Ero sivun ”RT-2PM Topol” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MsaynevirtaBOT (keskustelu | muokkaukset)
p luokkien säätöä, nbsp, replaced: [[Luokka:Neuvostoliiton asevoimien ohjuskalusto → [[Luokka:Neuvostoliittolaiset ohjukset using AWB
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p l
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|228}}{{Tämä artikkeli|kertoo ohjuksesta. Venäläiskirjailija [[Eduard Topol]]ista on oma artikkelinsa.}}
[[Tiedosto:Moscow Parad 2008 Ballist.jpg|thumb|300px|right|Topol-ohjus paraatissa [[Moskova]]ssa.]]
'''RT-2PM Topol''' (venäjäksi РТ-2ПМ "Poppeli", [[DIA]]/[[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]:n nimitys '''SS-25 Sickle''' "Sirppi") on Venäjän mannertenvälinen[[Mannertenvälinen ballistinen ohjus|mannertenvälinen [[ICBMohjus]], jota alettiin sijoittaa asemiin vuonna 1988. Topol on ensimmäinen onnistunut liikkuvalta alustalta laukaistava kiinteäpolttoaineinen venäläinen mannertenvälinen ohjus. Se edustaa Venäjän mannertenvälisissä ohjuksissa ns. viidettä sukupolvea. Ohjuksen venäläinen [[GRAU-tunnus]] on 15Ж58 ("15Zh58"). Tunnetumpi on ohjuksen uudempi versio [[Topol-M]].
 
== Topol ==
 
Ohjus muistuttaa kooltaan ja muodoltaan USA:n [[Minuteman II]]-ohjusta, se on kolmivaiheinen ja kiinteäpolttoaineinen. Topol-ohjus laukaistaan maantiellä liikkuvalta laukaisualustalta kuorma-auton lavalta. Liikkuvalta laukaisualustalta laukaistava ohjus vaatii enemmän miehistöä ja on kalliimpi ylläpitää kuin siilosta laukaistava. Tämäntyyppisen ohjuksen etuna on se, että se ei ole niin haavoittuvainen ydinasehyökkäystä vastaan kuin kiinteään paikkaan sijoitettu ohjus – ensimmäinen ydinasein tehty hyökkäys ei ehdi tuhota kaikkia maanteillä liikkeellä olevia ohjuksia. Ohjus voidaan laukaista mistä tahansa partioreitin pisteestä.
Ohjus muistuttaa kooltaan ja muodoltaan USA:n [[Minuteman II]]-ohjusta, se on kolmivaiheinen ja kiinteäpolttoaineinen.
Topol-ohjus laukaistaan maantiellä liikkuvalta laukaisualustalta kuorma-auton lavalta.
Liikkuvalta laukaisualustalta laukaistava ohjus vaatii enemmän miehistöä ja on kalliimpi ylläpitää kuin siilosta laukaistava. Tämäntyyppisen ohjuksen etuna on se, että se ei ole niin haavoittuvainen ydinasehyökkäystä vastaan kuin kiinteään paikkaan sijoitettu ohjus – ensimmäinen ydinasein tehty hyökkäys ei ehdi tuhota kaikkia maanteillä liikkeellä olevia ohjuksia.
Ohjus voidaan laukaista mistä tahansa partioreitin pisteestä.
 
Ennen Topolia venäläiset yrittivät moneen otteeseen kehittää eri suunnittelutoimistoissa liikkuvan, kiinteäpolttoaineisen mannertenvälisen ohjuksen.
 
Ohjuksen kehittely alkoi 1977, koelennot alkoivat 1983 ja päättyivät 1987, ohjus oli operatiivisessa käyttökunnossa jo 1985. Kehittelyssä oli vaikutuksia mm. taistelunjohtojärjestelmän kehittämisessä.
Ohjuksen kehittelyssä oli vaikutuksia mm. taistelunjohtojärjestelmän kehittämisessä.
 
Ohjuksen kantama on 10500 km. Venäläisten mukaan ohjuksen tarkkuus on 900 m, läntisten lähteiden mukaan 150–250 m. Ydinkärki on räjähdysvoimaltaan 550 [[kilotonni]]a ja koko ohjuksen kärki painaa 1000–1200 kiloa. Ohjuksen laukaisukanisteri on 22,3 metriä pitkä, 2 metrin läpimittainen putki.
Ohjuksen kantama on 10500 km.
Venäläisten mukaan ohjuksen tarkkuus on 900 m, läntisten lähteiden mukaan 150–250 m. Ydinkärki on räjähdysvoimaltaan 550 [[kilotonni]]a ja koko ohjuksen kärki painaa 1000–1200 kiloa. Ohjuksen laukaisukanisteri on 22,3 metriä pitkä, 2 metrin läpimittainen putki.
 
<!--
Rivi 74 ⟶ 69:
{{Venäläiset maasta maahan-ohjukset}}
 
[[Luokka:MannertenvälisetVenäläiset mannertenväliset ballistiset ohjukset]]
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset ohjukset]]