Ero sivun ”Maa” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 62.248.153.206 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän IdzSJL2 tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
→‎Rakenne: selkeämmin geologia.fi:stä
Rivi 65:
 
== Rakenne ==
Maan ympärysmitta on noin 40 000 km ja säde hiemannoin alle 64006370 km.
 
=== Kuori ja vaippaKerrokset ===
[[Kuva:Earth layers model.png|thumb|250px|left|Maan mekaaninen rakenne syvenevässä järjestyksessä: [[litosfääri]], [[astenosfääri]], [[mesosfääri]] ja [[Maan ydin|ydin]].]]
 
Maa voidaan jakaa kemiallisen koostumuksen mukaan kolmeen kehään. Uloimpana on [[Maankuori|kuori]], sen alla on [[Maan vaippa|vaippa]], ja sisimpänä on [[Maan ydin|ydin]], joka jaetaan vielä ulkoytimeen ja sisäytimeen.<ref name=geologia-rakenne>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geologia.fi/index.php/category/perusgeologiaa/maan-toiminta/ | Nimeke = Maan rakenne | Tekijä = Mikko Turunen | Ajankohta = | Julkaisu = Geologia.fi | Viitattu = 17.5.2019 }}</ref>
Maan kiinteä kuorikerros koostuu paristakymmenestä [[litosfäärilaatta|mannerlaatasta]], jotka kelluvat [[Maan vaippa|vaippaa]] raskaamman kiviaineksen päällä. [[Mannerliikunnot|Laatat liikkuvat]] alituisesti toistensa suhteen, aiheuttaen [[maanjäristys|maanjäristyksiä]] ja [[tulivuori]]toimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntyvät toisensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä, kuten [[Islanti|Islannissa]], jossa kiviainesta työntyy esiin Maan vaipasta. Laattaliikkeen energianlähde on [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen hajoaminen]].
 
Maan kuoren paksuus on keskimäärin 40 kilometriä. Se muodostaa Maan kokonaistilavuudesta alle prosentin ja massasta 0,4 prosenttia. Kuori sisältää kohtalaisen kevyitä materiaaleja, kuten piistä, alumiinista, kalsiumista, hapesta ja raudasta muodostuneita yhdisteitä.<ref name=geologia-yvk>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.geologia.fi/index.php/2018/04/23/ydin-vaippa-ja-kuori/ | Nimeke = Ydin, vaippa ja kuori | Tekijä = Ari Brozinski | Ajankohta = | Julkaisu = Geologia.fi | Viitattu = 17.5.2019 }}</ref>
Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula [[rauta]]-[[nikkeli]]-ydin, joka saa aikaan voimakkaan [[magneettikenttä|magneettikentän]], ja se suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä [[revontulet|revontulina]]. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat [[van Allenin vyöhykkeet]].
 
Maan kiinteä kuorikerrosKuorikerros koostuu paristakymmenestä [[litosfäärilaattaMannerlaatta|mannerlaatasta]], jotka kelluvat [[Maan vaippa|vaippaa]] raskaamman kiviaineksen päällä. [[Mannerliikunnot|Laatat liikkuvat]] alituisesti toistensa suhteen, aiheuttaen [[maanjäristys|maanjäristyksiä]] ja [[tulivuori]]toimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntyvät toisensa alle.<ref name=geologia-rakenne /> Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä, kuten [[Islanti|Islannissa]], jossa kiviainesta työntyy esiin Maan vaipasta. Laattaliikkeen energianlähde on [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen hajoaminen]].
[[Maan magneettikenttä]], jonka voimakkuus on 25–65 [[Tesla (yksikkö)|mikroteslaa]], heikkenee aika ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Samanapaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.
 
Maan vaippa alkaa kuoren alta noin 40 kilometrin syvyydestä ja jatkuu noin 2900 kilometrin syvyyteen. Se käsittää maan tilavuudesta 84 prosenttia ja massasta 67 prosenttia. Vaippa koostuu kiinteässä olomuodossa olevasta materiaalista, kuten erilaisista hapen, magnesiumin, raudan ja piin yhdisteistä.<ref name=geologia-yvk />
Maa voidaan jakaa kerroksiin, pinnalta keskipisteeseen, koostumuksen perusteella (kemiallinen jako) ja mekaanisten ominaisuuksien (aineen olomuoto, mekaaninen toiminta) mukaan.
 
Maan ulompi ydin alkaa 2900 kilometrin syvyydestä ja jatkuu 5200 kilometrin syvyyteen. Siitä alkaa sisempi ydin, joka jatkuu Maan keskipisteeseen 6370 kilometrin syvyyteen. Ydin muodostaa Maan massasta 32 prosenttia ja tilavuudesta 15 prosenttia. Ulompi ydin on sulassa tilassa ja sisempi ydin kiinteässä tilassa, sillä siellä vallitsee jopa 3,6 miljoonaa kertaa ilmakehän paine. Ydin koostuu pääosin raudasta ja nikkelistä.<ref name=geologia-yvk />
* '''Kemiallinen''': [[Maankuori|kuori]], [[Maan vaippa|vaippa]], [[Maan ydin|ydin]].
* '''Mekaaninen''': [[litosfääri]], [[astenosfääri]], [[mesosfääri]], [[Maan ydin|ydin]].
 
Maan kuori ja vaipan ylin osa muodostavat kivikehän eli [[litosfääri]]n, jonka paksuus on noin 100 kilometriä. Sen alapuolella on [[astenosfääri]], joka ulottuu noin 700 kilometrin syvyyteen ja käsittää osia ylävaipasta ja vaipan vaihettumiskerroksesta. Astenosfäärin alapuolella olevaa vaipan osaa kutsutaan [[Mesosfääri (Maan vaippa)|mesosfääriksi]].<ref name=geologia-rakenne />
Maan ympärysmitta on noin 40&nbsp;000&nbsp;km ja säde hieman alle 6400&nbsp;km.
 
Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula [[rauta]]-[[nikkeli]]-ydin, joka saa aikaan voimakkaan [[magneettikenttä|magneettikentän]], ja se suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä [[revontulet|revontulina]]. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat [[van Allenin vyöhykkeet]].
 
[[Maan magneettikenttä]], jonka voimakkuus on 25–65 [[Tesla (yksikkö)|mikroteslaa]], heikkenee aika ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Samanapaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.
 
Porauksilla on päästy [[kymmenen]] kilometrin syvyyteen maankuoren sisälle, mutta [[Maan vaippa]] kuoren alla on yhä koskematon. Epäsuoraa tietoa Maan sisäosista saadaan tutkimalla [[maanjäristys]]ten ja ydinräjäytysten yhteydessä syntyviä seismisiä aaltoja. Uusimpina keinoina ovat nousseet esiin maan sisällä olevien [[uraani]]n, [[torium]]in ja [[kalium]]-40:n radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvien [[neutriino]]jen havaitseminen ja keinotekoisella neutriinosuihkulla luotaaminen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Maa