiivista improvisointia sisältävä ''Is'' (1969) sekä Hollandin ja rumapli [[Barry Altschul]]in kanssa tehty trio-levy ''The Song of Singing'' (1970). 1970-luvun alussa Corea kuitenkin viehättyi [[skientologia]]sta, josta tuli hänen uskontonsa. Kääntymyksensä seurauksena Corea sanoi halunneensa ”kommunikoida” ihmisten kanssa eli tehdä suositumpaa musiikkia. Tämän seurauksena hän jätti avantgarde-jazzin ja perusti fuusioyhtyeen nimeltä [[Return to Forever]].