Ero sivun ”Laserkeilaus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Metsään liittyvän käytön täydennys. |
||
Rivi 18:
Suomessa Tieliikelaitoksen suunnitteluyksikkö otti ilmalaserkeilauksen ensimmäisen kerran operatiiviseen käyttöön vuoden 1998<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk101/mk101_333_suominen.pdf|julkaisu=www.maankaytto.fi|viitattu=2018-12-19}}</ref> syksyllä valtatie 1:n suunnitteluhankkeessa välillä Lohja-Suomusjärvi. Menetelmää kehitettiin eri projekteissa yhdessä ruotsalaisen Saab Surveyn (TopEye AB) kanssa tienrakentamisen suunnittelumittaustarkoitukseen. Varsinainen suuroperaatio oli Kerava-Lahti oikoratahanke<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk102/mk102_251_suominen.pdf|julkaisu=www.maankaytto.fi|viitattu=2018-12-19}}</ref>, jonka suunnittelu alkoi vuonna 2001. Tämän jälkeen ilmasta käsin tehtävää laserkeilausta on käytetty mittauslähtötiedon keruumenetelmänä kaikissa isoissa tie- ja ratahankkeissa Suomessa.
Maanmittauslaitos otti menetelmän laajasti käyttöön maaston korkeusmittauksissa vuosina 2005–2008. Ensin selvitettiin tulvariskejä suurten jokien valuma-alueilla. Jo vuodesta 1997 on kuitenkin kokeiltu menetelmää esimerkiksi metsäinventointeihin, vaikkakin niiden operatiivinen mittaminen alkoikin vasta 2008–2010. Monia muitakin käyttökohteita on kehitetty, esimerkiksi hirvien liikkeiden seuraaminen. Maanmittauslaitos tuottaa koko Suomen kolmiulotteista maastokarttaa, joka on kokonaan valmiina noin vuonna 2019. Tämä aineisto on vapaasti saatavilla nimellä [[Maankamara-karttapalvelu]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Heikki Viitanen| Otsikko = Suomi kolmiulotteisena| Julkaisu = Tekniikan Maailma | Ajankohta = 2015| Numero = 7| Sivut = 60–64| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otavamedia| Selite= | Tunniste= ISSN 0355-4287 | Viitattu = 2.4.2015 }}</ref>▼
▲Maanmittauslaitos otti menetelmän laajasti käyttöön maaston korkeusmittauksissa vuosina 2005–2008. Ensin selvitettiin tulvariskejä suurten jokien valuma-alueilla
Jo vuodesta 1997 on kuitenkin kokeiltu menetelmää esimerkiksi metsäinventointeihin, vaikkakin niiden operatiivinen mittaminen alkoikin vasta 2008–2010. Nykyään [[Metsäkeskus]] kerää metsävaratietoa kaukokartoituksen avulla. Keruujärjestelmä perustuu laserkeilaukseen, [[Ilmavalokuvaus|ilmakuvaukseen]], koealamittauksiin ja kohdennettuun maastoinventointiin. Aiemmin vastaavat tiedot kerättiin silmävaraisesti maastossa arvioiden. Laserkeilauksella saadaan tehokkaasti tarkkaa, kolmiulotteista tietoa [[Puu|puuston]] ja [[Maasto|maaston]] rakenteesta. Lisäksi hyödynnetään ilmakuvia, esimerkiksi puulajien tunnistamisessa. Laserkeilaukset tehdään lentokoneesta noin kahden kilometrin korkeudesta ja ilmakuvaukset vastaavasti 6-7 kilometristä. Kaukokartoituksella inventoitavat alueet ovat suuria, metsäpinta-alaltaan noin 200 000 hehtaarin kokoisia. Vuosittain Metsäkeskus inventoi noin 1,5 miljoonaa hehtaaria yksityismetsiä, jolloin inventointikierto on kymmenen vuotta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.metsakeskus.fi/metsatiedon-keruu|nimeke=Metsätiedon keruu {{!}} Metsäkeskus|julkaisu=www.metsakeskus.fi|viitattu=2019-07-14}}</ref>
Monia muitakin [[Metsäala|metsäalan]] käyttökohteita on kehitetty. Puuston laserkeilauksessa tulevat selvitetyiksi myös metsän eläinten [[Elinympäristö|elinympäristöt]]. Näin on saatu uutta tietoa niin [[Metsätuho|metsätuhoista]], [[Hirvi|hirvistä]] kuin [[Kanalinnut|kanalinnuistakin]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.luke.fi/laserkeilaus-tuottaa-tietoa-puuston-lisaksi-elaimista/|nimeke=Laserkeilaus tuottaa tietoa puuston lisäksi eläimistä|julkaisu=Luonnonvarakeskus|ajankohta=2016-08-23|viitattu=2019-07-14|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
==Laserkeilain==
Rivi 32 ⟶ 40:
* [[Lidar]]
* [[Maantiede]]
*[[Metsäala]]
==Lähteet==
| |||