Ero sivun ”D” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Palautetaan aikaisempi muotoilu, joka ei ota kantaa sanojen lukumäärään. Sanoja on paljon enemmän kuin tässä luetellut. |
|||
Rivi 12:
D ei ole alkujaan kuulunut [[Suomen kieli|suomen kielen]] äännerakenteeseen. Nykyisessä suomen [[yleiskieli|yleiskielessä]] ''d'' esiintyy omakielisissä sanoissa sanan sisällä, lainasanoissa myös sanan alussa. Useimmista suomen [[murre|murteista]] ''d'' puuttuu.<ref name=isotieto>Iso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), art. Suomen kieli, 1936</ref> Toisaalta niissä hyvin harvoissa suomen murteissa, joissa d esiintyy, se voi, toisin kuin yleiskielessä, esiintyä myös geminaattana (''dd'').<ref name=isokielioppi>{{Kirjaviite | Tekijä=Hakulinen, Auli (päätoim.) | Nimeke=Iso suomen kielioppi | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-746-557-2 | www=http://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php | Selite=§ 4, 9 }}</ref>
Tavallisimmin d esiintyy t:tä vastaavana heikkona asteena [[astevaihtelu]]n yhteydessä (esimerkiksi: ''äiti - äidin'', ''sade - sateen'', ''kaataa - kaadan'', ''lähteä - lähden''). Lisäksi se esiintyy joidenkin [[verbi]]en [[infinitiivi]]en päätteissä (esimerkiksi ''tehdä'', ''viedä'', ''tuoda'') sekä [[nomini]]en monikon [[genetiivi]]n päätteessä (esimerkiksi ''maiden, meidän, teidän'').
Monissa uudehkoissa [[lainasana|lainasanoissa]] ''d'' esiintyy sanan alussakin, esimerkiksi ''[[demokratia]]'', ''[[dosentti]]''. Vanhemmissa lainasanoissa se on säännöllisesti korvattu ''t'':llä, esimerkiksi ''[[tanssi]]'' (dans). Sama koskee sanaa ''[[tohtori]]'' (doctor). Vaikka tohtori ja dosentti onkin johdettu samasta [[latina]]n sanasta, ne alkavat suomessa kielihistoriallisista syistä eri kirjaimella.<ref name="Nuutinen">Olli Nuutinen: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä, luku Vinskaa, venskaa, tanskaa ja ranskaa, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994, ISBN 951-717-786-0</ref>
| |||