Ero sivun ”Muhammed” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elämä: useita muutoksia, tekstisiirto lukuun "historiallisuus" |
→Elämä: muutoksia, tekstinsiirtoja |
||
Rivi 27:
Tiedot Muhammedin elämästä eivät suoranaisesti pohjaudu Koraaniin. Siinä Muhammed mainitaan vain muutaman kerran ja silloinkin yleensä ohimennen. Vasta 800-luvulta alkaen kehittynyt Koraanin selitysoppi eli ''tafsir''-kirjallisuus alkoi tulkita Koraanin säkeitä siten, että ne liitettiin Muhammedin elämänvaiheisiin. Kaikki Muhammedin elämäkertaa koskeva tieto on peräisin keskiaikaisesta suullisesta [[Perimätieto|perimätiedosta]], jota alettiin koota kirjalliseen muotoon 800-luvulla. Silloin tapahtui todellinen informaatioräjähdys Muhammedia koskevan perimätiedon kokoamisessa ja tallentamisessa. Melkein kaikki muistitiedon kokoajat olivat elämäkertatietojen nojalla kotoisin Iranista ja Keski-Aasiasta. Monia heistä voi pitää kollektiivisina nimimerkkeinä, koska teokset olivat useinkin liian suuria vain yhden ihmisen tehtäväksi.
Muhammedia koskeva perimätieto jakautui kolmeen tyyppiin: elämäkertoihin, yleisiin historiateoksiin sekä ''hadith''-kokoelmiin. Kaikelle tälle tiedolle on ominaista, että sen kokoajat kertovat saaneensa tiedot suullisista lähteistä kertomuksina, ja tämä koskee myös historiateoksia. Elämäkerroista ensimmäinen on ibn Hishamin (k. 834) ''Sirat Rasul Allah'', eli Profeetan elämäkerta. Sen katsotaan perustuvan Ibn Ishaqin (k. 768) tekemään mutta kadonneeseen aiempaan teokseen. Kirja on lyhentäen suomennettu.<ref name="ibnhisham1">Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, sivut 74–77.</ref> Toinen lähde ovat arabien muut varhaiset historiateokset, joista tärkeimmät ovat [[Al-Waqidi]]<nowiki/>n (k. 822) "Sotaretkien historia", Ibn Sa'din (k. 845) "Sukupolvet" sekä al-Tabarin (k. 922) massiivisen laaja historiateos. Kolmas lähdetyyppi on 800-luvun lopulla muistiin kirjattu ''hadith''-kirjallisuus, joka sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä anekdootteja. Islamilainen ''sharia''-laki perustuu päääosin niihin. Kuuden tärkeimmän kanonisen kokoelman toimittajiksi on ilmoitettu al-Bukhari (k. 870), Muslim (k. 875), Abu Dawud (k. 888), al-Tirmidhi (k. 892) sekä Ibn Maja (k. 886).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=K_H. Ohlig|Nimeke=The Hidden Origin of Islam|Vuosi=2010|Luku=Islam's "hidden origin"|Sivu=8|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref> Ne sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä ''haditheja.''<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sunnah.com/|nimeke=The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips|tekijä=sunnah.com|julkaisu=|ajankohta=ei vl.|julkaisija=sunnah.com|viitattu=}}</ref>
Kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin myös opillisissa ja juridissa kiistoissa, kävi ilmeiseksi, että Muhammed-sitaatteja tehtailtiin myös omien näkemysten puolustamiseksi. Jopa samaan ''hadith-''kokoelmaan saattoi päätyä keskenään ristiriitaisia ''haditheja'' siitä, mitä Muhammed oli sanonut. Asiaa alettiin jo 800-luvulla korjata omaperäisellä ja ainutlaatuisella ratkaisulla, joka oli ''isnad.'' Sillä tarkoitettiin kertojaketjua. Jokaiseen ''hadithiin'' liitettiin selostus siitä, keneltä sen oli kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Perimätiedon kertoja sitten (islamilaisen teorian mukaan) opetteli ulkoa sekä itse tarinan ''(matn)'' että siihen liitetyn kertojaketjun ''(isnad),'' joka koko ajan kasvoi.
Rivi 33:
''Hadith''-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldziher, Ignaz|Nimeke=Muslim Studies 2|Vuosi=1890/1971|Sivu=240-241|Julkaisija=State University of New York Press}}</ref> Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.
Hadithien epäluotettavuus ''isnadeista'' huolimatta alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille 1800-luvun kuluessa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Esposito, John|Nimeke=Islam: The Straight Path.|Vuosi=1998|Sivu=67|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref> Vuonna 1843 Gusta Weil arvioi, että hyvinkin puolet al-Bukharin kokoelmasta oli luonteeltaan propagandaa.<ref name=":5" /> Muita 1800-luvun kriitikkoja olivat mm. Julius Wellhausen, William Muir ja Theodore Nöldeke. Vuonna
Nykyisen länsimaisen näkemyksen mukaan islamilaisen hadith-perinteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko. Näkemyksen teki tunnetuksi orientalisti [[Joseph Schacht]] teoksessaan ''Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Schacht, Joseph|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1967|Sivu=1-20|Julkaisija=Oxford: Clarendon Press}}</ref> Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen. Nykyinen sunnilainen ortodoksia syntyi Schachtin mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on kaksi auktoriteettia, [[Koraani]] ja Profeetan ''sunna,'' sekä kaksi päättelyperiaatetta, analogiaperiaate ([[qiyas]]) ja yksimielisyys ([[ijma]]). [[Šaria|Sharia]] perustuu näihin neljään työkaluun: Koraania ja sunnaa tulkitaan tarpeen mukaan analogiaa soveltaen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä [[al-Shafi'i]] (767–820), joka tunnetaan omaa nimeään kantavan sunni-islamilaisen lakikoulukunnan perustajana.<ref>Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2. </ref> Schacht myös yhtyy [[Ignas Goldziher|Ignaz Goldziherin]] näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.<ref name=":5">{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=The Development of Exegesis in Early Islam|Vuosi=2000|Sivu=13|Julkaisija=Routledge}}</ref> ▼
▲Nykyisen länsimaisen näkemyksen mukaan islamilaisen hadith-perinteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko. Näkemyksen teki tunnetuksi orientalisti [[Joseph Schacht]] teoksessaan ''Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Schacht, Joseph|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1967|Sivu=1-20|Julkaisija=Oxford: Clarendon Press}}</ref> Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen. Nykyinen sunnilainen ortodoksia syntyi Schachtin mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on kaksi auktoriteettia, [[Koraani]] ja Profeetan ''sunna,'' sekä kaksi päättelyperiaatetta, analogiaperiaate ([[qiyas]]) ja yksimielisyys ([[ijma]]). [[Šaria|Sharia]] perustuu näihin neljään työkaluun: Koraania ja sunnaa tulkitaan tarpeen mukaan analogiaa soveltaen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä [[al-Shafi'i]] (767–820), joka tunnetaan omaa nimeään kantavan sunni-islamilaisen lakikoulukunnan perustajana.<ref>Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2. </ref> Schacht myös yhtyy [[Ignas Goldziher|Ignaz Goldziherin]] näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.<ref name=":5">{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=The Development of Exegesis in Early Islam|Vuosi=2000|Sivu=13|Julkaisija=Routledge}}</ref>[[Kuva:Muhammad 13.jpg|thumb|200px|left|Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.]]
▲Muhammedin elämäkerta pohjautuu varhaisiin arabiankielisiin Muhammedin elämäkertoihin (arab. ''sirat''). Koska Muhammedia koskeva perimätieto on kirjoitettu muistiin vasta 800-luvulta lähtien, jotkut tutkijat ovat katsoneet, että kirjoittajat eivät ole voineet tietää mitään varmaa Muhammedista, ei edes sitä, onko hän joskus elänyt.<ref name=":3" /> Tässä suhteessa ei ole tehty eroa elämäkertojen, hadith-kokoelmien tai Koraania selittävän ''tafsir''-kirjallisuuden välillä. Muhammedia koskeva tieto olisi näin ollen pelkästään islamin pyhää historiaa ja sellaisena tieteellisen arvostelun ulkopuolella. Toiset tutkijat ovat kuitenkin pitäneet etenkin historiatietoja ainakin osittain luotettavina.<ref name=":0">Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.</ref> Jaakko Hämeen-Anttila jopa katsoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Anttila|Nimeke=Johdatus Koraaniin|Vuosi=2006|Sivu=95|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Tässä esitetty elämäkerta perustuu vanhimpaan islamilaiseen perimätietoon ja etenkin Ibn Hishamin teokseen.
=== Jumalan lähettilään ennalta ilmoittaminen ===
Kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä, muuan nainen asettui tarjolle Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Valo siirtyi sitten Muhammedin äidin Aminan kohtuun. Raskauden myötä Aminasta lähti valo, jonka avulla hän näki Bostran linnat Syyriassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=36|Julkaisija=}}</ref> Valo on perinteinen pyhyyden tunnus, ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumi puhuu Jeesuksesta ”maailman valona” (Joh. 8:12; 9:5). Aminalle myös sanottiin näyssä, että hän synnyttäisi ”tämän kansakunnan herran”, jonka nimeksi tuli antaa Muhammed. Aminan näky vastaa enkelin viestiä Jeesuksen vanhemmille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Aivan kuten Vanha Testamentti ennusti Jeesuksesta, myös Ibn Hisham kertoo, että ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” oli ennustanut Muhammedin eli Munhamannan tulosta.
| |||