Ero sivun ”Renault” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisäystä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 45:
Yhtiön sodan aikaisnen johtaja sai tuomion vuonna 1949, jossa todettiin, että hän ja yhtiö eivät olleet tehneet yhteistyötä Natisi-Saksan kanssa.
Renault oli ainoa Ranskan hallituksen pysyvästi pakkolunastettu tehdas.<ref name="aron" /><ref name="shame" /> <ref name="shame" /> Vuoteen 2005 Renaultin johto välttivät mainita Louis Renaultia nimeltä.<ref name="shame" />
Tehtaan 100-vuotiasjuhlassa yksikään Louis Renaultin lapsenlapsi ei ollut paikalla.<ref name="shame" />Huolimatta [[Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus|Ranskan ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien julistuksesta]], joka määrää oikeudenmukaisen ja alustavan korvauksen ennen pakkolunastusta, Louis Renault ja hänen perillisensä eivät saaneet virallista korvausta yhtiön kansallistamisesta.<ref name="nyt2011" />
Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan [[autovero]] perustui moottorin tehoon eli [[Verohevosvoima|verohevosvoimiin]] ([[Ranskan kieli|ransk.]] ''chevaux fiscaux'', lyh. CV). Renault esitteli [[Renault 4CV|4CV]]-mallinsa ja kilpailija [[Citroën]] kuuluisan ”Rättisitikan” eli [[Citroën 2CV|2CV]]-mallinsa. Myöhemmin [[1960-luku|1960-luvun]] alussa esitellystä "Tipparellusta" eli [[Renault 4|Renault 4:stä]] (ei sama auto kuin 4CV) tuli kaikkien aikojen myydyin ranskalainen automalli. Renault esitteli uudenlaisen monikäyttökorin mallissaan [[Renault 16|16]], joka valittiin [[Vuoden auto Euroopassa|Vuoden autoksi Euroopassa]] vuonna 1966.<ref> Olli J. Ojanen: ''Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla'', s. 119. Helsinki: Alfamer, 2002.</ref>
Rivi 51 ⟶ 55:
Renault yritti vuonna [[1993]] fuusioitua [[Volvo]]n kanssa, mutta yhdistyminen ei toteutunut.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Lapola, Maija | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1995 | Vuosi = 1994 | Sivu = 8–9 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-13254-7}}</ref> Maaorganisaatiot oli jo muutettu, ja Autorex oli yhdistetty Volvon kanssa Bilia Oy:ksi. Volvon pienosakkaat kaatoivat fuusion. Volvon kuorma-autodivisioona kuitenkin meni Renault'lle. Bilia toimi Volvon ja Renault'n maahantuojana, kunnes Renault-emoyhtiö siirsi Skandinavian maahantuonnin itselleen; Suomen maahantuonnin hoiti Renault Suomi. EU-lainsäädännön muuttuessa automerkkien maahantuonnin yksinoikeudet poistuivat.
Renault yksityistettiin vuonna 1996, kun Ranskan hallitus myi 80 prosenttia yhtiön osakkeista<ref name="nyt20112" />
Volvo-yhtymä ei fuusion kaatumisen jälkeen kestänyt pitkään itsenäisenä ruotsalaisena yhtiönä, vaan henkilöautoryhmä myytiin vuonna 2000 Fordille 6,45 miljardilla dollarilla. Volvo sijoitettiin Fordin premier-divisioonaan Jaguarin ja Aston-Martinin seuraksi. Vuonna 2007 Ford möi Jaguar- ja Aston Martin -ryhmänsä, ja Volvo-henkilöautot olivat vuorossa vuonna 2008. Ostaja oli kiinalainen Geely 1,8 miljardilla dollarilla. Renault on edelleen Volvo-yhtymän suurin osakkeenomistaja 18,7 prosentin ääniosuudella.
| |||