Ero sivun ”Hadith” versioiden välillä

[[Sunnalaisuus|Sunnalaisille]] muslimeille vakiintui 1100-luvulle mennessä kuusi arvovaltaista hadith-kokoelmaa, joista arvostetuimmat ovat [[al-Bukhari]]n (k. [[870]]) ja [[Muslim]]in (k. [[865]]) kokoelmat. Eri kokoelmien sisällöt vaihtelevat, ja kertomukset saattavatvoivat olla keskenään ristiriitaisia myös saman kokoelman sisällä.<ref name="islaminporteilla">Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena, sivut 68–69.</ref>

Kuusi kanonisoitua sunni-kokoelmaa ovat yhteisnimitykseltään ''[[al-kutub as-sittah]]'' (“kuusi kirjaa”), joiden kokoajia olivat:<ref name="eb-ilm">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/283142/ilm-al-hadith | Nimeke =ʿilm al-ḥadīth | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 27.9.2014 }}</ref>

Ne hadithit, jotka Muhammed on lausunut profeettana ovat muslimeille normatiivisia, mutta muissa rooleissa (esimerkiksi kauppiaana tai aviomiehenä) lausutut ovat vain ohjeellisia. Iltapäivärukouksen ajankohtaa käsittelevä hadith on esimerkki normatiivisesta hadithista:

Islamilainen teologia on keskittynyt hadithien luotettavuuden ja aitouden selvittämiseen.<ref name="islaminporteilla" /> Tämä on välttämätöntä, sillä jopa samoissa kokoelmissa voi olla useita keskenään ristiriitaisia haditheja. Uskonoppineiden korostaamukaan jopa kaikkein luotettavimmissa kokoelmissa on mukana myös epäaitoja haditheja, vaikka tärkeimpien kokoelmien olevanaitous aitojaon periaatteessa hyväksytty.<ref name="islaminmonimuotoisuus1">Hämeen-Anttila, Islamin monimuotoisuus, sivut 14–18.</ref> Yksittäinen hadith on tapana arvioida luotettavuutensa suhteen neljään mahdolliseen luokkaan: ''sahih'' (luotettava tai aito), ''hasan'' (hyvä), ''daif'' (heikko) ja ''saqi,'' (epäilyttävä).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=|Vuosi=2000|Sivu=8|Julkaisija=}}</ref>

Islamilainen uskonoppinut, ''mufti,'' on islamilaisen lain asiantuntija, jolta voi pyytää yksityisen lausunnon eli ''fatwan'' jostain ''šariaan'' liittyvästä kysymyksestä. Lausunto on yleensä pitkä ja sisältää useita asiaan liittyviä haditheja päättyen lopulta muftin esittämään kokonaisarvioon. Sen jälkeen voi vielä tulla lopullisena arvioina vaikeissa tapauksissa lyhyt toteamus "Allah tietää parhaiten".