Versio 1. heinäkuuta 2019 kello 21.52 muokkaa Toivo ja Toivo (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 36 401 muokkausta →‎Muhammedin elämästä kertovat lähteet: Poistin viimeisen kappaleen, joka oli sinänsä hyvä, mutta ei kuulu Muhammed-artikkeliin sisältönsä puolesta. Sen esittämät asiat on jotakuinkin esitetty Sharia-artikkelissa, jonne se lähinnä kuuluu. Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 2. heinäkuuta 2019 kello 12.59 muokkaa kumoa Toivo ja Toivo (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 36 401 muokkausta p →‎Muhammedin elämästä kertovat lähteet: stilisointia Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 27: Tiedot Muhammedin elämästä eivät suoranaisesti pohjaudu Koraaniin. Siinä Muhammed mainitaan vain muutaman kerran ja silloinkin yleensä ohimennen. Vasta 800-luvulta alkaen kehittynyt Koraanin selitysoppi eli ''tafsir''-kirjallisuus alkoi tulkita Koraanin säkeitä siten, että ne liitettiin Muhammedin elämänvaiheisiin. Kaikki Muhammedin elämäkertaa koskeva tieto on peräisin keskiaikaisesta suullisesta [[Perimätieto\|perimätiedosta]], jota alettiin koota kirjalliseen muotoon 800-luvulla. Silloin tapahtui todellinen informaatioräjähdys Muhammedia koskevan perimätiedon kokoamisessa ja tallentamisessa. Melkein kaikki muistitiedon kokoajat olivat elämäkertatietojen nojalla kotoisin Iranista ja Keski-Aasiasta. Monia heistä voi pitää kollektiivisina nimimerkkeinä, koska teokset olivat useinkin liian suuria vain yhden ihmisen tehtäväksi. Muhammedia koskeva perimätieto jakautui kolmeen tyyppiin: elämäkertoihin, yleisiin historiateoksiin sekä ''hadith''-kokoelmiin. Kaikelle tälle tiedolle on ominaista, että sen kokoajat kertovat saaneensa tiedot suullisista lähteistä kertomuksina, ja tämä koskee myös historiateoksia. Elämäkerroista ensimmäinen on ibn Hishamin (k. 834) ''Sirat Rasul Allah'', eli Profeetan elämäkerta. Sen katsotaan perustuvan Ibn Ishaqin (k. 768) tekemään mutta kadonneeseen aiempaan teokseen. Kirja on lyhentäen suomennettu.<ref name="ibnhisham1">Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, sivut 74–77.</ref> Toinen lähde ovat arabien muut varhaiset historiateokset, joista tärkeimmät ovat [[Al-Waqidi]]<nowiki/>n (k. 822) "Sotaretkien historia", Ibn Sa'din (k. 845) "Sukupolvet" sekä al-Tabarin (k. 922) massiivisen laaja historiateos. Kolmas lähdetyyppi on 800-luvun lopulla muistiin kirjattu ''hadith''-kirjallisuus, joka sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä anekdootteja. Islamilainen ''sharia''-laki perustuu päääosin niihin. Kuuden tärkeimmän kanonisen kokoelman toimittajiksi on ilmoitettu al-Bukhari (k. 870), Muslim (k. 875), Abu Dawud (k. 888), al-Tirmidhi (k. 892) sekä Ibn Maja (k. 886).<ref>{{Kirjaviite\|Tekijä=K_H. Ohlig\|Nimeke=The Hidden Origin of Islam\|Vuosi=2010\|Luku=Islam's "hidden origin"\|Sivu=8\|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref> NeKokoelmat sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä ''haditheja.''<ref>{{Verkkoviite\|osoite=https://sunnah.com/\|nimeke=The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips\|tekijä=sunnah.com\|julkaisu=\|ajankohta=ei vl.\|julkaisija=sunnah.com\|viitattu=}}</ref> Kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin myös opillisissa ja juridissa kiistoissa, kävi ilmeiseksi, että Muhammed-sitaatteja tehtailtiin myös omien näkemysten ~~puolustamiseksi~~tueksi. Jopa samaan ''hadith-''kokoelmaan saattoi päätyä keskenään ristiriitaisia ''haditheja'' siitä, mitä Muhammed oli sanonut. Asiaa alettiin jo 800-luvulla korjata omaperäisellä ja ainutlaatuisella ratkaisulla, joka oli ''isnad.'' Sillä tarkoitettiin kertojaketjua. Jokaiseen ''hadithiin'' liitettiin selostus siitä, keneltä sen oli kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Perimätiedon kertoja sitten (islamilaisen teorian mukaan) opetteli ulkoa sekä itse tarinan ''(matn)'' että siihen liitetyn kertojaketjun ''(isnad),'' joka koko ajan kasvoi. ''Hadith''-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla.<ref>{{Kirjaviite\|Tekijä=Goldziher, Ignaz\|Nimeke=Muslim Studies 2\|Vuosi=1890/1971\|Sivu=240-241\|Julkaisija=State University of New York Press}}</ref> Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.

Ero sivun ”Muhammed” versioiden välillä