|
== Historia ==
Ensimmäisenä etelänavalla käynyt ihminen oli norjalainen [[Roald Amundsen]] 14. joulukuuta 1911. Amundsenin viisimiehinen retkikunta pysytteli navalla kolme vuorokautta ja havainnoi säätä. Amundsen nimesi napatasangon [[Haakon VII|Kuningas Haakon VII:n]] maaksi. Hänen leirinsä on nykyisin ilmeisesti 12 metrin syvyydessä lumen alla. Paluumatka rannikolle oli vaivaton. Kuukausi Amundsenin jälkeen navalle saapunut [[Robert Falcon Scott]]in retkikunta kuoli paluumatkalla.<ref>Averbuck & Brown 2017, s. 129–130.</ref>
Ensimmäinen ihminen, joka kävi etelänavalla, oli [[Roald Amundsen]] [[14. joulukuuta]] [[1911]]. Toisena ihmisenä etelänavalle saapui vain hieman myöhemmin [[Robert Falcon Scott]] retkikuntineen. Scottin retkikunta tuhoutui paluumatkalla, miehet kuolivat kylmään, uupumukseen ja nälkään.
Yhdysvaltalainen [[Richard E. Byrd]] ilmoitti vuonna 1929 lentäneensä etelänavan yli nelimiehisellä koneella 29. marraskuuta.<ref name=a-b-131 />
1950-luvulla Yhdysvallat aloitti tieteilijöiden ja armeijan voimin operaation [[Deep Freeze]] Etelämantereen tutkimiseksi. Deep Freezessä tavoitteena oli saada rakennettua kaksi tutkimusasemaa [[Rossin mereen]] ja siirtää paikalle tarvikkeita seuraavana kesänä rakennettavia uusia tukikohta varten.<ref>http://www.spri.cam.ac.uk/picturelibrary/catalogue/usnaeodf1955-98/</ref> Lisäksi tavoitteena oli tuoda paikalle tutkimuslaitteistoa lentorahtina sekä traktoreilla ja tehdä tieteellisiä kokeita. Etelämantereelle kuskattiin kaikkiaan 1800 ihmistä laivoilla jotka olivat [[USS Edisto]], [[USS Glacier]] ja [[USCGC Eastwind]]. Lisäksi mukana olivat [[USS Arnbed]] [[USS Wyandot]], [[USS Nespelen]] [[USNS Greenville Victory]]. Lisäksi mukana oli suuri määrä lentokoneita ja helikoptereita.<ref>http://www.spri.cam.ac.uk/picturelibrary/catalogue/usnaeodf1955-98/</ref> Saapuneet joukot rakensivat kaksi tukikohtaa joista toinen rakennettiin [[Valasten lahteen]] ja toinen McMurdolle. Tutkimusryhmän tavoitteena oli rakentaa Little America V tutkimusasema paikalle, missä edelliset LittleAmerica asemat olivat olleet, mutta tämä ei ollut mahdollista jääröykkiöiden tukittua pääsyn valasten lahdelta. Samaan aikaan kun toinen tutkimusryhmä tutki mahdollisuuksia rakentaa LittleAmerica asemia, toinen tutkimusryhmä sai rakennettua aseman McMurdon lahdelle. Aseman rakentaminen oli tärkeää sillä siitä muodostettiin tukikohta etelänavalle suuntautuville retkille. 18. tammikuuta McMurdon lahdelta toteutetut tutkimuslennot piti lopettaa jään huonon kunnon takia.<ref>http://www.spri.cam.ac.uk/picturelibrary/catalogue/usnaeodf1955-98/</ref> Tammikuussa 1956 tutkimusryhmää kohtasi onnettomuus 30 tonnisen traktorin pudottua jään läpi mereen. Onnettomuudessa kuoli myös traktorin kuljettaja.<ref>http://www.spri.cam.ac.uk/picturelibrary/catalogue/usnaeodf1955-98/</ref> Maaliskuussa 1956 tutkimusryhmä menetti toisen traktorin. Kun McMurdon ja LittleAmerican tukikohdat olivat pystyssä ja tulivat toimeen, suurin osa miehistä ja laivoista kuljetettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Paikalle jäi 93 miestä McMurdolle ja 73 LittleAmerican tukikohtaan.<ref>http://www.spri.cam.ac.uk/picturelibrary/catalogue/usnaeodf1955-98/</ref>
Yhdysvaltain laivaston lentokone nimeltä ''Que Sera Sera'' laskeutui etelänavalle 31. lokakuuta 1956 ensimmäisenä lentokoneena. Miehistön tarkoituksena oli tutkia seutua pysyvän tutkimusaseman perustamiseksi. Tutkimusasemaa alettiin rakentaa seuraavassa kuussa, ja etelänavan ensimmäinen tutkimusasema valmistui helmikuussa 1957. Asemassa vietti seuraavan talven ryhmä tutkijoita. He tutkivat navan säätä, ilmakehää ja seismologiaa sekä mittasivat kaikkien aikojen kylmimmän lämpötilan Maan pinnalla, −74,5 astetta.<ref name=a-b-131>Averbuck & Brown 2017, s. 131.</ref>
Kansainväliseen geofysiikan vuoteen oli tarkoitus liittää tutkimusasemien perustaminen Etelämantereelle, muun muassa Etelänavalle.
Lokakuussa 1958 amerikkalainen amiraali [[George Dufek]]in johtama retkikunta laskeutui etelänavalle muunnellulla [[Douglas DC-3|DC-3]]-koneella. Tätä nimenomaista RD4-tyypistä konetta kutsuttiin tuohon aikaan suositun laulun mukaan nimellä "Que Sera Sera".<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.savequeserasera.org/story.html | Nimeke = "Que Sera Sera" The South Pole Landing| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Dufekin kone viipyi navalla 49 minuuttia. Koneen nousu onnistui vain JATO-raketteja apuna käyttäen hyvin ohuessa napaylängön ilmassa. Koneen jälkeen tulivat ensimmäiset laivaston rakennusryhmän koneet. Rakennusryhmä majoittui asemaa rakentaessaan ensin kylmiin telttoihin.
Ensimmäiset turistit etelänavan yli lensivät vuonna 1968. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin navalle laskeutui ensimmäinen turistilento, joka toi paikalle 15 maksavaa vierasta.<ref name=a-b-131 />
Marraskuun lopulla saatiin pystytetyksi kaksi lämmitettävää Jamesway-tyyppistä puolikiinteää telttaa. Rakentamista vaikeuttivat muun muassa tarvikkeiden katoamiset laskuvarjopudotuksissa.
Noin kuukaudessa helmikuuhun 1957 mennessä napa-asema oli valmis. Ensimmäisenä napayönä lämpötila laski jopa −71 celsiusasteeseen.
Ensimmäinen suomalainen, joka saavutti Etelänavan oli [[Antero Havola]]. Ensimmäinen hiihtäen rannikolta Etelänavalle päässyt suomalainen oli [[Veijo Meriläinen]]. Hän saavutti etelänavan vuosituhannen vaihteessa.
| 