Ero sivun ”Tapahtumahorisontti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
kh
sss
Rivi 4:
Tapahtumahorisontti liittyy yleisimmin [[Musta aukko|mustien aukkojen]] voimakkaan gravitaatiokentän kuvailuun, mutta se voi periaatteessa kehittyä myös tasaiseen [[Aika-avaruus|aika-avaruuteen]], jos ontto pallomainen massa tiivistyy tyhjässä avaruudessa..<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://arxiv.org/abs/0809.3850v1 | Nimeke = Black holes and black hole thermodynamics withoutevent horizons | Tekijä = Nielsen, Alex B. | Julkaisu = arXiv.org | Ajankohta = 23.9.2008 | Julkaisija = | Arkisto = | Arkistoitu = | Viitattu = 22.3.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref> Robert Geroch on laskenut, että jos Linnunrata tiivistyisi tasaisesti keskustaansa kohden, sen ulkoreunalle syntyisi tapahtumahorisontti galaksin jatkaessa olemassaoloaan normaalisti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://arxiv.org/abs/1808.01507v1 | Nimeke = What Is a Black Hole | Tekijä = Eric Curiel | Julkaisu = arXiv.org | Ajankohta = 4.9.2018 | Viitattu = 22.3.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref> Tapahtumahorisontin sisällä vallitsisi tällöin tasainen aika-avaruus, jossa valo kulkisi normaalisti kaikkiin suuntiin.
 
Teoreettisessa tyhjässä staatisessa aika-avaruudessa laskennallinen tapahtumahorisontti on [[Schwarzschildin säde|Schwarzschildin säteen]] etäisyydellä gravitoivan pistemäisen massan, kuten mustan aukon, keskipisteestä. Schwarzschildin säteen etäisyydellä pakonopeus on yhtä suuri kuin [[Valonnopeus|valon nopeus]]. Esimerkiksi Auringolle tämä on noin kolme kilometriä. Auringon massa pitäisi tunkea tämän rajan sisäpuolelle, jotta Auringosta tulisi musta aukko. Todellisessa dynaamisesssadynaamisessa universumissa tapahtumahorisontin teleologisen luonteen vuoksi sen nykyisen sijainnin määrittämiseksi pitäisi tietää maailmankaikkeuden tulevaisuus kokonaisuudessaan hamaan ikuisuuteen, mikä on käytännössä mahdotonta.
 
Ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta tapahtumahorisonttia lähestyvä fyysinen kappale näyttää hidastuvan, muuttuvan yhä punaisemmaksi ja pysähtyvän paikalleen horisonttitasoon. Putoavasta esineestä lähtevän valon aallonpituus pitenee esineen lähetessä tapahtumahorisonttia. Tapahtumahorisontin teoreettisen luonteen vuoksi putoava kohde ei välttämättä havaitsisi laskennallisen tapahtumahorisontin läpäisyä mitenkään.