Ero sivun ”WC” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ochs (keskustelu | muokkaukset)
→‎WC-ilmaisun käytöstä: Turha osio. Englannin sanojen käyttö ei kuulu suomenkieliseen tietosanakirjaan. Lisäksi "vessa" ei ole Kielitoimiston sanakirjan mukaan puhekielinen, ja "vesiklosetti" taas on sen mukaan vanhentunut mutta ei puhekielinen sekään
→‎Historia: kappalejako; tämä osio keskittyy liikaa Englantiin
Rivi 18:
 
==Historia==
Varhaisin tunnettu kaupunki, jossa on ollut viemäri ja hyödynnetty ulosteiden siirtoa veden avulla on kuulunut [[indus-kulttuuri#Arkkitehtuuri, kaupungit|induskulttuuriin]] (2600-1800 eaa.). Myös roomalaisilla oli käytössä viemärijärjestelmä, jonka pääuoma oli [[Cloaca Maxima]]. [[Keskiaika|Keskiajalla]] linnoissa oli tunnettuna käytäntönä rakentaa vessat niin, että ulosteet putosivat vallihautaan tai muuhun vesistöön, kuten [[Olavinlinna]]ssa.<ref name=kortelainen>{{Lehtiviite | Tekijä = Kortelainen, Kari | Otsikko = Tyhjän päällä | Julkaisu = Tekniikan historia 6/2016 | Ajankohta = Marraskuu 2016 | Sivut = 21-27 | Julkaisija = Talentum Media Oy | Viitattu = 6.12.2016 }}</ref><ref name=bryson>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Bill Bryson|Bryson, Bill]] | Nimeke = Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi = 2011 | Sivu = 391-408 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Suomentaja = Laura Beck ja Tarja Kontro | Tunniste = ISBN 978-951-0-36967-8| Viitattu = 6.12.2016 }}</ref>

Erilaisia vettä hyödyntäviä vessaratkaisuja on ollut pitkään. Vanhin dokumentoitu huuhdeltava vessa on sir [[John Harington]]in [[Elisabet I]]:lle vuonna 1598 rakentama. [[Hajulukko|Hajulukollisen]] vessan patentoi ensimmäisenä [[Alexander Cumming]] vuonna 1775. Näissä oli vielä erikseen pohjaventtiili ulosteelle ja joutsenkaulan muotoista hajulukkoputkea käytettiin vain virtsalle ja siemenveden pitämiseksi maljan pohjalla. [[Joseph Bramah]] patentoi tästä parannetun version 1778 ja alkoi valmistaa näitä vessoja Lontoossa. Vessat yleistyivät ensin hitaasti, mutta sen jälkeen, kun [[Lontoon maailmannäyttely]]ssä 1851 näitä vessoja oli esillä saaden suuren suosion, niistä tuli muoti-ilmiö. Vuonna 1855 Lontoossa oli jo noin 200&nbsp;000 vesivessaa. Viemäröinti tehtiin suoraan Thames-jokeen tai sen haaroihin. [[Kolera]]epidemiat olivat olleet jo aikaisemmin ongelmana Lontoossa, mutta laajenevan viemäriverkoston veden suolistobakteerit pääsivät entistä helpommin kaivoveteen, jota käyttivät köyhimmät ihmiset. Koleran ja kaivoveden yhteyden osoitti lääkäri [[John Snow]] tilastollisella menetelmällä vuonna 1854. Kesän 1858 [[Suuri löyhkä|suuren löyhkän]] jälkeen Lontoon kaupunki päätti rakentaa koko viemäriverkoston uusiksi ja tehtävän sai [[Joseph Bazalgette]]. Hän rakensi noin 2000 km runkoviemäröintiä, jota pitkin jätevedet valuivat pidemmälle Thames-joessa. Tämä lopetti koleraepidemiat. 1800-luvun lopulla viemäriverkosto sisältyi moderniin kaupunkirakenteeseen, jonka edistäjänä tunnetaan parhaiten Pariisia kehittänyt [[Georges-Eugène Haussmann]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä name=kortelainen Kortelainen, Kari | Otsikko = Tyhjän päällä | Julkaisu = Tekniikan historia 6/2016 | Ajankohta = Marraskuu 2016 | Sivut = 21-27 | Julkaisija = Talentum Media Oy | Viitattu = 6.12.2016 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä name=bryson [[Bill Bryson|Bryson, Bill]] | Nimeke = Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona | Vuosi = 2011 | Sivu = 391-408 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Suomentaja = Laura Beck ja Tarja Kontro | Tunniste = ISBN 978-951-0-36967-8| Viitattu = 6.12.2016 }}</ref>
 
== Galleria ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/WC