Ero sivun ”Tverin Karjala” versioiden välillä

'''Tverin Karjala''' tarkoittaa [[Karjalaiset (kansa)|karjalaisten]] asuma-alueita [[Tverin alue]]ella [[Venäjä]]llä 150–200 km [[Moskova]]sta luoteeseen. Maantieteellisenä alueena Tverin Karjala on hajanainen. [[Tverinkarjalaiset]] asuvat melko hajallaan laajalla alueella, jonka asukkaista enemmistö on venäläisiä. Tverin alueella on virallisen väestökirjanpidon mukaan 20  000 kansallisuudeltaan karjalaista (2000), mutta todellisen lukumäärän arvellaan olevan lähempänä 100  000. [[Karjalan kieli]] sekä kulttuuri on säilynyt sadoissa kylissä. Uskonnoltaan tverinkarjalaiset ovat [[ortodoksi|ortodokseja]].

Ylisen [[Volga]]n pohjoispuolinen alue oli kärsinyt paljon 1500- ja 1600-luvuilla sodissa ja maanomistajat halusivat autioille mailleen viljelijöitä ja veronmaksajia. Alueelle saapui sitten [[Stolbovan rauha]]n jälkeen vuonna 1617 [[Käkisalmen lääni]]stä ja [[Inkeri]]stä ortodoksista karjalais- ja [[Inkeroiset|inkerois]]väestöä sotia, [[Ruotsi]]n luterilaisia uskonvainoja ja verotusta pakoon. Venäjällä he asettuivat asumaan etupäässä Tverin alueelle, [[Tver|Tverin kaupungin]] pohjoispuolelle. [[Inkeri]]in jääneitä kutsutaan [[inkerikot|inkerikoiksi]]. Tverin Karjalaan muutti kaikkiaan 20  000 henkeä, jotka menestyivät alueella hyvin, koska siellä oli tilaa. Vuoden 1834 väestölaskennassa heitä oli noin 83  000 henkeä, vuonna 1858 noin 93  000 ja vuonna 1890 jo 132  332. Vuonna 1895 Tverin karjalaisia oli noin 180  000 henkeä. Venäjän keisarikunnassa järjestetyssä ainoassa väestönlaskennassa vuonna 1897 karjalaisia ilmoitettiin olevan noin 117  000, mutta tässä laskennassa kaikki venäjää puhuvat luokiteltiin kansallisuudeltaan venäläisiksi. Vuonna 1926 karjalaisia oli jo 140 567 eli enemmän kuin varsinaisessa [[Karjala]]ssa. Näiden lisäksi asui Tverin läänin alueella saman verran osittain tai kokonaan venäjänkielisiä karjalaisia. Joten karjalaisten todellinen lukumäärä vuonna 1926 oli lähes 250  000 henkeä. Samassa väestönlaskennassa asui Tverin läänissä yli 2  600 virolaista. A. Vershinsky listaa alueelta vuodelta 1932 yli 100 täysin karjalaista kylää, joten aivan marginaalisesta väestöryhmästä ei ollut kysymys.

Vuonna 1990 perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Seuralla on laaja toimintaohjelma. Pääasiana on karjalankielen elvyttäminen. Karjalaisiksi ilmoittautuneita oli vuonna 1989 vain 23  000, joskin todellisen määrän oletetaan sijaitsevan noin 100  000 karjalaisen paikkeilla. [[Lihoslavl]]in, [[Maksatiha]]n, [[Ramešk]]in ja [[Spirovo]]n piireissä aloitettiin 1993 vapaaehtoinen äidinkielenopetus ja Tverin yliopistoon perustettiin karjalais-suomalainen osasto kouluttamaan opettajia karjalaispiirien peruskouluihin. Seura julkaisee [[Karielan sana]] -nimistä lehteä.

Eteläisin ja pienin tverinkarjalan puhuma-alue sijaitsi [[Zubtsov]]in eli [[Djorža]]n seudulla. Siihen kuuluivat Aleksandrovskoi-, Nouvoi-, Semnovskoi-, Vasiljevskoi-, Ivanovskoi- ja Matjugino-nimiset kylät ja taajamat. Seutu kärsi pahoin toisessa maailmansodassa rintaman kulkiessa sen yli. Myös perinteisen elämänmuodon lakkauttaminen maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä nopeutti zubtsovinkarjalaisten sulautumista. Nykyisin nämä eteläisimmät tverinkarjalaismurteet ovat jo hävinneet. Petroskoin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan niin kutsutun Etelä-Tverin eli Djorzhan karjalaisia oli vuonna 1890 yhteensä 1  664 henkilöä, vuonna 1911 yhteensä 1952 henkilöä, mutta vuonna 1993 jäljellä oli vain 70 henkilöä, jotka ilmoittivat karjalan käyttökielekseen. Toisen tutkimuksen mukaan noin 500 henkilöä puhui edelleen Djorzhan murretta (tutkimus vuodelta 2002), mutta käyttää pääkielenään venäjää. Aluetta on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vaivannut huomattava muuttokato, kun nuoremmat karjalaiset ovat muuttaneet palvelujen perässä lähinnä Moskovaan.