Wikipedia

Ero sivun ”Sarjakuva” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Historia: muutama kuva
→‎Historia: lisää
Rivi 34:
Eläinsarjakuvien (''funny animal'') tunnetuimpia edustajia olivat Yhdysvalloissa esimerkiksi ''[[Aku Ankka (lehti)|Aku Ankka]]'', ''[[Nakke Nakuttaja]]'', ''[[Väiski Vemmelsääri]]'' ja ''[[Pogo]]'', sekä Pohjoismaissa ''[[Maailman vahvin Nalle]]'', ''[[Rasmus Nalle]]'' sekä ''[[Kieku ja Kaiku]]''. Merkittävä eläinsarjakuvien tekijä oli Disneyn [[Carl Barks]], jonka sarjakuvahistoriallisestikin merkittävät ''Aku Ankka'' -sarjat vetosivat niin lapsiin kuin aikuisiinkin.<ref>Nummelin 2018, s. 41–46.</ref>
 
=== Yhdysvallat 1950-luvullasodan jälkeen ===
Amerikkalaiset supersankarisarjakuvat menettivät suosiotaan toisen maailmansodan päätyttyä kun vanhoista vihollisista oli tullut uusia kumppaneita Yhdysvalloille. Sarjakuvasta tuli realistisempaa ja esille nousivat [[Rikoskirjallisuus|rikos]] ja [[Kauhukirjallisuus|kauhu]]. Sarjakuvien suosio säilyi korkeana, ja Yhdysvalloissa ilmestyi 1950-luvulla useita satoja sarjakuvalehtiä, joita myytiin joka kuukausi yhteensä noin 60 miljoonaa kappaletta. Etenkin [[EC Comics|EC-yhtiön]] julkaisemat rikos- ja kauhusarjakuvalehdet olivat suosittuja ja arvostettuja laatunsa vuoksi. Myös EC:n huumori- ja satiirilehti ''[[Mad]]'' menestyi erittäin hyvin. Naislukijoille Yhdysvalloissa julkaistiin yli sataa romanttista sarjakuvalehteä, joista ensimmäisenä pidetäään ''Young Romance'' -lehteä (1947). Sarjakuvalehtien arveluttavia piirteitä kuten väkivaltaa, seksiä ja rikollisuuden ihannointia sensuroimaan laadittiin 1950-luvulla ''[[Comics Code]]'' -säännöstö. Sen vaikutuksesta moni sarjakuvalehti lopetti toimintansa.<ref>Nummelin 2018, s. 54–62.</ref>
Yhdysvalloissa suosiota saivat [[Rikoskirjallisuus|rikos]]-, [[Science fiction|scifi]]- ja [[Kauhukirjallisuus|kauhusarjakuvat]]. Viimeksi mainituista oli tunnettu EC Comics, jonka ''[[Tales from the Crypt]]'' -lehteä on myöhemmin sovitettu TV-sarjaksi ja elokuviksi. Etenkin kauhusarjakuvat aiheuttivat 1950-luvun Yhdysvalloissa huolen sarjakuvan haittavaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Niinpä suuret kustantamot muodostivat CCA (Comics Code Authority) -liiton ja solmivat tiukan säännöstön, [[Comics Code]]n, joka kielsi sarjakuvista muun muassa [[Aviorikos|aviorikokset]], [[seksi]]n ja [[Kyynisyys|kyynisen]] maailmankuvan. Comics Code säänteli Yhdysvaltain sarjakuvaa pitkään lähes täysin. Myöhemmin säännöstöä on tosin joltain osin uudistettu.
 
[[Tiedosto:Tenavat-strippi1.jpg|thumb|450px|''[[Tenavat]]''-strippi vuodelta 1966.]]
Sanomalehtisarjakuvat jatkoivat Yhdysvalloissa ilmestymistään sarjakuvalehden ohella. Tunnetuimpia yhdysvaltalaisia sanomalehtisarjakuvia toisen maailmansodan jälkeen ovat olleet muun muassa [[Charles M. Schulz]]in ''[[Tenavat]]'', [[Mort Walker]]in ''[[Masi]]'', [[Johnny Hart]]in ''[[Pulteri]]'' ja ''[[Velho (sarjakuva)|Velho]]'', [[Dik Browne]]n ''[[Harald Hirmuinen]]'', [[Jim Davis]]in ''[[Karvinen]]'' ja [[Bill Watterson]]in ''[[Lassi ja Leevi]]''. Tunnetuimpia englantilaisia strippisarjakuvia toisen maailmansodan jälkeen ovat olleet esimerkiksi ''[[Jeff Hawke]]'', ''[[James Bond]]'', ''[[Modesty Blaise]]'', ''[[Lätsä]]'' ja ''[[Pitko (sarjakuva)|Pitko]]''.<ref>Nummelin 2018, s. 62–65.</ref>
 
=== Underground-sarjakuva ===
Rivi 42 ⟶ 45:
=== Eurooppalainen ja japanilainen sarjakuva ===
[[Kuva:TintinCast.gif|thumb|350px|Belgialaisen [[Hergé]]n ''[[Tintin seikkailut]]'' -sarjakuvissa useimmin esiintyvät vakiohahmot.]]
Eurooppalaisen sarjakuvan kehityksen edelläkävijöitä 1900-luvulla olivat Ranska ja Belgia. Aluksi varsinaisia sarjakuvia julkaistiin Euroopassa lapsille tarkoitetuissa lehdissä. Eurooppalaisen sarjakuvan kuvailmaisu oli lisäksi aina 1970-luvulle saakka karikatyyrimäisempää ja vähemmän realistista kuin amerikkalaisen sarjakuvan. 1900-luvun alun tärkeimpiä ranskalaisia sarjakuvia olivat ''[[Bécassine]]''-albumisarja (1905) sekä ''[[Zig et Puce]]'' (1925), jota pidetään ensimmäisenä todella ranskalaisena sarjana. Belgialaisen [[Hergé]]n kirjoittama ja piirtämä ''[[Tintin seikkailut|Tintti]]'' teki ensiesiintymisensä katolilaisen sanomalehden viikkoliitteessä vuonna 1929 ja nousi nopeasti hyvin suosituksi. Tarinoita julkaistiin ensin lehdessä jatkokertomuksena ja sen jälkeen kirjoina.<ref>Nummelin 2018, s. 47–51.</ref>
Eurooppalaisen sarjakuvan keskeisen [[belgia]]laisen [[Hergé]]n ''[[Tintin seikkailut|Tintti]]'' aloitti seikkailunsa vuonna 1929. Eurooppalainen sarjakuva oli pitkään amerikkalaisen varjossa, mutta alkoi nousta sodan jälkeen, ehkä osittain amerikkalaisen sarjakuvan kangistuttua kaavoihinsa. Hergén ''Tintti'', joka oli aloittanut jo ennen sotaa, nousi kansainväliseen menestykseen 1960–70-luvuilla. Sitä seurasivat menestyssarjoina [[René Goscinny]]n kehittämät ''[[Asterix]]'', ''[[Lucky Luke]]'' ja ''[[Ahmed Ahne]]''. Eurooppalaiset sarjakuvat olivat vapaita amerikkalaisesta vakiintuneesta käytännöstä pitää huumori ja jännitys erillisinä ja käyttää humoristiseksi tarkoitetuissa sarjoissa lähinnä pelkistettyä ilmaisua. [[Ranskalais-belgialainen sarjakuva|Belgialais-ranskalaiset]] sarjakuvat yhdistivät huumorin ja jännityksen, ja piirrostyyli rönsyili yksityiskohtia.▼
 
▲Eurooppalaisen sarjakuvan keskeisen [[belgia]]laisen [[Hergé]]n ''[[Tintin seikkailut|Tintti]]'' aloitti seikkailunsa vuonna 1929. Eurooppalainen sarjakuva oli pitkään amerikkalaisen varjossa, mutta alkoi nousta sodan jälkeen, ehkä osittain amerikkalaisen sarjakuvan kangistuttua kaavoihinsa. Hergén ''Tintti'', joka oli aloittanut jo ennen sotaa, nousi kansainväliseen menestykseen 1960–70-luvuilla. SitäTinttiä seurasivat menestyssarjoina [[René Goscinny]]n kehittämätkäsikirjoittamat ''[[Asterix]]'', ''[[Lucky Luke]]'' ja ''[[Ahmed Ahne]]''. Eurooppalaiset sarjakuvat olivat vapaita amerikkalaisesta vakiintuneesta käytännöstä pitää huumori ja jännitys erillisinä ja käyttää humoristiseksi tarkoitetuissa sarjoissa lähinnä pelkistettyä ilmaisua. [[Ranskalais-belgialainen sarjakuva|Belgialais-ranskalaiset]] sarjakuvat yhdistivät huumorin ja jännityksen, ja piirrostyyli rönsyili yksityiskohtia.
 
Ranskalainen ''[[Métal Hurlant]]'' -lehti puolestaan toi 1970-luvulla sarjakuvaan vakavuutta. [[Moebius|Moebiuksen]] scifi- ja [[Fantasiakirjallisuus|fantasiasarjakuvat]], [[Benoît Sokal]]in [[Kovaksikeitetty rikoskirjallisuus|kovaksikeitetyn dekkarin]] [[parodia]] ''[[tarkastaja Ankardo|Ankardo]]'' ja [[Hugo Pratt]]in historiaa ja [[Myytti|myyttejä]] hyödyntänyt ''[[Corto Maltese]]'' veivät eurooppalaissarjakuvaa Hergén Goscinnyn linjalta aikuisempaan suuntaan muun muassa tuomalla seksin ja kovan väkivallan sarjakuviin.
 
Toisen maailmansodan jälkeen [[manga]] eli japanilainen sarjakuva kehittyi nykymuotoiseksi amerikkalaisvaikutteista.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Gravett, Paul | Nimeke=Manga: 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa | Selite=(Manga: Sixty years of japanese comics, 2004.) Suomentanut Juhani Tolvanen | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-1-20524-2}}</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarjakuva”