Ero sivun ”Chile” versioiden välillä

Ensimmäisessä maailmansodassa Chile oli puolueeton. 1920-luvulla alkoi poliittinen epävakaus lisääntyä, ja pitkäaikaiseen demokraattiseen perinteeseen tuli katkos, kun maa ajautui 1924 diktatuuriin. Sotilasdiktaattorina maata hallinneen presidentti [[Carlos Ibáñez del Campo]]n jälkeen demokratia palautettiin 1932. 1930-luku oli maailmanlaajuisen laman vuoksi taloudellisesti vaikeaa aikaa myös Chilelle. Taloudelliset ongelmat johtivat ääriliikkeiden vahvistumiseen, ja maassa tehtiin muun muassa äärioikeiston vallankaappausyritys 1938.<ref>[http://countrystudies.us/chile/22.htm massMass democracy 1932-1973] Chile: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1994.</ref>

Vuosina 1932–1952 maata hallitsi keskiluokkainen radikaalipuolue. Radikaalipuolue lisäsi valtion roolia, mikä johti korkeaan inflaatioon ja yhteiskunnan polarisoitumiseen. Vuonna 1952 Ibáñez del Campo valittiin uudelleen presidentiksi ja hänen jälkeenjälkeensä 1958 [[Jorge Alessandri]].<ref>[http://countrystudies.us/chile/27.htm Ibáñez's Second Presidency, 1952-58] [http://countrystudies.us/chile/28.htm Jorge Alessandri's Rightist Term, 1958-64] Chile: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1994.</ref>

Vuonna 1988 järjestettiin Pinochetin kauden jatkosta kansanäänestys, jonka hän hävisi. Vuonna 1989 järjestettiin presidenttivaalit, ja seuraavana vuonna Pinochet luovutti vallan vaalivoittaja [[Patricio Aylwin]]ille.<ref name="BBCTL"/> Pinochetin jälkeen Chileä on hallinnut kristillisdemokraattien ja sosialistien keskustavasemmistolainen Concertación de Partidos por la Democracia &nbsp;-liittouma. Pinochetin johtamat joukot piirittivät presidentinpalatsin vielä vuonna 1993 ''[[boinazo]]ksi'' kutsutussa tapauksessa keskeyttääkseen rikostutkinnan Pinochetin poikaa vastaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.chipsites.com/derechos/1993_eng.html | Nimeke =Chroonology 1993 | Julkaisija =Chip Sites | Viitattu =12.2.2011 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Pucónin alueella on useita hienoja kuumia lähteitä noin 20-3020–30 kilometrin etäisyydellä kaupungista. Tärkeimmät joet ovat [[Loa]], [[Maule]] ja [[Biobío (joki)|Biobío]]. Maan korkein kohta on [[Ojos del Salado]] 6&nbsp;880 m.<ref name="CIA"/>

Chilen eteläosassa tavataan paljon [[punasuppilo]]ita (''Lapageria rosea''). Se on [[köynnöskasvi]], jonka kellomaiset kukat ovat punaiset tai valkoiset. [[Mapuche]]jen pyhä puu [[kanelo]] on myös alueella yleinen. Pohjoisen kuivilla alueilla kasvaa ''[[Prosopis]]''-sukuun kuuluvia tamarugoja ja [[Johanneksenleipäpuu|johanneksenleipäpuita]]. Jopa Atacaman aavikolla nähdään, miten ”aavikko kukkii” kun vuodenvaihteen sateita seuraa lyhytaikainen kukkaloisto. Siinä rehottavia kasveja ovat ''[[Rhodophiala]]''-suvun sipulikasvit ja guanakon tassu eli [[kisantti]]. Andien reunavuoristossa kasvavat ''[[Laurelia philippiana]]'', [[Podokarpuskasvit|podokarpuskasveihin]] kuuluva havupuu [[prinssinkuusi]] (''Saxegothaea conspicua'') ja ''[[Luma apiculata]]''. Reunavuoriston eteläosassa kasvaa myös [[chilenaraukaria|araukarioita]] ja lehtikuusia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.thisischile.cl/frmContenidos.aspx?ID=1202&sec=356&eje=Acerca&itz=interface-acerca-geografia-florafauna | Nimeke =Flora | Julkaisija =This is Chile | Viitattu 23.2.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref> Viljellyissä metsissä kasvatetaan paljon [[montereynmänty]]ä ja [[eukalyptukset|eukalyptusta]].<ref>[http://www.fao.org/docrep/005/AB602E/AB602E06.htm FAO: Antecedents of the Chilean forest sector.] FAO. Viitattu 31.1.2011 {{en}}</ref> Patagonian suurin puu on sypressikasveihin kuuluva uhanalainen [[patagoniansypressi]], joka voi kasvaa 60 metriä korkeaksi ja elää 3&nbsp;000 vuotta vanhaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/~jhyvonen/hyvonen&stenroos%202004.pdf | Selite =s. 52 | Nimeke=Patagonian kasvimaantieteestä | Tekijä =Hyvönen & Stenroos | Julkaisija =Helsingin yliopisto | Viitattu=13.2.2011}}</ref>

Merkittävä osa chileläisistä, noin 88,9&nbsp;%, on [[Eurooppa|eurooppalaisten jälkeläisiä]]. [[Mapuchet|Mapucheja]] on 9.,1&nbsp;%, [[Aymarat|aymaroita]] 0.,7&nbsp;%, Muutamuuta alkuperäisväestöä on noin 1&nbsp;%. Chileläisistä noin 67&nbsp;% kuuluu [[Roomalaiskatolinen kirkko|roomalaiskatolilaiseen kirkkoon]].<ref name="CIA">{{CIA Factbook|ci|Chile}}</ref>

Koulunkäynti on maksutonta ja periaatteessa pakollista 18 vuoden ikään asti. 87 prosenttia 14-1814–18-vuotiaista käy yläkoulua, ja 38 prosenttia 18-2418–24-vuotiaista on aloittanut yliopiston. Chilessä toimii 25 julkista ja yli 50 yksityistä yliopistoa.<ref>[https://web.archive.org/web/20131220131959/http://www.braintrack.com/linknav.htm?pprevid=6&level=3 Chile Universities And Colleges] Braintrack. Viitattu 23.2.2011 {{en}}</ref> Maan vanhin yliopisto on vuonna 1842 perustettu ''Universidad de Chile''. Se toimii maan pääkaupungissa Santiagossa, ja siellä on yli 30&nbsp;000 opiskelijaa.<ref>[http://www.uchile.cl/?_nfpb=true&_pageLabel=conUrl&url=49740 General information] Universidad de Chile. Viitattu 23.2.2011 {{en}}{{fr}}</ref>

[[Nobelin palkinto|Nobel-palkinnon]] on saanut kaksi chileläistä [[kirjailija]]a, [[Pablo Neruda]] ja [[Gabriela Mistral]].<ref>[http://www.southamerica.cl/Chile/Writers/Gabriela_Mistral.htm Chilean Nobel Prize of Literature Winner] South America. Viitattu 18.2.2011 {{en}}</ref> Chilestä ovat kirjoittaneet myös Nobel-palkittu kolumbialainen [[Gabriel García Márquez]] teoksen ”Miguel Littinin maan alainenmaanalainen seikkailu Chilessä”, sekä tanssija Joan Jara miehestään, muusikko [[Víctor Jara]]sta. Kirjassa Jara käsittelee Chilen kulttuurielämää Allenden kauden aikana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.guardian.co.uk/world/2009/dec/06/victor-jara-folk-singer-chile | Nimeke=Murdered Chilean folk singer laid to rest after 36 years | Julkaisija =Guardian | Ajankohta=2009. | Viitattu =18.2.2011 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.socialismtoday.org/46/chile.html | Nimeke =An unfinished song | Selite =kirja-arvio | Julkaisu =Socialism Today | Viitattu =18.2.2011 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Chilen urheilun - kuin myös tenniksen, ylivoimaisesti suurin sankari on kuitenkin Marcelo Rios, joka saavutti ensimmäisenä eteläamerikkalaisena tennispelaajana ranking-listan ykköspaikan vuonna 1998. Myöhemmin Rios valittiin Chilessä 1900-luvun parhaaksi urheilijaksi.