Ero sivun ”Suomen murteet” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 69:
=== Kaakkoismurteet ===
[[Kaakkoismurteet|Kaakkoismurteita]] puhuttiin Neuvostoliitolle [[Luovutettu Karjala|luovutetussa Karjalassa]] ja [[Inkeri|Inkerissä]] ennen toista maailmansotaa. Nykyisen Suomen puolella kaakkoismurteiden alueeseen kuuluu Etelä-Karjalan maakunta, [[Miehikkälä]] ja [[Virolahti]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/kaakkois.html | Nimeke = Kaakkoismurteiden alue | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Internetix | Ajankohta = 1998 | Viitattu = 18.5.2016}}</ref> Murrealue on melko epäyhtenäinen, koska se on ollut vuosisatoja kahden eri kulttuuripiirin raja-aluetta ja siellä on tapahtunut paljon väestönsiirtoja. Stolbovan rauhanteon (1617) jälkeen alueelta muutti paljon ortodokseja Venäjälle ja heidän tilalleen tuli uutta väestöä Savosta ja Länsi-Kannakselta. Toisen maailmansodan jälkeen luovutetun Karjalan asukkaat muuttivat siirtolaisina muualle Suomeen.<ref>Lehikoinen s. 147; Rapola s. 138–139.</ref>
Kaakkoismurteissa on samoja itämurteiden piirteitä kuin savolaismurteissa, mutta esimerkiksi ''a'':n ja ''ä'':n diftongiutuminen ja liudennus tunnetaan vain osassa aluetta. Yleiskielen ''ts'' on säilynyt (''metsä'', ''itse'') alueen eteläosassa, toisin kuin missään muussa suomen murteessa. Tosin osassa kaakkoismurteita tavataan myös muotoja ''mehtä'', ''messä'' ja ''mettä''. Kaakkoismurteille tyypillistä on vokaalien loppuheitto (''kirkos'' ’kirkossa’, ''puolʲ viis'' ’puoli viisi’) ja sisäheitto (''toist ihmist'' ’toiset ihmiset’, ''antant'' ’antanut’). Verbien monikon 3. persoonan pääte on -''t'', esimekiksi ''antaat'' ’antavat’, ''tekkööt'' ’tekevät’, ''jättiit'' ’jättivät’. Yksikön persoonapronominit ovat ''mie'', ''sie'' ja ''hää'', monikossa samoin kuin savolaismurteissakin ''myö'', ''työ'' ja ''hyö''.<ref>Lehikoinen s. 147–149; Rapola s. 140–144.</ref>
| |||