Ero sivun ”Dominique Pire” versioiden välillä

'''Isä Dominique Pire''' (oik. Georges Charles Clement Ghislain Pire, [[10. helmikuuta]] [[1910]] [[Dinant]] [[Belgia]] − [[30. tammikuuta]] [[1969]] [[Leuven]] Belgia) oli [[belgia]]lainen [[dominikaani]]munkki , jonka työskentely [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeisen pakolaisongelman auttamiseksi toi hänelle [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]] vuonna [[1958]].<ref name=hs58>{{Lehtiviite | Otsikko = Belgialaismunkki Georges Pire sai Nobelin rauhanpalkinnon| Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 1958-11-11| Sivut =7, 20 | www =https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1958-11-11/7 | www-teksti = Näköislehden aukeama (tilaajille)}}</ref>

Pire antoi dominikaani-luostarilupauksensa vuonna [[1932]], ja samalla hän otti uuden nimen Dominique Pire. Tämän jälkeen hän opiskeli teologiaa ja valtiotiedettä [[Louvanin yliopisto]]ssa, suoritti tohtorin tutkinnon Roomassa 1936 ja palasi belgialaisessa [[Huy]]n kaupungissa sijaitsevaan''Sarten'' luostariin. Luostarista käsin hän aloitti sosiaalityön alueen vähäosaisten parissa. Toisen maailmansodan aikana Pire toimi kenttäpappina vastarintaliikkeessä ja osallistui liittoutuneiden alas pudonneiden lentäjien palauttamiseen pois saksalaisten käsistä. Tästä toiminnasta hänet palkittiin lukuisilla mitaleilla sodan jälkeen.<ref name=hs58/>

Vuonna [[1949]] hän kiinnostui pakolaisongelmasta, joka oli sodan jälkeen Euroopan suuria kysymyksiä. Hän kirjoitti asiasta kirjan ''Du Rhin au Danube avec 60,000 D. P.'' ja perusti ”Kodittomien apu” -nimisen järjestön auttamaan pakolaisia ottamalla vastuulleen kummiperheitä.<ref name=hs58/> Vuoden [[1950]] jälkeen hän perusti [[Saksa]]an ja [[Itävalta]]an ryhmän kyliä, joissa autettiin pakolaisia asettumaan paikoilleen. Hän kieltäytyi sekoittamasta sosiaalista vastuuta ja henkilökohtaista uskontoa, ja tämä aiheutti hänelle usein ongelmia.