Ero sivun ”Turun akatemia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Turun akatemian perustaminen: kuningatar Kristiina oli 13-vuotias ja maata hallitsi holhoojahallitus |
Kielenhuoltoa Isakin Akatemian sivulle |
||
Rivi 10:
Kuninkaallisen Turun Akatemian perusti tuolloin 13-vuotiaan kuningatar [[Kristiina]]n holhoojahallitus Suomen kenraalikuvernöörin [[Pietari Brahe]]n ja Turun piispan [[Isaacus Rothovius|Isaacus Rothoviuksen]] tuella. Suurvaltakaudella koulutukseen ja sivistykseen alettiin kiinnittää Ruotsissa aiempaa enemmän huomiota. Turun Akatemia oli Ruotsin suurvallan hallitsemien alueiden kolmas yliopisto. Pohjoismaiden vanhinta [[Uppsalan yliopisto]]a kehitettiin ja kruunu perusti uudet yliopistot Turun ohella [[Tartto|Tarttoon]] vuonna [[1632]] ja [[Lund]]iin vuonna [[1666]].
[[Axel Oxenstierna]] ehdotti valtaneuvostolle 18. elokuuta [[1636]] Tarton yliopiston siirtoa Turkuun. Se ei kuitenkaan toteutunut, vaikka olisikin ollut lähempänä valtakunnan ydintä.<ref name="Abo-Suomen metropoli42"> Tuomola, Simo (toim), 2000, Abo – Suomen metropoli, 1600-luku Turussa. s. 42</ref>{{Tarkista lähde|Eikö sijoituksella nimenomaan pyritty sitomaan valtakunnan reuna-alueita tiiviimmin valtioon? Sana 'vaikka' on tässä valossa merkillinen.}} Kreivi Brahe alkoi heti toimia saavuttuaan 21. marraskuuta [[1637]] kenraalikuvernööriksi Turkuun. Brahe tekikin jo 14. joulukuuta 1637 esityksen yliopiston perustamisesta Turkuun. Kuningatar Kristiinan ja kuningattaren holhooja, kansleri Oxenstiernan johdolla valtaneuvosto allekirjoitti Turun akatemian perustamiskirjan 26. maaliskuuta 1640.<ref name="Abo-Suomen metropoli46"> Tuomola, Simo (toim), 2000, Abo – Suomen metropoli, 1600-luku Turussa. s. 46</ref>
Turussa yliopisto perustettiin käytännössä muuttamalla Turun [[lukio|kymnaasi]] yliopistoksi ja nimittämällä useimmat sen opettajat professoreiksi. Yliopiston tilat saatiin kymnaasin kaksikerroksisesta kivitalosta Tuomiokirkon kehämuurista<ref name="Abo-Suomen metropoli46"/>. Uuden yliopiston avajaiset pidettiin [[15. heinäkuuta]] [[1640]].<ref>[http://www.halvi.helsinki.fi/museo/yliopiston_historia/kuninkaallinen_turun_akatemia.htm Kuninkaallinen Turun akatemia] Helsingin yliopistomuseo Arppeanum</ref>
Ensimmäisiksi professoreiksi Turun akatemiaan valittiin<ref name="Abo-Suomen metropoli50"> Tuomola, Simo (toim), 2000, Abo – Suomen metropoli, 1600-luku Turussa. s. 50</ref>:
* Teologian professori, [[Aeschillus Petraeus]]
* Jumaluus-opin professori, [[Johannes Terserus]]
Rivi 36:
Opetus- ja tutkimustyön lähtökohtina olivat suurvaltakaudella eurooppalainen [[humanismi]] ja [[skolastiikka|skolastissävytteinen]] luterilainen [[teologia]]. Teologian professorit osallistuivat myös ajan uskontopoliittiseen keskusteluun, minkä ohella akatemiassa tutkittiin myös Suomen muinaishistoriaa ja suomen kieltä.
Akatemian ensimmäinen väitöskirja oli professori Wexioniuksen laatima ''[[Discursus politicus de prudentia]]'', joka tarkastettiin 18. joulukuuta 1641. Siitä tuli myös ensimmäinen Suomessa painettu kirja, kun väitöskirjojen painaminen aloitettiin Turussa seuraavana vuonna.<ref>Jyrki Ilva: [https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=161 Suomen ensimmäinen väitöskirja verkossa] Agricolaverkko.fi 20.2.2006. Viitattu 2.2.2019.</ref> Promootioperinne rantautui Suomeen Uppsalasta, ja ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemian aikana vuonna 4. toukokuuta 1643. Silloin promovoitiin 10 filosofian maisteria mukana muun muassa [[Abraham Kollanius]]<ref name="Abo-Suomen metropoli56"> Tuomola, Simo (toim), 2000, Abo – Suomen metropoli, 1600-luku Turussa. s. 56</ref>. Siitä lähtien promootioperinne on jatkunut katkeamattomana Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa ja Helsingin yliopistossa sekä myöhemmin Suomen muissakin yliopistoissa koko yliopistohistorian ajan.<ref>http://www.uwasa.fi/promootio2011/ptieto/</ref>
Suurvaltakaudella akatemiassa vaikuttaneista oppineista mainittakoon ennen kaikkea [[Daniel Juslenius]] (1676–1752). Hän aloitti opintonsa Turussa 1691, ja 1713 hänet nimitettiin itämaisten kielten professoriksi. Daniel Jusleniusta voidaan pitää suurvaltakauden gööttiläisen ja myös fennofiilisen aatesuuntauksen edustajana. Jusleniuksen teoksista on tunnetuin ''Aboa vetus et nova'' (1700), jossa hän käsittelee Suomen kansan muinaisia vaiheita ja Turun kaupunkia.
| |||