Ero sivun ”Äänitaide” versioiden välillä

1 merkki poistettu ,  3 vuotta sitten
p
typo
[katsottu versio][katsottu versio]
(Navigaatio)
p (typo)
[[Marcel Duchamp]]in sävellys ''Erratum Musical'' koostui kolmesta äänestä, jotka laulettiin hatusta vedetyistä nuoteista, mikä oli sattumanvarainen akti. Se vaikutti myöhemmin [[John Cage]]n sävellyksiin. Cage sävelsi vuonna 1952 teoksen ''[[4′33″]]'', joka oli neljä minuuttia 33 sekuntia kestävä musiikkiesitys hiljaisuutta (neljä minuuttia 33 sekuntia on 273 sekuntia ja miinus 273 celsiusastetta on absoluuttinen nollapiste).
1950- ja 1960-luvuilla kuvataiteilijat ja säveltäjät, kuten [[Bill Fontana]] käyttivät [[Kineettinen taide|kineettisiä]] veistoksia ja elektronista mediaa sekä samankaikaisestisamanaikaisesti live- ja äänitettyä ääntä tutkiakseen ympärillään olevia tiloja.
 
[[Digitaalinen|Digitaalisen teknologian]] myötä äänitaide on muuttunut paljon. Taiteilijat voivat nyt luoda [[Kuva|visuaalisia]] kuvia äänten vastineina, antaa yleisön kontrolloida taidetta painoantureiden, [[Sensori|sensoreiden]] ja [[ääniaktivointi]]en avulla. Esimerkiksi [[Lem Finers]]in teoksessa ''[[Longplayer]]'' ääntä voidaan laajentaa niin, että se [[Resonointi|resonoi]] tuhat vuotta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tate.org.uk/collections/glossary/definition.jsp?entryId=639 | Nimeke = Sound Art | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Glossary | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tate Collection | Viitattu = 4.12.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>
112 393

muokkausta