Ero sivun ”T. M. Kivimäki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Elämä: - selv., kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Valtionjohto
| nimi = T. M. Kivimäki
| kuva = Kivimäki Toivo Mikael.jpg
| kuvakoko = 200px
| arvo = [[Suomen pääministeri]]
| virassa = [[Kivimäen hallitus]]<br>14.12.1932–17.10.1936
| presidentti = [[P. E. Svinhufvud]]
| edeltäjä = [[Juho Sunila]]
| seuraaja = [[Kyösti Kallio]]
| arvo2 = [[Suomen sisäasiainministeri]]
| virassa2 = [[Mantereen hallitus]]<br>22.12.1928–16.10.1929
| edeltäjä2 = [[Matti Aura (sitoutumaton)|Matti Aura]]
| seuraaja2 = [[Arvo Linturi]]
| arvo4 = [[Suomen oikeusministeri]]
| virassa4 = [[Sunilan II hallitus]]<br>21.3.1931–14.12.1932
| edeltäjä4 = [[Karl Söderholm]]
| seuraaja4
|
| syntymäaika = [[5. kesäkuuta]] [[1886]]
| syntymäpaikka = [[Tarvasjoki]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|5|6|1886|6|5|1968}}
| kuolinpaikka = [[Helsinki]]
| puolue = [[Kansallinen
| puoliso = {{Avioliitto|Elli Kivimäki (o.s. Kuusisto)|1914}}
}}
'''Toivo Mikael Kivimäki''' ([[5. kesäkuuta]] [[1886]] [[Tarvasjoki]] – [[6. toukokuuta]] [[1968]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[oikeustiede|oikeustieteilijä]] ja [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] [[poliitikko]], joka toimi [[Suomen pääministeri]]nä 1932–1936. Hän oli myös sisäministerinä 1928–1929, oikeusministerinä 1931–1932 ja kansanedustajana 1922, 1924–1927 ja 1929–1940.<ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=910747}}</ref> Kivimäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kivimäki toimi Suomen [[Berliini]]n-lähettiläänä [[Välirauhan aika|välirauhan]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana 1940–1944. Hän oli myös yksi [[sotasyyllisyys]]oikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja hän oli vankilassa 1946–1948. Poliittisen uransa ohella Kivimäki toimi [[Siviilioikeus|siviilioikeuden]] professorina [[Helsingin yliopisto]]ssa vuosina 1931–1956.▼
▲'''Toivo Mikael Kivimäki''' ([[5. kesäkuuta]] [[1886]] [[Tarvasjoki]] – [[6. toukokuuta]] [[1968]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[oikeustiede|oikeustieteilijä]] ja [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] [[poliitikko]], joka toimi [[Suomen pääministeri]]nä 1932–1936. Hän oli myös sisäministerinä 1928–1929, oikeusministerinä 1931–1932 ja kansanedustajana 1922, 1924–1927 ja 1929–1940. Kivimäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kivimäki toimi Suomen [[Berliini]]n-lähettiläänä [[Välirauhan aika|välirauhan]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana 1940–1944. Hän oli myös yksi [[sotasyyllisyys]]oikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja hän oli vankilassa 1946–1948. Poliittisen uransa ohella Kivimäki toimi [[Siviilioikeus|siviilioikeuden]] professorina [[Helsingin yliopisto]]ssa vuosina 1931–1956.
==Elämä==
Rivi 41 ⟶ 40:
===Pääministerinä===
[[Tiedosto:Toivo Kivimäki.png|pienoiskuva|Pääministeri T. M. Kivimäki.]]
Sunilan hallituksen kaaduttua Svinhufvud nimitti Kivimäen pääministeriksi joulukuussa 1932. Hänen hallituksessaan oli edustajia kaikista porvaripuolueista, mutta [[maalaisliitto]] ja Kivimäkeä vierastanut kokoomus eivät halunneet sitoutua hallitukseen. Vain [[RKP]] ja edistyspuolue ilmoittivat tukevansa hallitusta, joten se oli periaatteessa todella kapealla pohjalla. RKP:n ministerit erosivat alkuvuodesta 1936, minkä jälkeen hallitusta tuki muodollisesti enää pelkkä piskuinen edistyspuolue. Vielä oikeistolaisemman hallituksen valtaantuloa pelänneen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] antama taktinen tuki kuitenkin piti Kivimäen hallituksen pystyssä kaksien eduskuntavaalien yli.<ref name="KB" /><ref name="SPH165">Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 165−166.</ref> Useimmat Suomen 1920- ja 1930-lukujen hallituksista kestivät korkeintaan vuoden. Kokonaiset 1 393 päivää istunut [[Kivimäen hallitus]] oli Suomen pitkäikäisin hallitus lähes koko 1900-luvun, kunnes 1980-luvulla eduskuntakauden mittaiset hallitukset yleistyivät.<ref>{{Verkkoviite
Kivimäki oli erityisesti 1930-luvulla edistyspuolueen oikean siiven johtava poliitikko, kun taas puolueen puheenjohtaja [[A. K. Cajander]] edusti vasenta siipeä. Puolueen sisäistä hajanaisuutta kuvasti se, että samanaikaisesti puoluejohto oli vasemman siiven ja ministeriryhmä oikean siiven hallussa.<ref>Soikkanen 2002, s. 225, 228, 230.</ref> Puolueen vasenta siipeä lähellä olleessa ''[[Nykypäivä (aikakauslehti)|Nykypäivä
Kivimäen keskusta-oikeistolaisen hallituksen linjaan kuului poliittisen kuohunnan suitsiminen erilaisilla rajoituslaeilla. Aiempi kommunistien kurittaja Kivimäki leimautui julkisuudessa nyt myös oikeistovirran patoajaksi. Lähinnä [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ää]] vastaan oli tähdätty sotilaallisesti järjestäytyneiden poliittisten yhdistysten kieltäminen sekä niin sanottu [[puserolaki]], joka kielsi poliittiset univormut julkisissa tilaisuuksissa. Samoihin aikoihin eli huhtikuussa 1934 säädettiin myös hallituksen arvostelun käytännössä kriminalisoinut niin sanottu [[kiihotuslaki]] sekä rajoitettiin asetuksella poliittisissa tilaisuuksissa muun kuin [[Suomen lippu|Suomen lipun]] käyttöä.<ref name="KB" /><ref name="SPH165" /> SDP ja IKL:n kanssa vaaliliittoon mennyt kokoomus tekivät keväällä 1933 toisiaan koskeneet [[välikysymys|välikysymykset]], jossa kummatkin vaativat hallitusta puuttumaan yhteiskuntajärjestystä uhkaavaan toimintaan, mutta Kivimäen hallitus jätti molemmat välikysymykset raukeamaan vaalien alla eikä vastannut niihin. IKL:ää Kivimäen hallitus ei nähnyt tarpeelliseksi murskata kokonaan samalla tavoin kuin laitavasemmiston julkista toimintaa, mutta puolueen nuorisojärjestö [[Sinimustat]] lakkautettiin tammikuussa 1936 sen johdon sekaannuttua [[Viron vallankaappaushanke 1935|Viron oikeistoradikaalien vallankaappaushankkeeseen]].<ref>Mikko Uola: ''Parlamentaarisen demokratian haastajat 1920- ja 1930-luvuilla'', s. 249–251 teoksessa ''Kansanvalta koetuksella'' (Vesa Vares, Mikko Uola & Mikko Majander). Edita, Helsinki 2006.</ref>
Kivimäen hallituksen tärkein aikaansaannos oli Suomen talouden tuskallinen kääntäminen kasvuun niukkojen pulavuosien jälkeen ja siihen liittynyt [[Valtionvelka|valtionvelan]] lyhentäminen. Tärkeänä linjanvetäjänä toimi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtaja [[Risto Ryti]].<ref name="KB" /> Valtiovarainministeriksi Kivimäki oli järjestänyt entisen lyseonsa rehtorin [[H. M. J. Relander]]in, joka ajoi valtiontaloudessa tiukkaa säästölinjaa.<ref>Kivimäki 1965, s. 15–16, 77–78.</ref> Yritys ratkaista vuosia vellonut kiista Helsingin yliopiston suomen- ja ruotsinkielisistä professuureista vuoden 1935 [[Suomen valtiopäivät#Ylimääräiset valtiopäivät|ylimääräisillä valtiopäivillä]] sen sijaan kaatui [[aitosuomalaisuus|aitosuomalaisten]] jarrutuspuheenvuoroihin.<ref name="KB"/>
Ulkopolitiikassa Kivimäen hallitus alkoi pohjustaa pohjoismaista suuntausta havaittuaan [[Kansainliitto|Kansainliiton]] antamien turvatakuiden heikkouden.<ref name="KB" /> Kivimäki oli yksi pohjoismaista linjaa aktiivisesti ajaneista henkilöistä Suomen johdossa ja hän neuvotteli kesällä 1935 suunnanmuutoksesta eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa. Hän ilmoitti joulukuussa 1935 eduskunnan budjettikeskustelun yhteydessä antamassaan lausunnossa Suomen suuntautuvan [[Skandinavia]]an ja sai laajan tuen. Kyseessä oli vielä Suomen hallituksen yksipuolinen julistus ja pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen jäi myöhemmille hallituksille.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 168−169, 175–176.</ref> [[Neuvostoliitto]]on Kivimäen hallitus suhtautui epäluuloisesti eikä pyrkinyt lähentämään maiden suhteita.<ref name="KB" /> Kivimäen hallitus ajautui poliittiseen kriisin syyskuussa 1936, kun julkisuuteen vuoti kommunistijahtia innokkaasti jatkaneen [[Etsivä Keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] pääministerin tilauksesta laatima selvitys Kominternin [[kansanrintama]]taktiikasta Suomessa. Raportissa leimattiin hatarin perustein epäilyttäviksi monia kansalaisjärjestöjä ja niihin kuuluneita kunnioitettuja porvarillisia henkilöitä – jopa hallituksen maalaisliittolainen maatalousministeri [[K. T. Jutila]] – joten se herätti paljon vastalauseita vasemmistossa ja keskustassa.<ref name="KB" /><ref>Erkki Tuomioja: ''K. H. Wiik – Puoluesihteeri ja oppositiososialisti: Elämäkerta 1918–1946'', s. 203–205. Tammi, Helsinki 1982.</ref> Ennen kuin SDP ehti esittää aiheesta [[välikysymys]]tä, päätti Kivimäki kaataa hallituksen omasta mielestään arvokkaammalla tavalla.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 170.</ref> Hallitus oli esittänyt rikoslain muutosta, joka olisi merkinnyt [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamista käyttöön myös rauhan aikana [[maanpetos|maanpetoksista]] ja [[vakoilu]]sta. Kivimäen mukaan laki oli välttämätön "kumouksellisten voimien tukahduttamiseksi" ja lain ratkaiseva käsittely 25. syyskuuta 1936 julistettiin äänestykseksi hallituksen luottamuksesta. Osa edistyspuolueen kansanedustajista jäi pois äänestyksestä – puheenjohtaja Cajander erään toisen edustajan kanssa jopa tahallisesti poistui eduskunnan kahvilaan – ja laki hylättiin äänin 94–93.<ref>Soikkanen 2002, s. 236.</ref><ref>Eduskunnan pöytäkirjat, VP 1936, osa 1, s. 234–236. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1936</ref> Tämän jälkeen hallitus erosi ja Kivimäki palasi hoitamaan professuuriaan.<ref name="KB" /> Kivimäkeä ei enää kutsuttu ministeriksi, kun valtaan nousi pian Cajanderin johtama keskusta-vasemmistolainen [[Cajanderin II hallitus|punamultahallitus]].
Rivi 54 ⟶ 56:
[[Talvisota|Talvisodan]] alla ja sen aikana Kivimäki neuvotteli Suomen hallituksen edustajana [[Tukholma]]ssa ja [[Berliini]]ssä.<ref name="KB" /> Hän yritti huonolla menestyksellä saada [[Ruotsi]]n tai [[Natsi-Saksa|Saksan]] antamaan aseapua Suomelle. Kivimäki matkusti aluksi Tukholmaan Suomen hallitukselta neuvotteluvaltakirjan saaneen [[Ragnar Nordström]]in kanssa. Nordströmin palattua Suomeen Kivimäki jäi pääministeri Rytin toiveesta yksinään Tukholmaan jatkamaan tunnusteluyrityksiä.<ref>Kivimäki 1965, s. 118–128.</ref> Matkaltaan Berliinistä Kivimäki toi tuliaisinaan Helsinkiin helmikuussa 1940 marsalkka [[Hermann Göring]]in terveiset, joiden mukaan suomalaisten kannatti – vaikka raskainkin ehdoin – tehdä rauha Neuvostoliiton kanssa, koska Suomi voisi saada menetyksensä myöhemmin takaisin korkojen kera.<ref>Max Jakobson: ''Diplomaattien talvisota'', s. 368. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955. Professori [[Heikki Ylikangas]] teki tästä asiasta talvi- ja jatkosodan avainpaljastuksen vuonna 2001, 46 vuotta Jakobsonin jälkeen.</ref> Välittömästi talvisodan jälkeen Kivimäki toimi puheenjohtajana [[Karjalan evakot|siirtoväen]] pika-asuttamista pohtineessa komiteassa, joka laati mietintönsä pikavauhtia huhtikuun 1940 puoleenväliin mennessä.<ref name="KB" />
Elokuussa 1940 Kivimäki nimitettiin pääministeri Rytin toiveesta Suomen viralliseksi lähettilääksi Saksaan, vaikkei hänellä ollut kokemusta diplomaatin tehtävistä. Vastaavasti [[Moskova]]an lähetettiin samaan aikaan [[J. K. Paasikivi]]. Kivimäen toimenkuvaksi muodostui alusta alkaen
Kivimäki kuului niihin harvoihin suomalaisiin, jotka olivat etukäteen tietoisia Saksan tulevasta [[Operaatio Barbarossa|hyökkäyksestä itään]] ja Suomelle varatusta roolista siinä, mutta hän ei ollut kaikkein keskeisimmässä asemassa Suomen ja Saksan välisestä yhteistyöstä sovittaessa. Hän tuki [[Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona|suomalaisen SS-vapaaehtoispataljoonan]] perustamista keväällä 1941. Sodan alettua kesäkuussa 1941 Kivimäki lähetti pitkään Suomen hallitukselle optimistisia arvioita Saksan sotamenestyksestä, joskin muuttui [[Stalingradin taistelu|Stalingradin tappion]] 1943 jälkeen hieman skeptisemmäksi. Yksi hänen tietolähteistään oli [[Heinrich Himmler]]in henkilääkärinä toiminut suomalainen [[Felix Kersten]], joka välitti hänelle tietoja Saksan ylimmän johdon sisäpiiristä. Kivimäkeä kaavailtiin Suomessa uudelleen pääministeriksi rauhanhallitukseen keväällä 1943 ja vielä elokuussa 1944, mutta hanke kariutui, sillä Kivimäki ei ollut halukas katkaisemaan suhteita Saksaan tai tunnustelemaan rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman saksalaisten hyväksyntää. Hän jatkoi lähettiläänä Suomen ja Saksan suhteiden katkeamiseen syyskuussa 1944 saakka.<ref name="KB" />
Rivi 67 ⟶ 69:
==Kivimäki oikeustieteilijänä==
[[
Kivimäen on katsottu olleen ajalleen tyypillisesti konstruktiivista suuntausta edustava tutkija, joka tutkimuksissaan nojasi vahvasti saksalaiseen oikeustieteeseen. Läpi tutkijanuransa hänen kirjoituksiaan leimasi usko siitä, että pohjimmiltaan oikeustiede on ja voi olla vain logiikan avulla johdettua käsitelainoppia. Lisäksi hänen kirjoituksilleen oli leimallista pyrkimys tuottaa nimenomaan käytännön lainkäytön ja oikeuselämän kannalta merkittävää aineistoa.<ref>Toponen 2010, s. 155-158</ref> Kivimäen vankilassa kirjoittama ''Tekijänoikeus'' (1948) sekä ''Uudet tekijänoikeus ja valokuvalait'' (1966) ovat monilta paikoin yhä ajankohtaisia tekijänoikeuden perusteoksia.
Rivi 99 ⟶ 101:
*[http://www.silviisii.com/vls/Pmi/images/013a.jpg Kuva Kivimäen hautakivestä Hietaniemen hautausmaalla] silviisii.com
{{Suomen pääministerit}}▼
{{Suomen vuoden 1940 presidentinvaalien ehdokkaat}}▼
{{Sotasyylliset}}▼
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Matti Aura (sitoutumaton)|Matti Aura]]
Rivi 112 ⟶ 111:
|Titteli=[[Suomen oikeusministeri]]
|Kommentti=1931−1932}}
▲{{Suomen pääministerit}}
▲{{Suomen vuoden 1940 presidentinvaalien ehdokkaat}}
▲{{Sotasyylliset}}
{{auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Kivimäki, Toivo}}
| |||