Ero sivun ”Nuorakeraaminen kulttuuri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p – |
|||
Rivi 15:
Nuorakeraamisissa kulttuureissa harjoitettiin [[maanviljely]]ä ja [[karjanhoito]]a. On arveltu, että kulttuurimuodolla olisi ollut yhteys [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] leviämiseen Euroopassa. Kulttuurin uskottiin levinneen laajalle alueelle migraation tai kansojen vaellusten myötä. Nykytutkijoista muun muassa Andrew Sherratt ja Ian Hodder näkevät nuorakeraamisessa kulttuurissa pikemminkin uuden [[uskonto|uskonnon]] ja [[ideologia]]n leviämisen.{{lähde}}
On yritetty selvittää myös [[antropologia]]n avulla, tutkimalla hautalöytöjä, liittyikö nuorakeraamisen kulttuurin leviäminen kansojen vaellukseen. Muun muassa Baltiassa on löydetty nuorakeraamisen kulttuurin haudoista eri [[ihmisrotu|ihmistyyppejä]] jokseenkin samassa suhteessa kuin ajallisesti ja paikallisesti läheisistä toisten kulttuurien haudoista. Muun muassa antropologi [[Raissa Denisova]]n ([[1978]]) mukaan tämä tukee päätelmää, että nuorakeraamiseen kulttuuriin siirtyminen ei ole merkinnyt uuden väestön saapumista.<ref>Valter Lang: ''Some aspects of ther Corded Ware Culture east of the Baltic sea''. Löytyy teoksesta: ''The Roots of Peoples and Languages of Northern Eurasia''. Ed by K.Julku, K.Wiik (1998) ISBN 951-97040-2-7. Lang viittaa primaarilähteeseen: Raissa Denisova: ''Auklas keramikas kulturas cilšu genese un ražotajsaimniec ibas attistiba austrum baltija
== Nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskulttuuri Suomessa ==
Rivi 21:
Nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskulttuuri tai venekirveskulttuuri saapui Lounais-Suomeen noin 2800–2500 eaa.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015|Sivu=83|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Koillis-Puolasta ja Baltiasta . Tämän kulttuurimuutoksen on usein tulkittu merkinneen uuden väestön saapumista Suomeen, sillä monet nuorakeraamisen kulttuurin tavat poikkesivat huomattavasti alueella aiemmin vaikuttaneen [[kampakeraaminen kulttuuri|kampakeraamisen kulttuurin]] piirteistä, mitkä kohtaamisen seurauksena vähenivät merkittävästi. Tästä syystä vasarakirveskulttuurin ja rannikolla asuneen kampakeraamisen kulttuurin kohtaamisen on arveltu olleen väkivaltainen ja seurauksena olisi ollut kampakeraamisen väestön vähentyminen lähes sukupuuton partaalle. Tämän rannikon kampakeraamisen kulttuurin kohtaloksi koituneen tapahtuman on katsottu näkyvän yhä suomalaisten genetiikassa pullonkaulana, koska sitä on vaikea sijoittaa Suomen asutushistorian muuhun vaiheeseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Unto Salo|Nimeke=Suomen Museo 2003: "Suomen ja Hämeen synty"|Vuosi=2003|Sivu=46|Julkaisija=Suomen muinaismuistoyhdistys}}</ref>
Nuorakeraaminen kulttuuri levisi Suomen lounais- ja eteläosaan suurin piirtein [[Kokkola]]n, [[Tampere]]en ja [[Viipuri]]n kautta kulkevan linjan eteläpuolelle. Nuorakeraaminen kulttuuri asui keskieurooppalaisten esikuviensa tavoin paalurakenteesta ja oksapunoksista tehdyissä majamaisissa asumuksissa joissa katto oli tehty oljista. Näin nuorakeraaminen kulttuuri toi Suomeen uuden asumustyypin, [[maja]]n, aiempien alueella vaikuttaneiden kulttuurien asuessa kotamaisissa asumuksissa.<ref name=":0" /> Nuorakeraaminen kulttuuri erotti hyvin jyrkästi Suomen alueen lounais- ja eteläosat sisämaasta. Jako jatkui myöhemmissä kulttuureissa aina rautakaudelle asti. Nuorakeraamiset ihmiset eivät haudanneet vainajiaan kampakeraamisesta kulttuurista tuttuihin punamultahautoihin, vaan yksittäishautoihin ns. hocker-asentoon (kyyrypolviasento, jossa vainaja makaa vasemmalla kyljellään). Saviastiat kampakeraamisia astioita pienempiä ja pyöreitä ja niukkakoristeisia.<ref name="NBA">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/kivikausi/7 | Nimeke = Nuorakeraaminen kulttuuri | Julkaisu = Esihistoria
Kulttuurin asuinpaikat sijaitsevat vesistöjen lähellä. Ilmeisesti vesistöt olivat tärkeitä kulkureittejä. Niihin aikoihin kulkijoiden käytössä oli lähinnä koverrettu [[ruuhi]] tai [[nahkapohjainen vene]] – lautaveneitä ei ollut vielä .{{lähde}} Löytöpaikat painottuvat Etelä- ja Länsi-Suomeen.<ref>[http://www.helsinki.fi/hum/arla/keram/nuora.html#LevintakarttaNuorakeramiikan levintäkartta Suomessa] Helsingin Yliopisto Arkeologian laitos</ref>
| |||