|
==Luther ja islam==
[[Marburg]]in kokouksen aikaan [[Suleiman Suuri]] ja hänen [[Ottomaanit|ottomaanien]] armeijansa [[Wienin piiritys|piiritti Wieniä]].<ref>Mallett, 198; Marius, 220. Piiritys lakkasi 14. lokakuuta 1529, mitä Luther piti Jumalan ihmeenä.</ref> Luther ei ollut hyväksynyt turkkilaisten vastustamista vuoden 1518 95 teesin selitysteoksessaan, jonka vuoksi häntä syytettiin [[defaitismi|antautumismielialasta]]. Hän piti turkkilaisia Jumalan kristityille lähettämänä rangaistuksena, raamatullisen maailmanlopun lähetteinä, jotka tuhoaisivat [[Antikristus|antikristuksen]], jonka Luther uskoi olevan [[Paavi]].<ref>Andrew Cunningham, [http://books.google.com/books?id=hLxDnAMaUgQC&pg=PA141 ''The Four Horsemen of the Apocalypse: Religion, War, Famine and Death in Reformation Europe''], Cambridge: Cambridge University Press 2000, ISBN 0521467012, 141; Mullett, 239–240; Marty, 164.</ref> Hän vastusti jatkuvasti ajatusta [[Pyhä sota|Pyhästä sodasta]] ”ikään kuin kansamme olisi kristittyjen armeija turkkilaisia vastaan, jotka olivat Kristuksen vihollisia. Tämä on täysin ristiriidassa Kristuksen opetuksia ja nimeä vastaan.”<ref>From ''On War against the Turk'', 1529, quoted in William P. Brown, [http://books.google.com/books?id=87hQ2AjcttEC&pg=PA258 ''The Ten Commandments: The Reciprocity of Faithfulness''], Louisville, KY: Westminster John Knox Press, 2004, ISBN 0664223230, 258; Lohse, 61; Marty, 166.</ref> Toisaalta [[Kahden regimentin oppi|Kahden regimentin opissaan]] Luther tuki ei-uskonnollista sotaa turkkilaisia vastaan.<ref>Marty, 166; Marius, 219; Brecht, 2: 365, 368.</ref> Vuonna 1526 Luther kirjoitti teoksessa ''Ob Kriegsleute auch in seligem Stande sein können'' (suom. ''Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn?''), että kansakunnan puolustaminen käy syyksi oikeutettuun sotaan.<ref>Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn? Suom. Heidi Ollikainen. Valitut teokset 3, 105–140. Porvoo 1959 (WSOY). Ob Kriegsleute auch in seligem Stande sein können. 1526. WA 19,623-662.</ref><ref>Mullett, 238–39; Lohse, 59–61.</ref> Vuonna 1529 ''Vom Kriege wider die Türken'' -teoksessaan Luther kehotti toistuvasti keisari [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]]:tä ja saksalaisia taistelemaan maallisessa sodassa turkkilaisia vastaan.<ref>Brecht, 2:364.</ref> Hän teki selväksi, että henkinen sota vierasta uskoa vastaan oli erillään maallisesta ja tuli käydä rukouksen ja katumuksen kautta.<ref>Wilson, 257; Brecht, 2: 364–365.</ref> Wienin piirityksen aikaan Luther kirjoitti rukouksen, turkkilaisten kansalliseksi pelastukseksi, jossa hän pyysi Jumalaa ”antamaan keisarille ikuisen voiton vihollisista”.<ref>Brecht, 2:365; Mullett, 239.</ref>
Vuonna 1542 Luther luki [[Koraani]]n latinankielisen käännöksen.<ref>Brecht, 3: 354.</ref> Hän tuotti sittemmin useita jyrkästi arvostelevia kirjoituksia islamin uskosta, jota hän nimitti muhammettilaisuudeksi. Hän kirjoitti muslimien uskosta kiihkottomammin kuin juutalaisuudesta.<ref>Daniel Goffman, [http://books.google.com/books?id=3uJzjatjTL4C&pg=PA109 ''The Ottoman Empire and Early Modern Europe''], Cambridge: Cambridge University Press, 2002, ISBN 0521459087, 109; Mullett, 241; Marty, 163.</ref> Vaikka Luther piti muslimien uskoa paholaisen aseena sekä nimitti Muhammadia ”piruksi ja Saatanan esikoislapseksi”,<ref name="Oussani">[http://en.wikisource.org/wiki/Catholic_Encyclopedia_(1913)/Mohammed_and_Mohammedanism "Mohammed and Mohammedanism"], Catholic Encyclopedia, 1913</ref> hän suhtautui välinpitämättömästi islamin harjoittamiseen: ”Annettakoon turkkilaisen uskoa ja elää kuten tahtoo, aivan kuten paaviuden ja valekristittyjen annetaan elää.”<ref>From ''On war against the Turk'', 1529, quoted in Roland E. Miller, [http://books.google.com/books?id=BjC7K1j_AT8C&pg=PA208 ''Muslims and the Gospel''], Minneapolis: Kirk House Publishers, 2006, ISBN 1932688072, 208.</ref> Luther vastusti Koraanin julkaisukieltoa, sillä hän halusi sen olevan saatavilla kriittistä tutkimusta ja valvomista varten.<ref>Brecht, 3: 355.</ref>
== Luther ja yhteiskunta ==
|
