Ero sivun ”Ristiretket Suomeen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pientä parantelua. |
Täydennys. |
||
Rivi 28:
Karjalan ristiretken jälkeen sotatila Ruotsin ja Novgorodin välillä jatkui. Novgorod hyökkäsi Hämeeseen vuonna [[1311]] polttaen "[[Varikonniemen rautakautinen asuinpaikka|Vanain kaupungin]]" sekä [[Turku]]un vuonna [[1318]] polttaen sen maan tasalle. Jatkuvat hävitysretket alkoivat kuitenkin käydä molempien voimille, ja vuonna [[1323]] solmittiin [[Pähkinäsaaren rauha|Pähkinäsaaressa rauhansopimus]]. Pähkinäsaaren rauhaan päättyi Suomen ristiretkiaika. Novgorod tunnusti Ruotsin valta-aseman Länsi-Karjalassa, mutta Novgorodille jäivät [[Laatokka|Laatokan]] ympärillä olevat alueet. Rauhassa sovitun rajan itäpuolelle jäi [[ortodoksisuus|ortodoksinen]] ja länsipuolelle [[katolisuus|katolinen]] usko. Kyse oli myös hansakauppiaiden kaupallisista eduista, joita sotiminen saattoi haitata.
Ristiretkien seurauksena Ruotsi liitti Suomen yhteyteensä ja samalla osaksi läntistä eli katolista kirkkoa ja ruotsalaisten Suomen [[Ruotsalaisten tulo Suomeen|rannikkoalueiden kolonisaatio]] alkoi. Turku muodostui uuden uskonnon pääpaikaksi [[Turun tuomiokirkko|tuomiokirkkoineen]]. Niin sanottu ristiretkiaika oli sekoitus rauhanomaista hengellisen ja maallisen vallan leviämistä, varsinaista valloitusta ja asutustoimintaa (ruotsinkielinen rannikkoasutus Suomeen). Vaikka kyse oli osittain valtaamisesta, ei alueelle muodostunut erillistä valloittajien ja valloitettujen väestönosaa, kuten Virossa.<ref name=skh />
==Lähteet==
| |||