Ero sivun ”B12-vitamiini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh, ym, kasvitietokannan poisto lopusta (kasveissa ei juuri ole B12:tä) |
lisää historiaa ym |
||
Rivi 25:
|valmisteen_antotapa=Nieltynä; nenäsuihkeena; pistoksena lihakseen, ihon alle tai verenkiertoon<ref name=":o"/>
}}
'''B<sub>12</sub>-vitamiinit''' ovat [[Vitamiini|vitamiineja]] ja ryhmä [[Substituentti|substituoidun]] [[
''Oheisen tietolaatikon tiedot ovat syanokobalamiinille''.
Rivi 31:
B<sub>12</sub> voi kertyä joidenkin [[eliö]]iden kudoksiin ylimäärin. Ihmisten B<sub>12</sub> varastot kestävät noin 3–5 vuotta. Muut [[B-vitamiini]]varannot kestävät 4 vuorokautta tai 4 kuukautta vitamiinista riippuen. Näistä [[Folaatti|Folaatit]] ovat B<sub>12</sub>:n jälkeen pitkäkestoisimpia.<ref name=":8">Combs, s. 474,477</ref>
B<sub>12</sub>:tä tuottavat vain tietyt [[bakteerit]] ja [[arkit]] aerobisesti tai anaerobisesti omiin tarpeisiinsa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=H Fang, J Kang, D Zhang|Otsikko=Microbial production of vitamin B12: a review and future perspectives|Julkaisu=Microbial Cell Factories|Ajankohta=2017-01-30|Vuosikerta=4|Numero=16|Pmid=28137297|Doi=10.1186/s12934-017-0631-y|Issn=1475-2859|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5282855/}}</ref> Useimmat [[aitotumaiset]], joihin myös ihmiset ja kaikki muut [[eläimet]] kuuluvat, eivät tuota B<sub>12</sub>:tä, mutta tarvitsevat sitä elääkseen. Poikkeuksena ovat tietyt [[levä]]t, jotka muuntavat
==Suositukset ja saanti==
Rivi 98:
|colspan="7"|a: [[Äidinmaito]] tai [[äidinmaidonkorvike]] tyydyttää alle 6 kk ikäisten ravinnetarpeet
|}
==Yliannostus==
Suomen [[valtion ravitsemusneuvottelukunta]] tai [[EFSA]] ei ole esittänyt enimmäissuosituksia B<sub>12</sub>-vitamiinin saannille.<ref name=":7"/><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/assets/UL_Summary_tables.pdf|nimeke=Overview on Tolerable Upper Intake Levels as derived by the Scientific Committee on Food (SCF) and the EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA)|julkaisu=EFSA|ajankohta=2018|tiedostomuoto=pdf|viitattu=2019-03-06}}</ref> B<sub>12</sub>-vitamiinia voidaan pitää turvallisena aineena, sillä suuristakin annoksista saadut haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia.<ref name=":6"
Syanokobalamiinin [[LD50]] on hiirille yli 5 g/kg suun kautta ja 2 g/kg pistoksena vereen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://s3-us-west-2.amazonaws.com/drugbank/cite_this/attachments/files/000/003/733/original/Cyanocobalamin_VitB12_MSDS.pdf?1551370759|nimeke=Cyanocobalamin material safety data sheet|ajankohta=2012-07-02|julkaisija=Sigma Aldrich|viitattu=2019-05-11}}</ref>
Rivi 112 ⟶ 111:
Eräs syy B<sub>12</sub>-puutokseen on sen alisaanti ruuasta. Kasviperäisissä ruuissa ei itsessään ole B<sub>12</sub>:tä, joten usean vuoden jatkunut [[vegaani]]ruokavalio suurella todennäköisyydellä johtaa puutokseen ilman B<sub>12</sub>-lisäravinteiden säännöllistä käyttöä. Puutosta voi ilmetä myös rintaruokinnassa olevalla vauvalla mikäli imettäjällä on lievä tai vakava B<sub>12</sub>-puutos.<ref name=":f"/>
[[Haima]]n tulehdus tai muu haimavika voi vähentää sen [[trypsiini]]n eritystä. Trypsiini pilkkoo muun muassa B<sub>12</sub>-muotoja sitovia tyypin 1 [[Transkobalamiini|transkobalamiineja]] (TC1) ohutsuolessa.
Imeytymistä voi estää myös
Monet lääkkeet voivat aiheuttaa B<sub>12</sub>-puutosta, mutta pitkäaikaisen käyttötapansa vuoksi näistä todennäköisimmin puutokselle altistavia ovat mahan happamuutta vähentävät aineet kuten [[PPI-lääkkeet]] ja diabeteslääkkeinä käytetyt [[biguanidit]]<ref name=":6"/> kuten [[metformiini]] ja [[fenformiini]].<ref name=":f"/> Metformiinin kaltaisten
===Oireet===
Puutoksessa ilmenee ensisijaisesti peruuttamattomia hermosto-oireita, joita ovat esimerkiksi
Puutos aiheuttaa myös [[Megaloblastinen anemia|megaloblastista anemiaa]], jota ei aina kuitenkaan ilmene. Vakavaan anemiaan liittyviä oireita ovat esimerkiksi rintakivut, nopea hengästyminen, pystyasentoon liittyvä
===Verenkuva ja virtsa===
B<sub>12</sub>-puutoksessa ilmenee kohonnut [[homokysteiini]]n veripitoisuus eli [[homokysteinemia]]. Myös [[formiminoglutamiinihappo]]jen (FIGLU) ja [[metyylimalonihappo]]jen (MMA) virtsapitoisuudet ovat koholla. Jos MMA-pitoisuus on normaali, mutta muut arvot ovat koholla, voi puutosoireiden
{|class="wikitable" style="float:right;"
|+
Rivi 161 ⟶ 160:
Metioniinisyntaasin metylaatio tapahtuu 5-metyylitetrahydrofoolihapon ([[5-MTHF]]) avulla, josta muodostuu syntaasireaktiossa [[tetrahydrofoolihappo]]a (THF). B<sub>12</sub>-puutoksessa 5-MTHF:ää ei kulu ja sitä kertyy kehoon. Samalla metyloimattoman THF:n saatavuus vähenee. Tästä johtuu veren folaattipitoisuuden lasku B<sub>12</sub>-puutoksen aikana.<ref name=":f"/> Folaattien suuri ja toistuva saanti esimerkiksi suuren folaattipitoisuuden lisäravinteista kiertää tämän folaattien loppumisesta aiheutuvan ongelman ja lievittää folaattipuutoksen oireita. Suuri folaattisaanti voi siksi estää B<sub>12</sub>-puutoksen toteamista lääketieteellisesti, jolloin B<sub>12</sub>-puutos pitkittyy ja voi johtaa helpommin hermovaurioihin.<ref name=":6"/>
B<sub>12</sub>-puutos johtaa edellä kuvatulla tavalla THF-puutokseen. THF:ää tarvitaan syntaasin lisäksi entsyymeissä, jotka ovat osa [[DNA]]:n [[tymidiini]]n ja [[puriini]]en tuottoa, kuten [[tymidylaattisyntaasi]]ssa ([[EC-numero]] 2.1.1.45). Siten DNA-synteesi estyy ja myös
[[Tiedosto:Formiminoglutamic_acid.svg|pienoiskuva|158px|FIGLU.]]
B<sub>12</sub>-puutos aiheuttaa THF-puutosta edellä kuvatulla tavalla. FIGLU on [[histidiini]]n hajotuksen välituote. Siksi FIGLU-pitoisuudet kasvavat
Virtsan
==Ruokapitoisuudet==
Eläinperäiset ruuat eli lihat, maitotuotteet ja [[muna]]t sisältävät B<sub>12</sub>-vitamiinia. Erityisen paljon sitä on muun muassa eläinten maksoissa ja munuaisissa sekä joissain [[Simpukat|simpukoissa]].<ref name=":f"/> [[Kasvit|Kasveissa]], [[sieni]]ssä tai muissa ei-eläinperäisissä ruuissa ei lähtökohtaisesti ole B<sub>12</sub>:tä, mutta [[bakteerit]], joille ruuat ovat altistuneet, voivat tuottaa sitä.<ref name=":6"/><ref name=":9"/> Kasviperäiset ruuat eivät silti ole luotettava B<sub>12</sub>-lähde, joten [[vegaani]]en kannattaa siksi syödä B<sub>12</sub>-lisäravinteita tai ruokia, joihin niitä on lisätty.<ref name=":7"/>
Vitamiinitoimintoista B<sub>12</sub>:tä on useita muotoja ja ruuissa se on pääosin metyyli-, adenosyyli- ja hydroksokobalamiinina.<ref name=":8"/> Ruokien B<sub>12</sub> kestää verrattain hyvin ruuanlaitossa käytettyjä lämpötiloja.<ref name=":6"/> Arviolta 25–65% ruokien B<sub>12</sub>:stä imeytyy
{|class="wikitable"
|+Ruokien B<sub>12</sub>-pitoisuuksia<sup>a</sup> (µg<sup>b</sup>/100 g)<ref>Combs, s. 528-560</ref>
Rivi 223 ⟶ 222:
|[[Hera (maidon osa)|Herajauhe]], makea<ref name=":10">{{Kirjaviite|Tekijä=ME Ensminger et al|Nimeke=The concise encyclopedia of foods & nutrition|Vuosi=1995|Kappale=Chapter 6 F|Julkaisija=CRC Press|Isbn=9780849344558}}</ref>
|2,00
|[[Sika]], jalka, vähärasvainen, paahdettu
|0,72
|-
Rivi 254 ⟶ 253:
|}
Jotkin [[syanobakteerit]] voivat tuottaa B<sub>12</sub>:n tapaisia aineita, jotka eivät kuitenkaan toimi vitamiinina.<ref name=":9"
==Kemia ja ominaisuudet==
===Kobalamiinirakenne===
[[Tiedosto:Cyanocobalamin350px.gif|pienoiskuva|Syanokobalamiini. Korriinirengas on värjätty pinkiksi. Koboltti on vihreällä.]]
Kobalamiinit ovat [[koordinaatiokompleksi]]en ryhmä. Niissä on kaikissa [[korriini]]rengas. Osassa renkaan [[hiili]]stä on kiinni [[asetamidi]]en, [[propaaniamidi]]en ja [[metaani]]en radikaaleja. Renkaan keskellä on sen [[pyrroli]]en [[typpi]]in 4:stä kohtaa [[Koordinaatiosidos|koordinoitunut]] [[koboltti]]-ioni (Co). [[Propaaniamidi]]in on [[amidi]]sidoksella kiinnittynyt (S)-[[1-amino-2-propanoli]], joka muodostaa joustavan varren molekyyliin. Aminopropanolin [[OH-ryhmä]]ssä on [[fosfoesteri]]sidoksella kiinni D-[[riboosi-5-fosfaatti]]. Tässä on kiinni α-[[Glykosidisidos|glykosidisidoksella]] [[5,6-dimetyylibentsimidatsoli]] N1-typestään. Tämä dimetyylibentsimidatsolin ribo[[nukleotidi]]rakenne on kiertynyt aminopropanolivarren ansiosta korriinin alle. Dimetyylibentsimidatsolin N3-typpi on koordinoitunut korriinissa 5
{| align="center"
|+
|[[Tiedosto:Isopropanolamine.svg|
|[[Tiedosto:D-ribosa-5-fosfát.svg|
|[[Tiedosto:5,6-Dimethylbenzimidazole.svg|
|-
|<center>(RS)-1-amino-<br />2-propanoli</center>
Rivi 272 ⟶ 271:
|}
Kobalamiinien kobolttiin on koordinoitunut vielä 6. [[Ligandi (kemia)|ligandi]] eli atomi tai atomiryhmä. Koordinaatio kobolttiin on kokonaisuudessaan siten likimain [[oktaedri]]stä. Jos ligandi on [[syanoryhmä]] (−CN), on kobalamiinin nimi [[syanokobalamiini]]. Mahdollisia ligandeja on monia ja yhdiste voi olla vaikkapa [[Kobamamidi|5-deoksiadenosyyli]]-, akva- (ligandi on −OH<sub>2</sub>), bromo- (−Br), kloro- (−Cl), metyyli- (−CH<sub>3</sub>), nitro- (−NO<sub>2</sub>) tai [[hydroksokobalamiini]] (−OH).<ref>Combs, s. 59</ref> Luonnon kobalamiineja tunnetaan ainakin 20, joista osa ei kuitenkaan toimi
===Syanokobalamiini===
Rivi 280 ⟶ 279:
Se muodostaa tummanpunaisia, hajuttomia ja mauttomia kiteitä, jotka ovat neulas- tai särmiömäisiä. Kuivana se on [[hygroskooppinen]] ja voi kerätä jopa 12% kosteuspitoisuuden itseensä. Se on liukoinen veteen ja [[etanoli]]in, liukenematon [[asetoni]]in, [[dietyylieetteri]]in ja [[kloroformi]]in.<ref name=":e"/> Sen vesiliuokset ovat [[Optinen aktiivisuus|optisesti aktiivisia]].<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=M Eggersdorfer et al|Nimeke=Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry|Vuosi=2000|Kappale=Vitamins|Sivu=103-110|Julkaisija=American Cancer Society|Isbn=9783527306732|www=https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/14356007.a27_443}}</ref>
Se kestää ilman happea ja muutaman tunnin ajan kuumennusta 100 °C:seen asti. Sen vesiliuoksia [[pH-arvo]]ssa 4−7 voidaan [[Autoklaavi|autoklavoida]] jonkin aikaa 120 °C:ssa ilman että sitä hajoaa merkittävästi. Vesiliuoksissa se voi muuntua [[hydroksokobalamiini]]ksi. Syanokobalamiini hajoaa hitaasti, mutta peruuttamattomasti [[UV-säteily]]ssä tai voimakkaassa [[valo]]ssa. Happamassa [[nukleotidi]] [[Hydrolyysi|hydrolysoituu]] irti − lisää hydrolyyttistä hajoamista tapahtuu tätäkin happamammassa. Emäksisissä oloissa
===Muut kobalamiinit===
Rivi 449 ⟶ 448:
B<sub>12</sub> on ravintoproteiineissa niihin sitoutuneena [[koentsyymi]]nä. Vitamiini vapautuu niistä kuumentamalla, mahan happamuuden vaikutuksesta hydrolyyttisesti ja eritoten entsymaattisesti mahassa erittyvän [[pepsiini]]n avulla.<ref name=":f">Combs, s. 381-397</ref> Ihmisillä eri B<sub>12</sub>-muodot sitoutuvat vapaina nopeasti haptokorriineihin eli tyypin 1 [[Transkobalamiini|transkobalamiineihin]] (TC1, [[geeni]] ''TCN1''), joita on [[mahaneste]]essä, ohutsuolessa ja muuallakin kehossa.<ref name=":f"/><ref name=":6"/>
Haima erittää [[trypsiini]]ä ohutsuoleen. Se hajottaa TC1:t niiden päätyessä mahalaukusta ohutsuoleen.<ref name=":6"/> B<sub>12</sub>-vapautuu ja sitoutuu [[parietaalisolu]]jen erittämiin [[Sisäinen tekijä|sisäisiin tekijöihin]] (IF, eng. ''intrinsic factor'').<ref name=":13">Obeid, s. 180</ref> IF:iä erittyy vasteena mahalaukkuun tulleelle ruualle, [[histamiini]]lle, [[gastriini]]lle tai synteettiselle [[pentagastriini]]lle. B<sub>12</sub>:n sitoutuminen on suotuisampaa IF:iin kuin TC1
[[Enterosyytti|Ohutsuolisoluihin]] IF-B<sub>12</sub>-kompeksit päätyvät [[endosytoosi]]lla reseptorivälitteisesti. [[Reseptori (biokemia)|Reseptoriin]] osallistuvat [[kubiliini]] (geeni ''CUBN''), [[megaliini]] (''LRP2''), [[amnionless]] (''AMN'') ja RAP (eng. ''receptor-associated protein''). Soluissa B<sub>12</sub>:t irtoavat IF:stä ja liittyvät tyypin 2 transkobalamiineihin (TC2, geeni ''TCN2''). Tämä TC2-B<sub>12</sub>-kompleksi siirtyy vereen.<ref name=":12">{{Lehtiviite|Tekijä=S Surendran et al|Otsikko=An update on vitamin B12-related gene polymorphisms and B12 status|Julkaisu=Genes & Nutrition|Ajankohta=2018-02-06|Vuosikerta=13|Numero=2|Pmid=29445423|Doi=10.1186/s12263-018-0591-9|Issn=1555-8932|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5801754/}}</ref> Reseptorin jonkin proteiinin toimimattomuus estää imeytymistä ja johtaa [[Imerslund-Gräsbeckin tauti]]in.<ref name=":6"/>
Verestä TC2-B<sub>12</sub>-kompleksi siirtyy sitä tarvitseviin soluihin TC2-
===Kuljetus===
Rivi 462 ⟶ 461:
===Hajotus ja erittyminen===
Eläimillä B<sub>12</sub>:n kokonaisvarannoista noin 0,1–0,2% (eli ihmisillä 2–5 µg) erittyy [[sappi]]nesteessä ja virtsassa poispäin kehosta. Eritys tapahtuu pääosin sapen kautta ohutsuoleen. Sapessa erittynyt määrä ihmisillä on 0,5–5 μg/vrk, josta kuitenkin
==Historia ja nimet==
Ensimmäisenä [[Pernisiöösi anemia|pernisiöösin anemian]] lääketieteellisenä kuvauksena pidetään usein [[Thomas Addison]]in 1849 esittämiä kuvauksia anemiaan liittyvistä oireista. Hän kuvaili muun muassa raajoista muualle kehoon etenevää kalpeutta, lihasheikkoutta, nilkkojen turvotusta ja tapauskohtaisesti lopulta kuolemaan johtavia oireita.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=T Addison|Otsikko=Anæmia – disease of the supra-renal capsules|Julkaisu=London Medical Gazette|Ajankohta=1849|Vuosikerta=43|Sivut=517-518|Issn=1356-1685|www=https://archive.org/details/londonmedicalgaz43londuoft/page/516}}</ref><ref name=":14">{{Kirjaviite|Tekijä=JP Greer et al|Nimeke=Wintrobe's clinical hematology|Vuosi=2014|Sivu=2140|Selite=13. painos|Julkaisija=Lippincott Williams & Wilkins|Isbn=9781451172683}}</ref> 1872 [[Michael Anton Biermer]] (1827–1892) nimesi tilan ''pernisiöösiksi anemiaksi'', jossa pernisiöösi tarkoittaa kuolettavaa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=MA Biermer|Otsikko=Eine eigenthümliche Form von progressiver perniciöser Anämie|Julkaisu=Correspondenz-Blatt für Schweizer Ärzte|Ajankohta=1872|Vuosikerta=2|Sivut=15-18|Issn=0366-5461|www=https://archive.org/details/CorrespondenzBlattFrSchweizerrzte187202/page/n27}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=P Burman|Otsikko=Autoimmune Gastric Disease Chemical and Clinical Studies with Special Reference to H+, K+-ATPase|Julkaisu=Upsala Journal of Medical Sciences|Ajankohta=1991-01-01|Vuosikerta=96|Numero=3|Sivut=149–175|Pmid=1667236|Doi=10.3109/03009739109179268|Issn=0300-9734|www=https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.3109/03009739109179268}}</ref> Anemian tutkimukset muiden edellä kuvattujen merkittävien löydösten kautta johtivat lopulta myös B<sub>12</sub>:n löytymiseen.<ref name=":14"/> Esimerkiksi 1877 [[William Osler]] ja [[William Gardner]] kuvailivat anemiaan liittyviä hermosto-oireita.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=W Gardner, W Osler|Otsikko=A case of progressive pernicious anemia (idiopathic of Addison)|Julkaisu=Canada Medical and Surgical Journal|Ajankohta=1877|Vuosi=9|Vuosikerta=5|Sivut=385-404|Issn=0319-6054|www=http://eco.canadiana.ca/view/oocihm.8_05177_57/2}}</ref> 1878 [[Georges Hayem]] kuvaili veren punasolujen olleen suurentuneita anemiassa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=G Hayem|Otsikko=Recherches sur l’évolution des hématies dans le sang de l’homme et des vertébrés|Julkaisu=Archives de physiologie normale et pathologique|Ajankohta=1878|Vuosikerta=5|Sivut=692-734|Issn=0150-9748|www=https://archive.org/details/recherchessurl00haye/page/692}}</ref> 1880 [[Paul Ehrlich]] tunnisti anemiaa potevilla olevan suurentuneita punasoluja eli [[Megaloblasti|megaloblasteja]] [[Luuydin|luuytimissä]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=P Erlich|Otsikko=Über Regeneration und Degeneration der rothen Blutscheiben bei Anämien|Julkaisu=Berliner klinische Wochenschrift|Ajankohta=1880|Vuosikerta=17|Numero=23|Sivut=405|Issn=0366-0974|www=https://www.pei.de/SharedDocs/Downloads/institut/veroeffentlichungen-von-paul-ehrlich/1877-1885/1880-regeneration-degeneration-rother-blutscheiben.pdf;?__blob=publicationFile&v=1}}</ref> 1887 [[Ludwig Lichtheim]] tunnisti [[selkäydinhermo]]n vaurioiden eli [[myelopatia]]n liittyvän anemian hermosto-oireisiin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=L Lichtheim|Otsikko=Zur Kenntnis der perniciösen Anämie|Julkaisu=Verhandlungen des Deutschen Kongress für innere Medizin|Ajankohta=1887|Vuosikerta=6|Sivut=84-99|Issn=0070-4067|www=https://archive.org/details/verhandlungen16medigoog/page/n111}}</ref>
[[Tiedosto:William_Osler_c1912.jpg|220px|pienoiskuva|W. Osler.]]▼
[[Tiedosto:L._Lichtheim.jpg|vasen|pienoiskuva|160px|L. Lichtheim.]]▼
1926 [[George Minot]] ja [[William Murphy]] havaitsivat suurten (120–240 g) ja säännöllisten naudan maksa-annosten parantavan pernisiöösin anemian oireet. Eläinten maksoissa on paljon B<sub>12</sub>-vitamiinia, joka tunnistettiin anemiaan vaikuttavaksi tekijäksi kuitenkin vasta myöhemmin. Koska pernisiöösissä anemiassa on B<sub>12</sub>:n imeytymiseen vaadittavan [[Sisäinen tekijä|sisäisen tekijän]] puutos ja naudan maksassa on verrattain vähän B<sub>12</sub>:tä, on myöhemmin esitetty että Minotin ja Murphyn potilailla havaitsema terveyden koheneminen johtui osin myös heillä ehkä olleesta [[folaatti]]- ja [[rauta]]puutoksesta. Näiden puutos aiheuttaa myös anemian eri muotoja ja niitä on paljon eläinten maksoissa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WP Murphy, GR Minot|Otsikko=Treatment of pernicious anemia by a special diet|Julkaisu=Journal of the American Medical Association|Ajankohta=1926-08-14|Vuosikerta=87|Numero=7|Sivut=470–476|Pmid=11769340|Doi=10.1001/jama.1926.02680070016005|Issn=0002-9955|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2588744/pdf/yjbm00014-0041.pdf}}</ref><ref name=":5">{{Lehtiviite|Tekijä=JM Scott, AM Molloy|Otsikko=The discovery of vitamin B(12)|Julkaisu=Annals of Nutrition & Metabolism|Ajankohta=2012|Vuosikerta=61|Numero=3|Sivut=239–245|Pmid=23183296|Doi=10.1159/000343114|Issn=1421-9697|www=https://www.karger.com/Article/Abstract/343114}}</ref>▼
▲1926 [[George Minot]] ja [[William Murphy]] havaitsivat suurten (120–240 g) ja säännöllisten naudan maksa-annosten parantavan pernisiöösin anemian oireet. Eläinten maksoissa on paljon B<sub>12</sub>-vitamiinia, joka tunnistettiin anemiaan vaikuttavaksi tekijäksi kuitenkin vasta myöhemmin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WP Murphy, GR Minot|Otsikko=Treatment of pernicious anemia by a special diet|Julkaisu=Journal of the American Medical Association|Ajankohta=1926-08-14|Vuosikerta=87|Numero=7|Sivut=470–476|Pmid=11769340|Doi=10.1001/jama.1926.02680070016005|Issn=0002-9955|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2588744/pdf/yjbm00014-0041.pdf}}</ref><ref name=":5"/> Koska pernisiöösissä anemiassa on B<sub>12</sub>:n imeytymiseen vaadittavan [[Sisäinen tekijä|sisäisen tekijän]] puutos ja naudan maksassa on verrattain vähän B<sub>12</sub>:tä, on myöhemmin esitetty että Minotin ja Murphyn potilailla havaitsema terveyden koheneminen johtui osin myös
1929 [[William Bosworth Castle]] (elänyt 1897–1990)<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JH Jandl|Otsikko=Biographical Memoir of William B. Castle|Julkaisu=National Academy of Sciences|Ajankohta=1995|www=http://www.nasonline.org/publications/biographical-memoirs/memoir-pdfs/castle-wb.pdf}}</ref> osoitti [[mahaneste]]essä olevan jokin tuntematon kehon erittämä eli "[[sisäinen tekijä]]", joka sitoutui maksassa olevaan tuntemattomaan "ulkoiseen tekijään" (B<sub>12</sub>-vitamiiniin) vatsahaposta tai [[pepsiini]]stä riippumattomasti. Kokeissaan Castle syötti terveille ihmisille proteiineja. Alle tunnin ruuansulatuksen jälkeen terveet oksensivat ulos mahanestettä, joka annettiin pernisiöösiä anemiaa poteville nenäletkulla. Anemiaa potevien anemian paranemiseen johtava vaste veressä oli lähes samanlainen kuin Minotin ja Murphyn maksan ruokintakokeissaan havaitsema.<ref name=":5"/>▼
[[Tiedosto:Karl_August_Folkers.jpg|pienoiskuva|190px|K. Folkers.]]▼
Useat tutkijat pyrkivät selvittämään Minotin ja Murphyn havaintoa. Vasta 1948 kaksi tutkijaryhmää eristivät lähes yhtaikaa ja toisistaan riippumattomasti puhdasta B<sub>12</sub>-vitamiinia. Ensimmäinen ryhmä olivat [[Karl Folkers]] (1906–1997) ja kollegat [[Merck]]ille työskennellessään.<ref name=":5"/> Tästä viisi kuukautta myöhemmin [[Ernest Lester Smith]] (1904–1992) ja kollegat eristivät aineen Glaxon laboratorioissa (nykyinen [[GlaxoSmithKline]]).<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WFK Cuthbertson, JE Page|Otsikko=Ernest Lester Smith. 7 August 1904-6 November 1992|Julkaisu=Biographical Memoirs of Fellows of the Royal Society|Ajankohta=1994|Vuosikerta=40|Sivut=349–365|Issn=0080-4606|www=https://www.jstor.org/stable/770314}}</ref>▼
▲1929 [[William Bosworth Castle]] (elänyt 1897–1990)<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JH Jandl|Otsikko=Biographical Memoir of William B. Castle|Julkaisu=National Academy of Sciences|Ajankohta=1995|www=http://www.nasonline.org/publications/biographical-memoirs/memoir-pdfs/castle-wb.pdf}}</ref> osoitti [[mahaneste]]essä olevan jokin tuntematon kehon erittämä eli "[[sisäinen tekijä]]", joka sitoutui maksassa olevaan tuntemattomaan "ulkoiseen tekijään" (B<sub>12</sub>-vitamiiniin) vatsahaposta tai [[pepsiini]]stä riippumattomasti. Kokeissaan Castle syötti terveille ihmisille proteiineja lihan muodossa.
1956 [[Dorothy Hodgkin]] ja kollegat selvittivät [[syanokobalamiini]]n kolmiulotteisen rakenteen [[röntgenkristallografia]]lla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=DC Hodgkin et al|Otsikko=Structure of vitamin B12|Julkaisu=Nature|Ajankohta=1956-07-14|Vuosikerta=178|Numero=4524|Sivut=64–66|Pmid=13348621|Doi=10.1038/178064a0|Issn=0028-0836|www=https://www.nature.com/articles/178064a0}}</ref><ref name=":5"/>▼
▲Useat tutkijat pyrkivät selvittämään Minotin ja Murphyn havaintoa. Vasta 1948 kaksi tutkijaryhmää eristivät lähes yhtaikaa ja toisistaan riippumattomasti puhdasta B<sub>12</sub>-vitamiinia syanokobalamiinin muodossa. Nimi syanokobalamiini kuitenkin keksittiin vasta myöhemmin. Ensimmäinen ryhmä olivat [[Karl Folkers]] (1906–1997) ja kollegat [[Merck]]ille työskennellessään. He myös nimesivät aineen ''B<sub>12</sub>-vitamiiniksi''.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=EL Rickes et al|Otsikko=Crystalline Vitamin B12|Julkaisu=Science|Ajankohta=1948-04-16|Vuosikerta=107|Numero=2781|Sivut=396–397|Pmid=17783930|Doi=10.1126/science.107.2781.396|Issn=0036-8075|www=https://science.sciencemag.org/content/107/2781/396.long}}</ref><ref name=":5"/>
B<sub>12</sub>:n täyden synteesin kehittäminen kesti noin 11 vuotta ja vaati lähemmäs 100:n tutkijan yhteistyön.<ref name=":6"/> 1973 useat tutkijaryhmät yhteistyössä syntetisoivat B<sub>12</sub>:n syanokobalamiinina. Tämän projektin keskeisiin tutkijoihin kuuluivat muun muassa [[Robert Burns Woodward]] ja [[Albert Eschenmoser]] (1925–).<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=RB Woodward|Otsikko=The total synthesis of vitamin B12|Julkaisu=Pure and Applied Chemistry|Ajankohta=1973|Vuosikerta=33|Numero=1|Sivut=145–177|Pmid=4684454|Doi=10.1351/pac197333010145|Issn=0033-4545|www=https://www.degruyter.com/view/j/pac.1973.33.issue-1/pac197333010145/pac197333010145.xml}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.fi.edu/laureates/albert-eschenmoser|nimeke=Albert Eschenmoser|julkaisu=The Franklin Institute|ajankohta=2014-01-15|Arkisto=https://web.archive.org/web/20170214065902/https://www.fi.edu/laureates/albert-eschenmoser|Arkistoitu=2017-02-14|viitattu=2019-05-17}}</ref>▼
Syanokobalamiinin eristämisen jälkeen löydettiin muitakin B<sub>12</sub>-muotoja kuten [[adenosyylikobalamiini]]. Siksi 1950 Folkers ja kollegat antoivat B<sub>12</sub>-vitamiineille yleisnimen ''kobalamiini'', johon liitettiin etuliitteitä kuten ''syano'' ja ''adenosyyli'' tarkentamaan vitamiinien kemiallisia koostumuksia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=K Folkers et al|Otsikko=Vitamin B12: reactions of cyano-cobalamin and related compounds|Julkaisu=Science|Ajankohta=1950-09-29|Vuosikerta=112|Numero=2909|Sivut=354–355|Pmid=14781759|Doi=10.1126/science.112.2909.354-a|Issn=0036-8075|www=https://science.sciencemag.org/content/112/2909/354.2.long}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=FH Bethell et al|Otsikko=Cobalamin (vitamin B12) and the intrinsic factor of Castle|Julkaisu=Annals of Internal Medicine|Ajankohta=1951-09-01|Vuosikerta=35|Numero=3|Sivut=518|Pmid=14868999|Doi=10.7326/0003-4819-35-3-518|Issn=0003-4819|www=http://annals.org/article.aspx?doi=10.7326/0003-4819-35-3-518}}</ref>
▲1956 [[Dorothy Hodgkin]] ja kollegat selvittivät [[syanokobalamiini]]n kolmiulotteisen rakenteen [[röntgenkristallografia]]lla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=DC Hodgkin et al|Otsikko=Structure of vitamin B12|Julkaisu=Nature|Ajankohta=1956-07-14|Vuosikerta=178|Numero=4524|Sivut=64–66|Pmid=13348621|Doi=10.1038/178064a0|Issn=0028-0836|www=https://www.nature.com/articles/178064a0}}</ref><ref name=":5"/>
▲B<sub>12</sub>:n täyden synteesin kehittäminen kesti noin 11 vuotta ja vaati lähemmäs 100:n tutkijan yhteistyön.<ref name=":6"/> 1973 useat tutkijaryhmät yhteistyössä
<gallery mode="nolines">
Anton Biermer.jpg|M. A. Biermer
Georges Hayem2.jpg|G. Hayem
</gallery>
==Lähteet==
*{{Kirjaviite|Tekijä=GF Combs et al|Nimeke=The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health|Vuosi=2008|Selite=3. painos|Julkaisija=Elsevier Academic Press|Isbn=9780121834937}}
| |||