Ero sivun ”Paul Cézanne” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 56:
Cézanne oli mietiskelyyn taipuvainen taiteilija, joka yritti koko uransa ajan rakentaa taiteelleen tukevaa teoreettista pohjaa. Käytännössä hän kuitenkin hylkäsi kaikki teoriat ja maalasi puhtaasti aistiensa ja taiteellisen vaistonsa varassa. Vahva pyrkimys täydelliseen riippumattomuuteen esti häntä sekä lainaamasta toisten teorioita että takertumasta omiin teorioihinsa. Jokaisesta maalauksesta tuli oma ainutlaatuinen luomistapahtumansa. Tämä hänen taiteensa ainutlaatuisuus ja vaistonvaraisuus onkin johtanut siihen, että hänen taidettaan on hyvin vaikea luokitella. Cézannea voidaan perustellusti pitää yhden miehen taidesuuntauksena. Hän totesi itse taiteestaan näin: ”Koska aistimukseni merkitsevät minulle kaiken perustaa, luulen olevani selitysten ulottumattomissa.”
 
[[Kuva:Le Meurtre, par Paul Cézanne, 039Yorck.jpg|thumb|left|200px|''Murha'', n. 1870.]]
 
Vaistonvaraisuus ei merkinnyt Cézannelle helppoutta tai nopeutta. Kerrotaan, että hän saattoi istua maalaustelineen edessä puoli tuntia liikkumatta, ja sitten lisätä kankaalle yhden pienen väriläiskän. Hänellä oli myös taipumus tuhota sellaisia töitä, joihin hän oli vähänkin tyytymätön. Hänen itsekritiikkinsä oli armoton, eikä hän omasta mielestään saanut elämänsä aikana kuin muutaman taulun valmiiksi. Loppuja hän piti keskeneräisinä ja kohteli niitä sen mukaisesti: osa hautautui komeron pohjalle, osan hän lahjoitti pois, osa jäi jonnekin maastoon lojumaan. Vielä viimeisinäkin elinvuosinaan hän valitti sitä, miten vähän hän oli taiteessaan edistynyt ja miten paljon oli vielä työtä tehtävänä.