Ero sivun ”Merirosvous” versioiden välillä

'''Merirosvous''' tarkoittaa kauppalaivojen ryöstämistä [[meri|merellä]]. Myös sisävesillä tapahtuva rikollinen toiminta katsotaan usein merirosvoudeksi, kuten myös mereltä maalle tapahtuvat ryöstöretket. Merirosvouksella on hyvin pitkä historia, ja sitä esiintyy yhä siellä missä [[poliisi]] tai [[laivasto]]t eivät kykene takaamaan merenkulun rauhaa. Sota-aluksilla on oikeus hidastaa ja pidättää merirosvoukseen syyllistynyt tai epäilty alus. [[Kansainvälinen merenkulkujärjestö|Kansainvälisen merenkulkujärjestön]] raportin mukaan merirosvous on tänä päivänäedelleen suuri ongelma maailman rannikkomerillä. {{Lähde}}

Merirosvoutta on esiintynyt miltei kaikilla merillä. [[Populaarikulttuuri]]ssa käsitellyin merirosvouteen liittyvä aihepiiri lienee lähinnä [[englanti]]laisten ja [[ranska]]laisten harjoittama [[Karibian merirosvous]] 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. [[Kaappari|Kaappaaminen]] oli merirosvousta muistuttava, mutta aikoinaan laillinen sota-ajan toimintamuoto.{{Lähde}}

Pohjois-Afrikan merirosvous alkoi 1400-luvulla ja päättyi Ranskan vallattua Algerian 1830-luvulla. [[Turkkilaiset|Turkkilainen]] merirosvo Dragut valloitti nykyisen [[Libya]]n alueen vuonna [[1551]] ja perusti sinne turkkilaisen provinssin. Erityisesti merirosvouksessa kunnostautuivat Pohjois-Afrikan ns. [[barbareskivaltiot]], jotka keräsivät jopa suojelurahaa Euroopan valtioilta ja Yhdysvalloilta. [[Yhdysvaltain laivasto]]ministeriö perustettiin 1798 osaksi kaupankäynnin suojelemiseksi näiltä merirosvoilta, ja sen merijalkaväen [[Dernan taistelu|ensimmäinen maihinnousu]] tapahtui Tripoliin 1805. Tätä tapahtumaa muistetaan Yhdysvaltain merijalkaväen marssilaulun ''[[From the Halls of Montezuma]]'' sanoissa. [[Barbareskit|Barbareski]]rosvot kiertelivät myös Euroopan rannikoita Islantia myöten ja kaappasivat kristittyjä orjiksi. On arvioitu, että 1500–1700-luvuilla runsas miljoona eurooppalaista joutui orjiksi arabimaihin.<ref name="Slavery.Was.Much.More.Common">{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20080306014636/http://researchnews.osu.edu/archive/whtslav.htm | Nimeke = When europeans were slaves: Research suggests white slavery was much more common than previously believed | Tekijä = Grabmeier, Jeff | Ajankohta = 8.3.2004 | Julkaisu = The Ohio State University | Viitattu = 28.4.2019 {{en}}}}</ref> Osa näistä tosin palautettiin lunnaita vastaan, osa taas kääntyi muslimeiksi ja ryhtyi itsekin merirosvoiksi<ref>Konstam 2008, s. 78</ref>. [[Malta]]ssa toiminut [[johanniitat|Johanniittojen ritarikunta]] taisteli Välimerellä merirosvoja vastaan{{Lähde}}.

Keskiajan kauppalaivastoja verottivat kaukoidässä [[japani]]laiset ja [[kiina]]laiset merirosvot. [[Wako]]t olivat [[Japani]]sta lähtöisin olleita merirosvoja, jotka ryöväsivät [[1200-luku|1200-luvulta]] alkaen [[1550-luku|1550-luvun]] lopulle [[Kiina]]n ja [[Korea]]n rannikoita. Huippukaudellaan näiden merirosvolalusten miehistö koostui kiinalaisesta nostoväestä, kauppiaista ja salakuljettajista sekä japanilaisista sotilaista, [[rōnin]]eista ja jopa portugalilaisista merimiehistä. 1400-luvulla [[Sumatra]]lla sijaitsevasta Malajusta tuli kiinalaisten merirosvojen tukikohta. Kiinalaislaivasto hyökkäsi Palembangiin, vangitsi merirosvohallitsijan ja vei tämän Pekingiin julkisesti teloitettavaksi.{{Lähde}}

[[Karibia]]n merirosvouksen kulta-aika vallitsi määritelmästä riippuen noin vuosina [[1640]]–[[1680]] tai [[1698]]–[[1730]], jonka loppuun mennessä kaikki alueen pelätyimmät merirosvot oli saatu kiinni ja otettu hengiltä<ref>Konstam 2008, s. 150–153</ref>. Englannin ja Ranskan viranomaiset eivät ensin olleet kovin kiinnostuneita tai kykeneviäkään estämään maanmiestensä harjoittamaa merirosvoutta, ja [[Jamaika]]n [[Port Royal]]ista tuli 1660-luvulla merirosvojen turvasatama. Vähitellen Englannin ja Ranskan suhtautuminen merirosvoileviin maanmiehiinsä muuttui, ja 1700-luvun alussa laivastot käytännössä puhdistivat Karibian merirosvoista lähes kokonaan. {{Lähde}}

Kuuluisia englantilaisia merirosvokapteeneja olivat Sir [[Henry Morgan]] [[1600-luku|1600-luvun]] kultakaudella ja Edward "[[Mustaparta]]" Teach Karibian merirosvouksen viimeisellä kaudella [[1700-luku|1700-luvun]] alussa. Myös [[ranska]]laiset merirosvot herättivät kauhua, tunnetuimpana ehkä sadistista mainetta kantanut kapteeni [[François l'Olonnais]].{{Lähde}}

Karibian merirosvous ja toisaalta myös merirosvojen kätkemien [[aarre|aarteiden]] etsintä on kauan ollut seikkailu[[romaani]]en suosituimipia aiheita. Tämän kirjallisuudenlajin ehkä tunnetuin teos on [[Robert Louis Stevenson]]in vuonna [[1881]] kirjoittama [[Aarresaari]]. Aihepiiriä on käsitelty myös useissa elokuvissa.{{Lähde}}

Intian valtamerellä liikkuneista 1600- ja 1700-lukujen eurooppalaisista merirosvoista kuuluisimpia ovat Henry Avery ja William Kidd (”[[kapteeni Kidd]]”). [[Seychellit]] oli merirosvojen tukikohtana, kunnes [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]] ja [[ranska]]laiset karkottivat heidät pois [[1700-luku|1700-luvulla]]. Kuuluisa merirosvopäällikkö Oliver de Vasseur teki vastarintaa aina vuoteen 1810. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa [[Madagaskar]] oli merirosvojen pesäpaikka. Entinen merirosvo James Plaintain asettui sinne eläkkeelle 1715 ja julisti itsensä kuninkaaksi valloittaen verisissä sodissa koko saaren. Hän oli myös orjakauppias. Vuonna 1728 merirosvokuningas pakeni kapinan vuoksi.<ref>Kookas-blogi: [http://www.kookas.fi/articles/read/3296 Madagaskar]{{404Lähde}}</ref>

Vuonna 2007 merirosvojen hyökkäyksestä ilmoitettiin IMO:lle (International Maritime Organization, Kansainvälinen merenkulkujärjestö) 263 kertaa. Laivojen kaappaukset, ryöstöt ja miehistön jäsenten sieppaukset lisääntyivät 10&nbsp;% vuonna 2007. Merirosvot kaappasivat 292 merimiestä vuonna 2007, kun edellisenä vuonna luku oli vain 188. Viisi henkilöä kuoli ja kolme on yhä kadoksissa. Tilastoja vinouttaa se, että kaikkia hyökkäyksiä ei ilmoiteta. {{Lähde}}

Pahinta merirosvoaluetta oli ennen 2000-lukua Kaakkois-Aasian merialueet, etenkin [[Etelä-Kiinan meri]], [[Malakan salmi]] ja [[Indonesia]]n merialueet. Vuodesta 1980 lähtien Kaakkois-Aasian vesillä on hyökätty yli 2000 alukseen. Yhteenotoissa on saanut surmansa satoja ihmisiä. Ongelma on todellisuudessa suurempi, sillä varustamot eivät ilmoita kaikkia laivoihinsa kohdistuneita hyökkäyksiä. Asiakkaiden menettämisen pelosta varustamot eivät tunnusta merirosvousta ongelmaksi, vaan se kuitataan meriromantiikan tarinoina. Kansainvälisen merenkulkujärjestön mukaan Indonesian viranomaiset ovat tehneet hyvää työtä merirosvouksen vähentämiseksi. Vuonna 2006 hyökkäyksiä oli 50, mutta vuonna 2007 vain 43 kappaletta.{{Lähde}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Konstam, Agnus | Nimeke = Piracy: The Complete History | Vuosi =2008| Sivu = | Julkaisupaikka =New York | Julkaisija =Osprey Publishing | TunnisteISBN = ISBN 978-1-84603-240-0| Viitattu = 13.4.2013 |Kieli = {{en}} }}

* {{kirjaviite| Tekijä=Gosse Philip| Vuosi= 2007 (org. 1932) | Nimike= The History of Piracy| Julkaisija = Dover publications, inc| Julkaisupaikka=Mineola, New York | Tunniste=ISBN =978-0-486-46183-0 |Kieli = {{en}} }}

* {{kirjaviite| Tekijä=Ruusuvuori Juha| Vuosi= 2004 2.p | Nimike= Itämeren merirosvot - piraattitarinoita pohjoisesta| Julkaisija = Teos | Julkaisupaikka=Helsinki | Tunniste=ISBN =951-851-005-9}}