Ero sivun ”Gudrun Schyman” versioiden välillä

'''Gerd Gudrun Maria Schyman''' (s. [[9. kesäkuuta]] [[1948]], [[Täby]], [[Tukholman lääni]]) on [[Ruotsi|ruotsalainen]] poliitikko. Hän toimi [[Vänsterpartiet|Vasemmistopuolueen]] (Vänsterpartiet) puheenjohtajana vuodesta [[1993]] vuoteen [[2003]], jolloin hän joutui eroamaan tehtävästä veronkiertoepäilyjen vuoksi. Hän jätti Vasemmistopuolueen kokonaan vuonna [[2004]]. Vuonna [[2005]] Schyman oli perustamassa [[feminismi|feminististä]] puoluetta nimeltä Feministinen Vaihtoehto (Feministiskt initiativ) ja hän on yksi puolueen kolmesta puhehenkilöstä [[Devrim Mavi]]n ja [[Sofia Karlsson]]in kanssa. Ruotsin parlamentissa Schyman toimi vuosina [[1988]]–[[2006]].

Schyman syntyi ja varttui Täbyn kunnassa lähellä [[Tukholma]]a. PeruskoulunPerus- ja reaalikoulun jälkeen hän työskenteli päiväsaikaan postin konttoristina ja suoritti iltasella aikuisopintoja vuosina [[1967]]-–[[1969]]. Vuosien [[1970]]-–[[1972]] aikana hän kouluttautui sosionomiksi. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli sosiaalityöntekijänä vuosina [[1971]]-–[[1976]] ja [[1982]]-–[[1988]]. Hän kiinnostui politiikasta silloisen puolisonsa Lars Westmanin kautta. Hän lähti mukaan Marxist-leninistiska kampförbundet -puolueeseenpuolueen toimintaan.

Vuonna [[1977]] Schyman muutti [[Simrishamn]]iin ja kiinnostui puoluepolitiikasta. Vapaa-ajallaan hän työskenteli ympäristö-, energia-, rauhan- ja tasa-arvopolitiikan parissa. Vuonna 1977 hän liittyi silloisen Kommunistisen vasemmistopuolueen jäseneksi. Hän istui Simrishamnin kunnanvaltuustossa vuosina [[1980]]-–[[1987]] ja sen sosiaalilautakunnassa vuosina [[1982]]-–[[1987]]. Hänet valittiin puoluehallitukseen vuonna [[1981]] ja puoluevaltuustoon vuonna [[1984]]. Hänen poikansa Dan syntyi vuonna [[1978]] ja tyttärensä Anna vuonna [[1980]].

Vuonna [[1987]] Schyman erosi miehestään Lars Westmanista ja muutti lastensa kanssa [[Värmdö]]hön lähelle Tukholmaa, jossa alkoi työskennellä sosiaalisihteerinä. Vuonna [[1988]] hänet valittiin ensimmäistä kertaa Ruotsin parlamenttiin. Vuoden [[1990]] puoluekokouksessa hän kisasi Vasemmistopuolueen puheenjohtajuudesta istuvaa puheenjohtajaa [[Lars Werner]]iä vastaan, mutta hävisi. Sana "kommunismi" oli pudotettu pois puolueen nimestä jo aiemmin.

Tammikuussa [[1993]] Schyman voitti kamppailun puolueen puheenjohtajuudesta. Schymanista tuli ensimmäinen Vasemmistopuolueen johtaja, joka otti kunnolla etäisyyttä kommunismiin, mitä pidettiin puolueen uudistusmielisten voittona. Schyman onnistui puoluejohtajana keräämään puolueelleen uusia kannattajaryhmiä ja puolueen parlamenttiedustajien määrä kasvoi yli kaksinkertaisesti. Hän sai vietyä feminismiä eteenpäin puolueen sisällä ja se mainitaan nykyään puolueohjelmassa.

Eronsa jälkeen Schyman onjatkoi jatkanutvielä kansanedustajana ja keskittynytkeskittyen ennen kaikkea naiskysymyksiin. Syksyllä [[2004]] hän herätti kohua vaatimalla miehille erityistä "miesveroa", jolla miehet kollektiivisesti ottaisivat vastuuta naisten kohtaamasta väkivallasta.

Joulukuussa 2004 Schyman ilmoitti eroavansa Vasemmistopuolueesta, mutta jatkavansa siitä huolimatta parlamentissa. Päätös herätti kritiikkiä entisten puoluetoverien keskuudessa. [[4. huhtikuuta]] [[2005]] hän esitteli lehdistötilaisuudessa vastaperustetun Feministinen Vaihtoehto -puolueen, joka osallistuuosallistui vaaleihin ensimmäistä kertaa syksyllä [[2006]], järjestettäviinjolloin parlamenttivaaleihinjärjestettiin parlamenttivaalit. Puolue sai heti perustamisensa jälkeen korkeita kannatuslukuja mielipidemittauksissa, mutta ajan myötä kannatus laski selvästi. Itse vaaleissa puolue sai vain 0,7 prosenttia annetuista äänistä jääden selvästi alle neljän prosentin vaalikynnyksen.