Ero sivun ”Vampyyri” versioiden välillä

===Vampyyrit myöhemmissä kansantarinoissa===

[[Image:Burne-Jones-le-Vampire.jpg|thumb|250px|Philip Burne-Jonesin vampyyri vuodelta 1897.]]

 

[[Kuva:Moraine le vampire.jpg|thumb|left|250px|Vampyyrin tuhoaminen vaarnalla.]]

[[Bulgaria]]laisella ''ubour''- vampyyrilla on vain yksi sierain. [[Meksiko]]ssa tunnetaan Nahuatl-kansalta ja [[Asteekit|Asteekeilta]]

[[Brasilia]]lainen vampyyri on ''lobishomen'', joka vainoaa erityisesti naisia, mutta ei pyri surmaamaan heitä vaikka imee verta. Uhrilla ilmenee pian [[hyperseksuaalisuus|hyperseksuaalisuuden]] oireita. Nimen alkuperä on [[Portugali]]ssa, missä se on [[ihmissusi]]mainen olento.<ref name="Bunson"/>

Venäläisestä vampyyriperinteestä tunnetuin on ''upyr''. Se liikkuu keskipäivästä keskiyöhön, ja on erittäin verenhimoinen hyökäten sekä lasten että aikuisten kimppuun. Jos upyr löydetään, sen voi tuhota siunatulla vedellä ja lyömällä vaarna yhdellä iskulla rinnan läpi. Itse nimitys ''upyr'' on muunnoksina esim. ''upior'' Puolassa, ''upor'' Valko-Venäjällä ja ''upir'' Ukrainassa, vaikka olento on kuvaukseltaan erilainen.<ref name="Bunson"/>

[[Katalepsia]] aiheuttaa syvän tajuttomuustilan, josta herääminen voi kestää jopa viikkoja. Potilasta voitiin tässä tilassa kehittymättömämmän lääketieteen aikana luulla kuolleeksi, ja hänet saatettiin [[elävältä hautaaminen|haudata elävältä]]. Herättyään arkussa hän luonnollisesti huusi, ja tällaisia huutoja pelättiin. Joskus hauta, jossa epäiltiin olevan vampyyri, kaivettiin auki ja huomattiin, että [[kalmo]] oli verentahrima, mikä tietenkin vahvisti uskomusta, että kyseessä oli vampyyri. Ihmiset pelkäsivät vielä [[1800-luku|19. vuosisadalla]] elävältä hautaamista niin paljon, että hautoihin asennettiin laitteita, joilla saattoi ilmoittaa, että ei ollut kuollut. [[Ranskan akatemia]] palkitsi tohtori Jostin, kun tämä oli keksinyt nännien nipistämiseen tarkoitetut [[pihdit]], joilla voitiin käytännössä varmasti osoittaa ruumis kuolleeksi{{Lähde}}.

 

 

Epämuodostumat ja muut poikkeamat kasvoissa tai kehossa ovat mahdollisesti antaneet vaikutteita vampyyrimyyttiin. [[Kristinusko]] on aikanaan vahvistanut käsitystä siitä, että tietyllä tavalla synnissä kuollut ihminen voisi paholaisen vaikutuksesta joutua jatkamaan maanpäällistä vaellustaan muita vainoten. Toiseksi vampyyrimyyttien aiheuttajaksi on usein arveltu harvinaista perinnöllistä veritautia [[porfyria]]a, joka aiheuttaa muun muassa vahvaa valonarkuutta ja jonka yleinen oire on [[anemia]]. Varsinaisia todisteita porfyrian yhteydestä vampyyrimyyttiin ei kuitenkaan ole, eikä selitystä pidetä enää yhtä uskottavana kuin aiemmin, kun sairauden esimerkiksi virheellisesti luultiin helpottuvan verta juomalla. Vampyyrien valonarkuus ei myöskään niinkään kuulu alkuperäisiin myytteihin, vaan on modernia perua. Myös [[vesikauhu]]a eli raivotautia on pidetty mahdollisena vampyyrimyyttien syynä.

[[John Polidori]] julkaisi [[Englanti|Englannissa]] ''New Monthley Magazinessa'' vuonna 1819 ''The Vampyre'' -novellinsa. Se oli ensimmäinen moderni vampyyrikertomus, ja se kertoi tarinan verenhimoisesta lordi Ruthvenista. [[George Gordon Byron|George Byron]] saattoi olla novellin ideoija.<ref name="Laine"/>

 

 

[[Sheridan Le Fanu]]n tunnettu vampyyrinovelli ''Carmilla'' puolestaan vaikutti vuonna 1897 ilmestyneeseen [[Bram Stoker]]in romaaniin ''[[Dracula (romaani)|Dracula]]'', joka lienee vampyyrikirjallisuuden kuuluisin kirja. ''Dracula'' perustuu etäisesti historialliseen henkilöön [[Vlad Seivästäjä]]än.<ref name="Laine"/> Stokerin kirja loi modernin vampyyrimyytin ja teki siitä myöhemmin populaarikulttuurin osan. Stokerin luoma Dracula-hahmo vietti päivät [[ruumisarkku|ruumisarkussa]] ja nousi yöllä saalistamaan ihmisten verta. Hän kykeni muuntumaan [[lepakko|lepakoksi]], joka lensi pimeydessä sopivaa uhria etsien.<ref name="Veri"/> Stokerin teokselle oli ominaista selvä eroottinen lataus: vampyyri valitsee mieluiten uhrikseen nuoren kauniin naisen, ja itse verenjuontitoimitus on hekumallinen kokemus niin vampyyrille kuin uhrillekin. Vampyyri onkin ajan saatossa muuttunut julmasta pedosta eräänlaiseksi kiehtovaksi, romanttiseksi ja traagiseksikin olennoksi.

 

===Televisiossa===

 

==Lähteet==

*Ovi tuntemattomaan II ISBN 951-9287-05-1

* Bunson, Matthew, The Vampire Encyclopedia, Crown Trade Paperbacks, 1993, New York, ISBN 0-517-88100-4

===Viitteet===

{{Viitteet}}