Wikipedia

Ero sivun ”B12-vitamiini” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p kuvakoot
kh, ym, kasvitietokannan poisto lopusta (kasveissa ei juuri ole B12:tä)
Rivi 16:
|sulamishuomiot=<ref name=":e"/>
|liukoisuus=Liukoinen (noin 12,5 g/l)<ref name=":e"/>
|biosaatavuus=Nieltynä 50% <0,5 μg, 20% 1 μg, ~1% 500 μg;<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=C Paul, DM Brady|Otsikko=Comparative Bioavailability and Utilization of Particular Forms of B12 Supplements With Potential to Mitigate B12-related Genetic Polymorphisms|Julkaisu=Integrative Medicine: A Clinician's Journal|Ajankohta=helmikuu 2017|Vuosikerta=16|Numero=1|Sivut=42–49|Pmid=28223907|Issn=1546-993X|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5312744/}}</ref> lihaspistoksena 100% 3 µg, 93% 40 µg, 15% 1000 µg<ref>ObereidObeid, s. 17</ref>
|proteiinisitoutuminen=70–80%<ref name=":f"/>
|metabolismi=
Rivi 25:
|valmisteen_antotapa=Nieltynä; nenäsuihkeena; pistoksena lihakseen, ihon alle tai verenkiertoon<ref name=":o"/>
}}
'''B<sub>12</sub>-vitamiinit''' ovat [[Vitamiini|vitamiineja]] ja ryhmä [[Substituentti|substituoidun]] [[Korriini|korriinirenkaan]] ja [[5,6-dimetyylibentsimidatsoli|5,6-dimetyylibentsimidatsolin]]n ribo[[nukleotidi]]n muodostamia aineita, joissa renkaan keskelle on kuudesta kohtaa [[oktaedri]]sesti sitoutunut [[koboltti]]-[[ioni]]. Ioniin sitoutunut kuudes ryhmä eli [[Ligandi (kemia)|ligandi]] vaihtelee ja kaikkia tämän rakenteen omaavia yhdisteitäaineita sanotaan '''kobalamiineiksi''', vaikka ne eivät toimisi [[Vitamiini|vitamiineina]]. KobalamiinijohdannaisiaEri kobalamiineja on luonnossa yli 20, mutta joista osa ei kuitenkaan toimi eläimillä lainkaan B<sub>12</sub>-vitamiinina tai imeytyyne imeytyvät huonosti. [[Syanokobalamiini]] on yleisin [[lisäravintoaine]]isiin lisätty B<sub>12</sub>-vitamiini, mutta sitä ei juuri ole luonnossa.<ref name=":2">{{Kirjaviite|Tekijä=B Caballero et al|Nimeke=Encyclopedia of food sciences and nutrition|Vuosi=2003|Sivu=1419-1426|Selite=2. painos|Julkaisija=Academic Press|Isbn=9780122270550|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/B012227055X002571}}</ref>
 
''Oheisen tietolaatikon tiedot ovat syanokobalamiinille''.
 
B<sub>12</sub> voi kertyä joidenkin [[eliö]]iden kudoksiin ylimäärin. Ihmisten B<sub>12</sub> varastot kestävät noin 3–5&nbsp;vuotta. Muut [[B-vitamiini]]varannot kestävät 4&nbsp;päiväävuorokautta tai 4&nbsp;kuukautta vitamiinista riippuen. Näistä [[Folaatti|Folaatit]] ovat B<sub>12</sub>:n jälkeen pitkäkestoisimpia.<ref name=":8">Combs, s. 474,477</ref>
 
B<sub>12</sub>:tä tuottavat vain tietyt [[bakteerit]] ja [[arkit]] aerobisesti tai anaerobisesti omiin tarpeisiinsa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=H Fang, J Kang, D Zhang|Otsikko=Microbial production of vitamin B12: a review and future perspectives|Julkaisu=Microbial Cell Factories|Ajankohta=2017-01-30|Vuosikerta=4|Numero=16|Pmid=28137297|Doi=10.1186/s12934-017-0631-y|Issn=1475-2859|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5282855/}}</ref> Useimmat [[aitotumaiset]], joihin myös ihmiset ja kaikki muut [[eläimet]] kuuluvat, eivät tuota B<sub>12</sub>:tä. Ne, kuitenkinmutta tarvitsevat sitä elintoimintoihinsaelääkseen. Poikkeuksena ovat tietyt [[levä]]t, jotka muuntavat syanobakteerien tuottamaa [[pseudokobalamiini]]a eläimilläkin vitamiinitoimintoiseksi B<sub>12</sub>:ksi. [[Kasvit]] ja [[sienet]] eivät tarvitse tai tuota B<sub>12</sub>:tä.<ref name=":9">{{Lehtiviite|Tekijä=A Grossman|Otsikko=Nutrient Acquisition: The Generation of Bioactive Vitamin B12 by Microalgae|Julkaisu=Current biology|Ajankohta=huhtikuu 2016|Vuosikerta=26|Numero=8|Sivut=R319–21R319-R321|Pmid=27115686|Doi=10.1016/j.cub.2016.02.047|Issn=0960-9822|www=https://www.cell.com/current-biology/pdf/S0960-9822(16)30129-4.pdf}}</ref> [[Nauta|Nautojen]] ja monien muiden märehtijöiden [[pötsi]]mikrobit tuottavat kylliksi B<sub>12</sub>:tä eläimen tarpeeseen, mutta mikrobisynteesi riippuu eläimen koboltin ravintosaannista.<ref name=":f"/>
 
==Suositukset ja saanti==
6–65-vuotiaan tulisi joka vuorokausi saada B<sub>12</sub>-vitamiinia keskimäärin 1,6&nbsp;mikrogrammaa (µg), jos hänen energiatarpeensa on 2000&nbsp;kilo[[kalori]]a vuorokaudessa. Tämä ja alla olevan taulukon arvot ovat Suomen [[Valtion ravitsemusneuvottelukunta|valtion ravitsemusneuvottelukunnan]] [[Ravitsemussuositukset|ravitsemussuosituksia]]. Neuvottelukunta ei ole määrittänyt sitä, että ovatko B<sub>12</sub>-suositusten massat (µg) esimerkiksi syanokobalamiinina tai jonain muuna B<sub>12</sub>-johdannaisenamuotona.<ref name=":7">{{Kirjaviite|Nimeke=Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014|Vuosi=2018|Sivu=49, 51|Selite=5. painos|Julkaisija=Valtion ravitsemusneuvottelukunta|Isbn=9789524538015|www=https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf}}</ref> JohdannaistenMuotojen keskinäiset massat[[moolimassa]]t ovat kuitenkin usein hyvin samanlaiset.<ref name=":1"/>
{|class="wikitable"
|+
Rivi 100:
 
==Yliannostus==
Suomen [[valtion ravitsemusneuvottelukunta]] tai [[EFSA]] ei ole esittänyt enimmäissuosituksia B<sub>12</sub>-vitamiinin saannille.<ref name=":7"/><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/assets/UL_Summary_tables.pdf|nimeke=Overview on Tolerable Upper Intake Levels as derived by the Scientific Committee on Food (SCF) and the EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA)|julkaisu=EFSA|ajankohta=2018|tiedostomuoto=pdf|viitattu=2019-03-06}}</ref> B<sub>12</sub>-vitamiinia voidaan pitää turvallisena aineena, sillä niellytsuuristakin annoksista saadut haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia.<ref name=":6" /> Ihmiset sietävät hyvin esimerkiksi nieltyjä 2&nbsp;mg/vrk (2000&nbsp;µg/vrk) annoksia tai lihaspistoksena saadutotettuja 1&nbsp;mg/vrk annoksetannoksia eivät ole aiheuttaneet merkittäviä haittoja ihmisilläsyanokobalamiinia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=H Wang et al|Otsikko=Oral vitamin B12 versus intramuscular vitamin B12 for vitamin B12 deficiency|Julkaisu=The Cochrane Database of Systematic Reviews|Ajankohta=2018-03-15|Vuosikerta=15|Numero=3|Pmid=29543316|Doi=10.1002/14651858.CD004655.pub3|Issn=1469-493X|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6494183/}}</ref>
 
Syanokobalamiinin [[LD50]] on hiirille yli 5&nbsp;g/kg suun kautta ja 2&nbsp;g/kg pistoksena vereen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://s3-us-west-2.amazonaws.com/drugbank/cite_this/attachments/files/000/003/733/original/Cyanocobalamin_VitB12_MSDS.pdf?1551370759|nimeke=Cyanocobalamin material safety data sheet|ajankohta=2012-07-02|julkaisija=Sigma Aldrich|viitattu=2019-05-11}}</ref>
Rivi 106:
==Puutos==
===Syyt===
Yleisin syy B<sub>12</sub>-puutokseen ovat imeytymishäiriöt.<ref name=":f"/><ref name=":6">{{Kirjaviite|Tekijä=J Zempleni et al|Nimeke=Handbook of vitamins|Vuosi=2007|Sivut=414-445|Selite=4. painos|Julkaisija=Taylor & Francis|Isbn=9780849340222}}</ref> Mahalaukun sisäpinnan [[parietaalisolu]]t tuottavat B<sub>12</sub>:n imeytymisessä välttämätöntä proteiinia, jota kutsutaan nimellä [[sisäinen tekijä]]. Yleisin syy puutokseen on siten [[atrofinen gastriitti]] eli surkastuttava mahalaukkutulehdus, jossa parietaalisoluja kuolee esimerkiksivaikkapa [[Mahasyöpä|mahasyövän]], mahan [[helikobakteeri]]tartunnan tai [[Autoimmuunisairaus|autoimmuunisyiden]] takia.<ref name=":f"/> Sisäisen tekijän tuoton vähentymistä autoimmuunisyistä parietaalisolutuhon kautta kutsutaan nimellä [[pernisiöösi anemia]]. Mahalaukkutulehduksen eri muotoja ilmenee erityisestieritoten vanhuksilla.<ref name=":6"/> Lisäksi luonnon B<sub>12</sub> on ravintoproteiineissa kiinni, joista se vapautuu maha- eli [[Vetykloridi|suolahapon]] ja erityisestieritoten hapon aktivoiman [[pepsiini]]-[[entsyymi]]n avulla. Parietaalisolut solut tuottavat suolahappoa,. jotenSiten niiden tuho hankaloittaavaikeuttaa imeytymistä myös tältä osin,<ref name=":f"/> mutta mahan suolahapottomuutta ([[aklorhydria]]a) tai vähäistä suolahappoisuutta (hypoklorhydriaa) aiheuttavat muutkin tekijät altistaen siten B<sub>12</sub>-puutokselle.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=R Fatima, M Aziz|Nimeke=Achlorhydria|Vuosi=2019|Julkaisija=StatPearls Publishing|www=http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK507793/|Viitattu=2019-05-17}}</ref>
 
Mahalaukun kirurginen osittaispoisto voi johtaa puutokseen. Oireet alkavat noin 4&nbsp;vvuoden kuluttuajälkeen poistosta. Koko mahan poisto johtaa aina puutokseen. Leikkaus voi johtaa myös [[raudanpuuteanemia]]an, joka voi häiritä suurentuneita eli makrosyyttisiä punasoluja aiheuttavan B<sub>12</sub>-puutoksen toteamista, sillä raudanpuuteanemiassa solut ovat poikkeavan pieniä eli mikrosyyttisiä.<ref name=":6"/>
 
Eräs syy B<sub>12</sub>-puutokseen on sen alisaanti ruuasta. Kasviperäisissä ruuissa ei itsessään ole B<sub>12</sub>:tä, joten usean vuoden jatkunut [[vegaani]]ruokavalio suurella todennäköisyydellä johtaa puutokseen ilman B<sub>12</sub>-lisäravinteiden säännöllistä käyttöä. Puutosta voi ilmetä myös rintaruokinnassa olevalla vauvalla mikäli imettäjällä on lievä tai vakava B<sub>12</sub>-puutos.<ref name=":f"/>
 
Haimatulehdus[[Haima]]n tulehdus tai muu haimavika voi vähentää sen [[trypsiini]]n eritystä. Trypsiini pilkkoo muun muassa B<sub>12</sub>-muotoja sitovia tyypin 1 [[Transkobalamiini|transkobalamiineja]] (TC1) ohutsuolessa. Hajotuksessa vapautuvat B<sub>12</sub>:t eivät kiinnity ohutsuolessa kyllin runsain määrin sisäisiin tekijöihin mikäli TC1-proteiineja alkaa kertyä suolistoon.<ref name=":f"/>
 
Imeytymistä voi estää myös ohutsuolen tulehdus, ripuli tai [[Loinen (biologia)|loiset]], kuten [[heisimadot]]. Loiset kilpailevat suoliston kanssa B<sub>12</sub>:n saannista.<ref name=":f"/>
 
Monet lääkkeet voivat aiheuttaa B<sub>12</sub>-puutosta, mutta pitkäaikaisen käyttötapansa vuoksi näistä todennäköisimmin puutokselle altistavia ovat mahan happamuutta vähentävät aineet kuten [[PPI-lääkkeet]] ja diabeteslääkkeinä käytetyt [[biguanidit]]<ref name=":6"/> kuten [[metformiini]] ja [[fenformiini]].<ref name=":f"/> Metformiinin kaltaisten lääkkeiden puutosta aiheuttava mekanismi on tuntematon.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=K Marinou|Otsikko=Long Term Metformin use Association with Vitamin B12 Deficiency and Anemia|Julkaisu=Journal of Diabetes, Metabolic Disorders & Control|Ajankohta=2017-03-07|Vuosikerta=4|Numero=1|Doi=10.15406/jdmdc.2017.04.00102|issn=2374-6947|www=https://medcraveonline.com/JDMDC/JDMDC-04-00102}}</ref> Toistuva altistus [[ilokaasu]]lle (N<sub>2</sub>O) voi johtaa puutokseen. Syy on se, että N<sub>2</sub>O hapettaa metyylikobalamiinin koboltin [[hapetusaste]]elta Co(I) tilaan Co(III) [[metioniinisyntaasi]]n katalysoiman reaktion aikana estäen reaktion.<ref name=":6"/>
 
===Oireet===
Puutoksessa ilmenee ensisijaisesti peruuttamattomia hermosto-oireita, joita ovat esimerkiksi raajojen asentoaistin menetys, [[ataksia]], tunnottomuus ja muunlainenmuu kehon alueiden osaltakehoalueissa symmetrisesti etenevä [[parestesia]]. Harvoin myös symmetristäSymmetristä näön menetystä voi ilmetä myös, mutta harvoin.<ref name=":11"/> HermostoHermo-oireet johtuvat [[myeliini]]n tuhosta (demyelinaatiosta). Tuho alkaa usein [[ääreishermosto]]sta (eli käsistä ja jaloista), ja etenee hajanaisesti lopulta [[Selkäydin|selkäytimeen]]. Pitkittyneessä puutoksessa oireita voi ilmetä myös [[keskushermosto]]ssa. Näitä ovat muun muassa unohtelu, masennus, ärtymys, [[psykoosi]], [[dementia]]<ref name=":f"/> ja lopulta kuolettava [[Autonominen hermosto|tahdottomastatahdosta riippumattoman hermoston]] toiminnan pettäminen.<ref name=":6"/> Demyelinaatio liittyy B<sub>12</sub>:tä vaativan [[metyylimalonyyli-CoA-mutaasi]]n vajaatoiminnastavajaatoimintaan, joka on osallinen myeliinin tuotossa.<ref name=":11">{{Lehtiviite|Tekijä=C Briani et al|Otsikko=Cobalamin Deficiency: Clinical Picture and Radiological Findings|Julkaisu=Nutrients|Ajankohta=2013-11-15|Vuosikerta=5|Numero=11|Sivut=4521–4539|Pmid=24248213|Doi=10.3390/nu5114521|Issn=2072-6643|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3847746/}}</ref>
 
Puutos aiheuttaa myös [[Megaloblastinen anemia|megaloblastista anemiaa]], jota ei aina kuitenkaan ilmene. Vakavaan anemiaan liittyviä oireita ovat esimerkiksi rintakivut, nopea hengästyminen, pystyasentoon liittyvä verenpaineen lasku ([[ortostaattinen hypotensio]]), sekavuus ja väsymys. Myös sydämen vajaatoimintaan liittyvää nilkkojen [[turvotus]]ta ja muita vastaavia oireita voi ilmetä. Lievää ummetusta tai ripulia ja virtsan tai ulosteen pidätysvaikeuksia voi ilmetä.<ref name=":11"/>
Rivi 157:
|normaali
|}
Syy B<sub>12</sub>- tai folaattipuutoksen homokysteinemialle on se, että molemmat vitamiinit ovat osa [[metioniinisyntaasi]]a, joka metyloi homokysteiiniä metioniiniksi[[metioniini]]ksi. Toisen tai molempien vitamiinien puutos estää syntaasin toiminnantoimintaa.<ref name=":6"/>
 
MetioniisyntaasinMetioniinisyntaasin metylaatio tapahtuu 5-metyylitetrahydrofoolihapon ([[5-MTHF]]) avulla, josta muodostuu syntaasin reaktiossasyntaasireaktiossa [[tetrahydrofoolihappo]]a (THF). B<sub>12</sub>-puutoksessa 5-MTHF:ää ei kulu ja sitä kertyy kehoon. Samalla metyloimattoman THF:n saatavuus vähenee. Tästä johtuu veren folaattipitoisuuden lasku B<sub>12</sub>-puutoksen aikana.<ref name=":f"/> Folaattien suuri ja toistuva saanti esimerkiksi suuren folaattipitoisuuden lisäravinteista kiertää tämän folaattien loppumisesta aiheutuvan ongelman ja lievittää folaattipuutoksen oireita. Suuri folaattisaanti voi siksi estää B<sub>12</sub>-puutoksen toteamista lääketieteellisesti, jolloin B<sub>12</sub>-puutos pitkittyy ja voi johtaa helpommin hermovaurioihin.<ref name=":6"/>
 
B<sub>12</sub>-puutos johtaa edellä kuvatulla tavalla THF-puutokseen. THF:ää tarvitaan syntaasin lisäksi entsyymeissä, jotka ovat osa [[DNA]]:n [[tymidiini]]n ja [[puriini]]en tuottoa, kuten [[tymidylaattisyntaasi]]ssa ([[EC-numero]] 2.1.1.45). Siten DNA-synteesi estyy ja myös solujakautuminen. Tästä johtuu B<sub>12</sub>- tai folaattipuutoksen megaloblastinen anemia eli punasolujen suurentuminen niiden jäädessä solujakautumisen puoliväliin punasolukypsymisen eli [[erytropoieesi]]n aikana.<ref name=":6"/>
[[Tiedosto:Formiminoglutamic_acid.svg|pienoiskuva|158px|FIGLU.]]
B<sub>12</sub>-puutos aiheuttaa THF-puutosta kuten edellä kuvatulla tavalla. FIGLU on [[histidiini]]n hajotuksen välituote. Siksi FIGLU-pitoisuudet kasvavat kummassakin puutoksessa eritoten saataessa ravinnostanieltäessä suuri histiniidiannos.<ref name=":f"/> Ilman THF:ää FIGLU:lta ei voi poistua [[formimino]]ryhmä (–CH=NH) [[glutamaattiformimidoyylitransferaasi]]lla ([[EC-numero]] 2.1.2.5).<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.qmul.ac.uk/sbcs/iubmb/enzyme/reaction/AminoAcid/His3.html|nimeke=Histidine Catabolism|julkaisu=qmul.ac.uk}}</ref> Tästä johtuu FIGLU:n veripitoisuuden kasvu B<sub>12</sub>- tai folaattipuutoksessa.<ref name=":f"/>
 
Virtsan (MMA) kasvaa B<sub>12</sub>-puutoksessa, muttei folaattipuutoksessa. Pitoisuudet kasvavat eritoten saataessa ravinnosta [[propionihappo]]a tai muita parittoman hiiliketjun [[rasvahappo]]ja. Syy pitoisuuskasvuun on näitä rasvahappoja käsittelevän [[metyylimalonyyli-CoA-mutaasi]]n vajaatoiminta, joka vaatii toimiakseen [[adenosyylikobalamiini]]a, joka on eräs B<sub>12</sub>-vitamiinijohdannainenmuoto.<ref name=":6"/>
 
==Ruokapitoisuudet==
Eläinperäiset ruuat, eli lihat, maitotuotteet ja kananmunat[[muna]]t sisältävät B<sub>12</sub>-vitamiinia. Erityisen runsaastipaljon sitä on muun muassa eläinten maksoissa ja munuaisissa sekä joissain simpukoissa.<ref name=":f"/> [[Kasvit|Kasveissa]], [[sieni]]ssä tai missään muissa ei-eläinperäisissä ruuissa ei lähtökohtaisesti ole B<sub>12</sub>:tä, mutta bakteerit, joille ruuat ovat altistuneet, voivat tuottaa sitä.<ref name=":6"/><ref name=":9"/> Kasviperäiset ruuat eivät silti ole luotettava B<sub>12</sub>-lähde, joten [[vegaani]]en olisikannattaa siksi suositeltavaa syödä B<sub>12</sub>-lisäravinteita tai ruokia, joihin niitä on lisätty.<ref name=":7"/>
 
Vitamiinitoimintoista B<sub>12</sub>:tä on useita muotoja ja ruuissa se on pääosin metyyli-, adenosyyli- ja hydroksokobalamiinina.<ref name=":8"/> Ruokien B<sub>12</sub> kestää verrattain hyvin ruuanlaitossa käytettyjä lämpötiloja.<ref name=":6"/> Arviolta 25–65% ruokien B<sub>12</sub>:stä imeytyy ruuasta riippuen. Saannin ylittäessä noin 2&nbsp;mg/vrk, B<sub>12</sub>:n [[hyötyosuus]] alenee suuresti kehon imeytymisjärjestelmien kyllästyessä vitamiinista.<ref name=":f"/>
Rivi 251:
|-
| colspan="4" |a: ruuat ovat raakoja eli valmistamattomia ellei toisin mainita. Pitoisuudet ovat keskimääräisiä.
b: lähteissä ei ole määritetty millaisena B<sub>12</sub>-johdannaisenamuotona B<sub>12</sub>-pitoisuuksien massat (µg) ovat.
|}
 
Jotkin [[levä]]t ja [[syanobakteerit]] kykenevätvoivat tuottamaatuottaa B<sub>12</sub>:n tapaisia aineita, jotka eivät kuitenkaan toimi vitamiinina.<ref name=":9" /> Esimerkki tällaisesta on 7-adeninyylisyanokobalamidi<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=F Watanabe et al|Otsikko=Vitamin B12-Containing Plant Food Sources for Vegetarians|Julkaisu=Nutrients|Ajankohta=2014-05-05|Vuosikerta=6|Numero=5|Sivut=1861–1873|Pmid=24803097|Doi=10.3390/nu6051861|Issn=2072-6643|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4042564/}}</ref> eli [[pseudokobalamiini]], jota esimerkiksi syanobakteerit käyttävät omanlaisenaan "B<sub>12</sub>-vitamiinina" solutoimintoihinsa. Tietyt levät[[levä]]t kuten ''[[Pavlova lutheri]]'' kuitenkin kasvavat vain saadessaan pseudokobalamiinin lisäksi [[5,6-dimetyylibentsimidatsoli|5,6-dimetyylibentsimidatsolia]], joka on osa eläinten vaatimia B<sub>12</sub>-vitamiinimuotoja. Jotkin levät (levät lukeutuvat [[Aitotumaiset|aitotumaisiin]]) siis pystyvät tuottamaan eläimilläkin toimivaa B<sub>12</sub>-vitamiinia omiin elintoimintoihinsa ympäristönsä pseudokobalamiinista.<ref name=":9"/>
 
==Kemia ja ominaisuudet==
===Kobalamiinirakenne===
[[Tiedosto:Cyanocobalamin350px.gif|pienoiskuva|Syanokobalamiini. Korriinirengas on värjätty pinkiksi. Koboltti on vihreällä.]]
Kobalamiinit ovat [[koordinaatiokompleksi]]en ryhmä. Niissä on kaikissa [[korriini]]rengas. Osassa renkaan hiilistä[[hiili]]stä on kiinni [[Asetamidi|asetamidejäasetamidi]]en, [[Propaaniamidi|propaaniamidejapropaaniamidi]]en ja [[Metaani|metaaneitametaani]]en radikaaleja. Renkaan keskellä on sen [[pyrroli]]en [[typpi]]in 4:stä kohtaa [[Koordinaatiosidos|koordinoitunut]] [[koboltti]]-ioni (Co). [[Propaaniamidi]]in on [[amidi]]sidoksella kiinnittynyt (S)-[[1-amino-2-propanoli]], joka muodostaa joustavan varren molekyyliin. Aminopropanolin [[OH-ryhmässäryhmä]]ssä on [[fosfoesteri]]sidoksella kiinni D-[[riboosi-5-fosfaatti]]. Tässä on kiinni α-[[Glykosidisidos|glykosidisidoksella]] [[5,6-dimetyylibentsimidatsoli]] N1-typestään. Tämä dimetyylibentsimidatsolin ribo[[nukleotidi]]rakenne on kiertynyt aminopropanolivarren ansiosta korriinin alapuolellealle. Dimetyylibentsimidatsolin N3-typpi on koordinoitunut korriiniinkorriinissa viidenneksi5:s siihen koordinoituneeksikoordinoitunut [[Ligandi (kemia)|ligandiksiligandi]] 4:n pyrrolitypen lisäksi.<ref name=":2"/>
 
{| align="center"
Rivi 272:
|}
 
Kobalamiinien kobolttiin on koordinoitunut vielä 6. [[Ligandi (kemia)|ligandi]] eli atomi tai atomiryhmä. Koordinaatio kobolttiin on kokonaisuudessaan siten likimain [[oktaedri]]stä. Jos ligandi on [[syanoryhmä]] (−CN), on kobalamiinin nimi [[syanokobalamiini]]. Mahdollisia ligandeja on monia ja yhdiste voi olla vaikkapa [[Kobamamidi|5-deoksiadenosyyli]]-, akva- (−OH2ligandi on −OH<sub>2</sub>), bromo- (−Br), kloro- (−Cl), metyyli- (−CH<sub>3</sub>), nitro- (−NO<sub>2</sub>) tai [[hydroksokobalamiini]] (−OH).<ref>Combs, s. 59</ref> Luonnon kobalamiineja tunnetaan ainakin 20, joista osa ei kuitenkaan toimi lainkaan vitamiinina tai imeytyy eläimillä huonosti.<ref name=":2"/> Tekstistä riippuen B<sub>12</sub>-vitamiiniksi saatetaan kutsua vain syanokobalamiinia<ref name=":3">{{Kirjaviite|Tekijä=B Caballero et al|Nimeke=Encyclopedia of human nutrition|Vuosi=2013|Kappale=Volume 4|Sivu=351-356|Selite=3. painos|Julkaisija=Elsevier|Isbn=9780123750839}}</ref> tai kaikkia vitamiinitoimintoisia kobalamiineja.<ref name=":2"/>
 
===Syanokobalamiini===
[[Tiedosto:SampleCyanocobalaminn.jpg|vasen|pienoiskuva|195px|Syanokobalamiiniliuos.]]
Syanokobalamiinia ei ole juuri luonnossa, mutta se on eräs vakaimpia B<sub>12</sub>-muotoja, jonka vuoksi sitä käytetään usein B<sub>12</sub>-ravintolisissä.<ref name=":3">{{Kirjaviite|Tekijä=B Caballero et al|Nimeke=Encyclopedia of human nutrition|Vuosi=2013|Kappale=Volume 4|Sivu=351-356|Selite=3. painos|Julkaisija=Elsevier|Isbn=9780123750839}}</ref>
 
Se muodostaa tummanpunaisia, hajuttomia ja mauttomia kiteitä, jotka ovat neulas- tai särmiömäisiä. Kuivana se on [[hygroskooppinen]] ja voi kerätä jopa 12% kosteuspitoisuuden itseensä. Se on liukoinen veteen ja etanoliin[[etanoli]]in, liukenematon asetoniin[[asetoni]]in, dietyylieetteriin[[dietyylieetteri]]in ja kloroformiin[[kloroformi]]in.<ref name=":e"/> Sen vesiliuokset ovat [[Optinen aktiivisuus|optisesti aktiivisia ja hyvin happamissa oloissa]].<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=M Eggersdorfer et al|Nimeke=Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry|Vuosi=2000|Kappale=Vitamins|Sivu=103-110|Julkaisija=American Cancer Society|Isbn=9783527306732|www=https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/14356007.a27_443}}</ref>
 
Se kestää ilman happea ja muutaman tunnin ajan kuumennusta 100&nbsp;°C lämpötilaan:seen asti. Sen vesiliuoksia [[pH-arvo]]ssa 4−7 voidaan [[Autoklaavi|autoklavoida]] jonkin aikaa 120&nbsp;°C lämmössä:ssa ilman että sitä hajoaa merkittävästi. Vesiliuoksissa se voi muuntua [[hydroksokobalamiini]]ksi. Syanokobalamiini hajoaa hitaasti, mutta peruuttamattomasti [[UV-säteily]]ssä tai voimakkaassa [[valo]]ssa. Happamissa oloissaHappamassa [[nukleotidi]] [[Hydrolyysi|hydrolysoituu]] irti − lisää hydrolyyttistä hajoamista tapahtuu tätäkin happamammassa. Emäksisissä oloissa amidisidokset hydrolysoituvat ja muodostuu vitamiineina toimimattomia B<sub>12</sub>-[[karboksyylihappo]]ja.<ref name=":3"/>
 
===Muut kobalamiinit===
Rivi 427:
 
===Valmistus===
Kobalamiineja tuotetaan teollisesti mikrobeissa käymisellä. Mikrobit tuottavat seoksen, jossa on muun muassa adenosyyli-, metyyli- ja hydroksokobalamiinia. Käymisseoksesta kobalamiinit puhdistetaan erilleen ja muunnetaan kemiallisesti ravintolisissä usein käytetyksi syanokobalamiiniksi esimerkiksi [[kaliumsyanidi]]n avulla suuressa paineessa tai lämpötilassa.<ref name=":4">{{Lehtiviite|Tekijä=CG Acevedo-Rocha et al|Otsikko=Microbial cell factories for the sustainable manufacturing of B vitamins|Julkaisu=Current Opinion in Biotechnology|Ajankohta=2019|Vuosikerta=56|Sivut=18-29|Pmid=30138794|Doi=10.1016/j.copbio.2018.07.006|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0958166918300740}}</ref>
 
Kemiallista synteesiä ei käytetä teollisuudessa − synteesissä välivaiheita on noin 70.<ref name=":4"/>
 
==Toiminta elimistössä==
B<sub>12</sub>-johdannaisetmuodot ovat eliöissä [[koentsyymi]]en roolissa eli ne ovat osa välttämätön osa tiettyjen [[Entsyymi|entsyymien]] suorittamia reaktioita. Ihmisissä ja muissa eläimissä B<sub>12</sub>-riippuvaisia entsyymeitä on vain kaksi:<ref name=":f"/>
 
*[[metyylimalonyyli-CoA-mutaasi]]. Tämä sitoo 2 [[Adenosyylikobalamiini|adenosyylikobalamiinia]] ja toimii [[mitokondrio]]iden matriisissa muuntaen L-[[metyylimalonyylikoentsyymi-A]]:ta [[sukkinyylikoentsyymi-A]]:ksi. Reaktio on osa [[Β-oksidaatio|β-oksidaatiota]], jossa hajotetaan hiililtäänhiiliketjuiltaan parittomia [[rasvahappo]]ja. Näiden rasvahappojen oksidaation lopussa muodostuu [[propionihappo]]a, jonka käsittelyyn entsyymi osallistuu. Entsyymi on osa myös tiettyjen [[aminohappo]]jen hajotusta.<ref name=":f"/>
*[[metioniinisyntaasi]]. Tämä [[Metylaatio|metyloi]] [[homokysteiini]]ä [[metioniini]]ksi [[solulima]]ssa [[metyylikobalamiini]]n ja [[5-MTHF]]:n (metyloitu [[folaatti]]) avulla.<ref name=":f"/>
 
Mikrobeissa B<sub>12</sub>:n rooli on laajempi. Adenosyylikobalamiinia vaativia mikrobientsyymeitä ovat muun muassa [[metyyliaspartaattimutaasi]] ([[EC-numero]] 5.4.99.1), [[2-metyleeniglutaraattimutaasi]] (5.4.99.4), [[D-lysiini-5,6-aminomutaasi]] (5.4.3.3), [[β-lysiini-5,6-aminomutaasi]] (5.4.3.4), [[D-ornitiini-4,5-aminomutaasi]] (5.4.3.5), [[leusiini-2,3-aminomutaasi]] (5.4.3.7), [[propaanidiolidehydrataasi]] (4.2.1.28), [[glyserolidehydrataasi]] (4.2.1.30), [[etanolamiiniammonialyaasi]] (4.3.1.7) ja [[ribonukleotidireduktaasi]] (1.17.4.1).<ref name=":f"/>
 
B<sub>12</sub>:n koboltin [[hapetusaste]] muuttuu siitä riippuvissa entsyymeissä, mutta lepotilassa aste on Co(III). Kaikissa eliöiden B<sub>12</sub>-entsyymeissä B<sub>12</sub>:n rooli voidaan jakaa kolmeen reaktiotyyppiin:<ref name=":6"/>
*[[mutaasi]]reaktiot, joissa B<sub>12</sub>:n koboltin [[hapetusaste]] on reaktion aikana aina Co(II). Mutaasit vaihtavat toistensa viereisten hiiliatomien sitomien atomien tai atomiryhmien paikkoja keskenään. Esimerkki on metyylimalonyyli-CoA-mutaasi. ReaktiotaTietyissä entsyymeissä mutaasireaktiota saattaa seurata välitön veden tai ammoniakin [[eliminaatioreaktio]] (irtoaminen) entsyymillä reagoivasta molekyylistä, kuten vaikka vastaavasti glyserolidehydrataasin ja etanolamiiniammonialyaasin kohdalla.<ref name=":6"/>
*[[ribonukleotidireduktaasi]]n reaktio, jossa hapetusaste on reaktion aikana aina Co(II).<ref name=":6"/>
*[[metyyli]]n siirtoreaktiot, joissa hapetusaste on reaktion aikana aina Co(I). Esimerkki on metioniinisyntaasi.<ref name=":6"/>
Rivi 447:
===Imeytyminen===
{{Pääartikkeli|[[B12-vitamiinin sitoutuminen transkobalamiiniin]]}}
B<sub>12</sub> on ravintoproteiineissa niihin sitoutuneena [[koentsyymi]]nä. Vitamiini vapautuu niistä kuumentamalla, mahan happamuuden vaikutuksesta hydrolyyttisesti ja erityisestieritoten entsymaattisesti mahassa erittyvän [[pepsiini]]n avulla.<ref name=":f">Combs, s. 381-397</ref> Ihmisillä erilaiseteri B<sub>12</sub>-muodot sitoutuvat vapaina nopeasti haptokorriineihin eli tyypin 1 [[Transkobalamiini|transkobalamiineihin]] (TC1, [[geeni]] ''TCN1''), joita on [[mahaneste]]essä, ohutsuolessa ja muuallakin kehossa.<ref name=":f"/><ref name=":6"/>
 
Haima erittää [[trypsiini]]ä ohutsuoleen. Se hajottaa TC1:t niiden päätyessä mahalaukusta ohutsuoleen.<ref name=":6"/> B<sub>12</sub>-vapautuu ja sitoutuu [[parietaalisolu]]jen erittämiin [[Sisäinen tekijä|sisäisiin tekijöihin]] (IF, eng. ''intrinsic factor'').<ref name=":13">Obeid, s. 180</ref> IF:iä erittyy vasteena mahalaukkuun tulleelle ruualle, [[histamiini]]lle, [[gastriini]]lle tai synteettiselle [[pentagastriini]]lle. B<sub>12</sub>:n sitoutuminen on suotuisampaa IF:iin kuin TC1-proteiineihin ohutsuolen mahalaukkua emäksisemmissä oloissa.<ref name=":f"/> IF:ien geneettinen puutos johtaa B<sub>12</sub>-puutokseen, jota ei kutsuta kuitenkaan oireiltaan ja mekanismiltaan samantapaiseksi [[Pernisiöösi anemia|pernisiöösiksi anemiaksi]] (katso kohta [[B12-vitamiini#Syyt|Syyt]]). Pääasiallinen ero anemiaan on se, että geneettisen puutoksen oireet ilmenevät 1–3-vuotiaana ja anemiassa usein yli 60-vuotiaana. Lisäksi geneettisessä puutoksessa vatsahapon eritys on normaalia, vatsakudos ei tuhoudu ja kehossa ei ole [[vasta-aine]]ita kehon omille [[parietaalisolu]]ille.<ref name=":6"/>
 
[[Enterosyytti|Ohutsuolisoluihin]] IF-B<sub>12</sub>-kompeksit päätyvät [[endosytoosi]]lla reseptorivälitteisesti. [[Reseptori (biokemia)|Reseptoriin]] osallistuvat [[kubiliini]] (geeni ''CUBN''), [[megaliini]] (''LRP2''), [[amnionless]] (''AMN'') ja RAP (eng. ''receptor-associated protein''). Soluissa B<sub>12</sub>:t irtoavat IF:stä ja liittyvät tyypin 2 transkobalamiineihin (TC2, geeni ''TCN2''). Tämä TC2-B<sub>12</sub>-kompleksi siirtyy vereen.<ref name=":12">{{Lehtiviite|Tekijä=S Surendran et al|Otsikko=An update on vitamin B12-related gene polymorphisms and B12 status|Julkaisu=Genes & Nutrition|Ajankohta=2018-02-06|Vuosikerta=13|Numero=2|Pmid=29445423|Doi=10.1186/s12263-018-0591-9|Issn=1555-8932|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5801754/}}</ref> Reseptorin jonkin proteiinin imeytymistätoimimattomuus estävääestää toimimattomuuttaimeytymistä kutsutaanja nimelläjohtaa [[Imerslund-Gräsbeckin tauti]]in.<ref name=":6"/>
 
Verestä TC2-B<sub>12</sub>-kompleksi siirtyy sitä tarvitseviin soluihin TC2-receptorin (geeni ''CD320'') ja megaliinin avulla.<ref name=":13"/> Soluissa kompleksi päätyy [[Lysosomi|lysosomeihin]], joissa TC2 irtoaa. B<sub>12</sub> vapautuu kob(III)alamiinina solulimaan. Tästä osa muuntuu solulimassa metyylikobalamiiniksi [[metioniinisyntaasi]]lla ja osa mitokondrioissa adenosyylikobalamiiniksi [[metyylimalonyyli-CoA-mutaasi]]lla.<ref name=":12"/>
 
===Kuljetus===
Ihmisillä [[veriplasma]]n B<sub>12</sub>-johdannaisistamuodoista 70–80% on sitoutunut TC1- ja 20–30% TC2-proteiineihin. Plasmassa ei ole [[Sisäinen tekijä|sisäisiä tekijöitä]] (IF:iä).<ref name=":6"/> Terveillä plasmassa B<sub>12</sub>:tä on keskimäärin noin 290&nbsp;piko[[mooli]]a per litra (pmol/l).<ref name=":f"/> [[Veriseerumi]]n normaalit viitearvot ovat 138–652&nbsp;pmol/l ja tätä alemmat pitoisuudet kertovat todennäköisesti B<sub>12</sub>-puutoksesta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://huslab.fi/ohjekirja/1137.html|nimeke=B12-vitamiini, seerumista|julkaisu=huslab.fi|viitattu=2019-05-16}}</ref>
 
===Varastoituminen===
Ihmiskeho varastoi ja kierrättää tehokkaasti B<sub>12</sub>-vitamiinia:tä, jota terveillä ihmisillä on kehossaankehossa usein 2–5&nbsp;mg. Noin 60% tästä on maksassa[[maksa]]ssa ja noin 30% lihaksissa. Kokoon suhteutettuna vitamiinin suurimmat pitoisuudet ovat [[Aivolisäke|aivolisäkkeessä]]. Muita suuren pitoisuuden elimiä ovat [[sydän]], [[munuaiset]], [[perna]] ja [[aivot]].<ref name=":f"/> Aikuisilla kehon varannot riittävät usein noin 3–5&nbsp;vuotta vitamiinin saannin loppumisesta.<ref name=":8"/>
 
===Hajotus ja erittyminen===
Eläimillä B<sub>12</sub>:n kokonaisvarannoista noin 0,1–0,2% (eli ihmisillä 2–5&nbsp;µg) erittyy [[sappi]]nesteessä ja virtsassa poispäin kehosta. Eritys tapahtuu pääosin sapen kautta ohutsuoleen. Sapessa erittynyt määrä ihmisillä on 0,5–5&nbsp;μg/pvvrk, josta kuitenkin tavallisesti noin 65–75% imeytyy jälleen päätyen verenkierrossa muualle kehoon imeytymättömän osion poistuessa kokonaan ulosteen mukana. Eritys virtsan kautta on B<sub>12</sub>:n normaalisaannissa vähäistä, mutta suurin annoksen se.<ref name=":f"/>
 
==Historia ja nimet==
[[Tiedosto:William_Osler_c1912.jpg|220px|pienoiskuva|W. Osler.]]
Ensimmäisenä [[Pernisiöösi anemia|pernisiöösin anemian]] lääketieteellisenä kuvauksena pidetään usein [[Thomas Addison|Thomas Addisonin]] 1849 esittämiä kuvauksia anemiaan liittyvistä oireista. 1877 [[William Osler]] ja [[William Gardner]] kuvailivat tähän anemiaan liittyviä hermosto-oireita. 1878 [[Georges Hayem]] kuvaili verenkierronveren punasolujen olleen suurentuneita anemiassa. 1880 [[Paul Ehrlich]] tunnisti anemiaa potevilla olevan suurentuneita punasoluja ([[Megaloblasti|megaloblasteja]]) luuytimissä. 1887 [[Ludwig Lichtheim]] tunnisti [[myeliini]]tuhon (myelopatian) liittyvän anemiaan liittyviin hermosto-oireisiin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=JP Greer et al|Nimeke=Wintrobe's clinical hematology|Vuosi=2014|Sivu=2140|Selite=13. painos|Julkaisija=Wolters Kluwer/Lippincott Williams & Wilkins|Isbn=9781451172683}}</ref>
[[Tiedosto:L._Lichtheim.jpg|vasen|pienoiskuva|160px|L. Lichtheim.]]
1926 [[George Minot]] ja [[William Murphy]] havaitsivat suurten (120–240 &nbsp;g) ja säännöllisten naudan maksa-annosten parantavan pernisiöösin anemian oireet. Eläinten maksoissa on runsaastipaljon B<sub>12</sub>-vitamiinia, joka tunnistettiin anemiaan vaikuttavaksi tekijäksi kuitenkin vasta myöhemmin. Koska pernisiöösissä anemiassa on B<sub>12</sub>:n imeytymiseen vaadittavan [[Sisäinen tekijä|sisäisen tekijän]] puutos ja naudan maksassa on verrattain vähän B<sub>12</sub>:tä, on myöhemmin esitetty että Minotin ja Murphyn potilailla havaitsema terveyden koheneminen johtui osin myös heillä ilmenneestäehkä olleesta [[folaatti]]- ja [[rauta]]puutoksesta. Näiden puutos aiheuttaa myös anemian eri muotoja ja niitä on runsaastipaljon maksassaeläinten maksoissa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WP Murphy, GR Minot|Otsikko=Treatment of pernicious anemia by a special diet|Julkaisu=Journal of the American Medical Association|Ajankohta=1926-08-14|Vuosikerta=87|Numero=7|Sivut=470–476|Pmid=11769340|Doi=10.1001/jama.1926.02680070016005|Issn=0002-9955|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2588744/pdf/yjbm00014-0041.pdf}}</ref><ref name=":5">{{Lehtiviite|Tekijä=JM Scott, AM Molloy|Otsikko=The discovery of vitamin B(12)|Julkaisu=Annals of Nutrition & Metabolism|Ajankohta=2012|Vuosikerta=61|Numero=3|Sivut=239–245|Pmid=23183296|Doi=10.1159/000343114|Issn=1421-9697|www=https://www.karger.com/Article/Abstract/343114}}</ref>
 
1929 [[William Bosworth Castle]] (elänyt 1897–1990)<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JH Jandl|Otsikko=Biographical Memoir of William B. Castle|Julkaisu=National Academy of Sciences|Ajankohta=1995|www=http://www.nasonline.org/publications/biographical-memoirs/memoir-pdfs/castle-wb.pdf}}</ref> osoitti [[mahaneste]]essä olevan jokin tuntematon kehon erittämä eli "[[sisäinen tekijä]]", joka sitoutui maksassa olevaan tuntemattomaan "ulkoiseen tekijään" (B<sub>12</sub>-vitamiiniin) vatsahaposta tai [[pepsiini]]stä riippumattomasti. Kokeissaan Castle syötti terveille ihmisille proteiineja. Alle tunnin ruuansulatuksen jälkeen terveet oksensivat ulos mahanestettä, joka annettiin pernisiöösiä anemiaa poteville nenäletkulla. Anemiaa potevien anemian paranemiseen johtava vaste veressä oli lähes samanlainen kuin Minotin ja Murphyn maksan ruokintakokeissaan havaitsema.<ref name=":5"/>
[[Tiedosto:Karl_August_Folkers.jpg|pienoiskuva|190px|K. Folkers.]]
Useat tutkijättutkijat lähtivätpyrkivät selittämäänselvittämään Minotin ja Murphyn havaintoa. Vasta 1948 kaksi tutkijaryhmää eristivät lähes yhtä aikaayhtaikaa ja toisistaan riippumattomasti puhdasta B<sub>12</sub>-vitamiinia. Ensimmäinen ryhmä olivat [[Karl Folkers]] (1906–1997) ja kollegat [[Merck]]ille työskennellessään.<ref name=":5"/> Tästä viisi kuukautta myöhemmin [[Ernest Lester Smith]] (1904–1992) ja kollegat eristivät aineen Glaxon laboratorioissa (nykyinen [[GlaxoSmithKline]]).<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=WFK Cuthbertson, JE Page|Otsikko=Ernest Lester Smith. 7 August 1904-6 November 1992|Julkaisu=Biographical Memoirs of Fellows of the Royal Society|Ajankohta=1994|NumeroVuosikerta=40|Sivut=349–365|Issn=0080-4606|www=https://www.jstor.org/stable/770314}}</ref>
 
1956 [[Dorothy Hodgkin]] ja kollegat selvittivät [[syanokobalamiini]]n kolmiulotteisen rakenteen [[röntgenkristallografia]]lla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=DC Hodgkin et al|Otsikko=Structure of vitamin B12|Julkaisu=Nature|Ajankohta=1956-07-14|Vuosikerta=178|Numero=4524|Sivut=64–66|Pmid=13348621|Doi=10.1038/178064a0|Issn=0028-0836|www=https://www.nature.com/articles/178064a0}}</ref><ref name=":5"/>
 
B<sub>12</sub>:n täyden synteesin kehittäminen kesti noin 11 vuotta ja vaati lähemmäs 100:n tutkijan yhteistyön.<ref name=":6"/> 1973 useat tutkijaryhmät yhteistyössä syntetisoivat B<sub>12</sub>:n syanokobalamiinina. KeskeisiinTämän projektin keskeisiin tutkijoihin kuuluivat muun muassa [[Robert Burns Woodward]] ja [[Albert Eschenmoser]] (1925–).<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=RB Woodward|Otsikko=The total synthesis of vitamin B12|Julkaisu=Pure and Applied Chemistry|Ajankohta=1973|Vuosikerta=33|Numero=1|Sivut=145–177|Pmid=4684454|Doi=10.1351/pac197333010145|Issn=0033-4545|www=https://www.degruyter.com/view/j/pac.1973.33.issue-1/pac197333010145/pac197333010145.xml}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.fi.edu/laureates/albert-eschenmoser|nimeke=Albert Eschenmoser|julkaisu=The Franklin Institute|ajankohta=2014-01-15|Arkisto=https://web.archive.org/web/20170214065902/https://www.fi.edu/laureates/albert-eschenmoser|Arkistoitu=2017-02-14|viitattu=2019-05-17}}</ref>
 
==Lähteet==
Rivi 490:
*[http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB0000607 Human Metabolome Database: Cyanocobalamin] {{en}}
*[https://www.genome.jp/dbget-bin/www_bget?C02823 KEGG: Cyanocobalamin] {{en}}
*[http://www.liberherbarum.com/In1213.HTM Liber Herbarum II: Luettelo B<sub>12</sub>-vitamiinia sisältävistä kasveista] {{en}}
{{Vitamiinit}}
[[Luokka:Vitamiinit]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/B12-vitamiini”