Ero sivun ”Hannu Salama” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Elonet-linkin päivitys.
Merkkaus: Sisältö korvattu
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 24:
Hannu Salaman vanhemmat olivat sähköasentaja Sulo Salama ja Hulda o.s. Heino. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruusvuotensa Tampereen [[Pispala]]ssa. Salama kävi jonkin aikaa [[Tampereen klassillinen lukio|Tampereen klassillista lyseota]], mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan [[Oriveden opisto]]on, jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi sähköasentajana kuten isänsä ja sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen [[esikoisteos|esikoisteoksensa]] oli ''[[Se tavallinen tarina]]'' (1961).
 
Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos ''[[Juhannustanssit]]'' toi tekijälleen syytteen [[jumalanpilkka|jumalanpilkasta]]. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”, mutta hän sai myös puolustajia ja hänen tuomitsemistaan vastaan järjestettiin mielenosoitus. Mielenosoittajat kysyivät kylteissään muun muassa: ”Eikö elämästä saa kirjoittaa?”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi [[Ehdollinenehdollinen vankeus|ehdolliseen vankeuteen]]. Tuomiosta valitettiin [[Korkein oikeus|Korkeimpaan oikeuteen]], joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[Urho Kekkonen]] [[armahdus|armahti]] hänet vuonna 1968. Lisäksi kustantaja [[Kari Reenpää]] sai 2 000 markan sakot[[sakko|sakon]] ajattelemattomuudesta tehdystä jumalanpilkasta, mutta Korkein oikeus vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Kustannusyhtiö [[Otava (kirjankustantamo)|Kustannusyhtiö Otava]] joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa. Romaanin kiistanalaiset kohdat – sivut 139–142 – määrättiin sensuroitavaksi. Teoksen uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti. Oikeudenkäynti on jättänyt jälkensä Salamaan:
 
<blockquote>”Kyllä voi sanoa, että on vienyt jollain tavalla tähän päivään asti päästä kohusta yli. Kyllä minä vieläkin kiukuttelen sen asian kanssa. Yksinkertaisesti tunnen kiukkua.”<ref>http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001108777.html</ref></blockquote>
Rivi 38:
Salama on kirjoittanut myös runokokoelmia ja salanimellä Aki Rautala kolme [[rikoskirjallisuus|rikosromaania]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/s-o/salama_hannu/fi_FI/salama_hannu/ | Nimeke=Hannu Salama | Julkaisija=Otava | Viitattu=1.7.2008}}</ref> [[Katariina Lillqvist]]in kanssa hän teki käsikirjoituksen alkuperäiseen ''[[Uralin perhonen]]'' -kuunnelmaan.
 
[[Timo Harakka|Timo Harakan]] tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin kansalaissodasta[[Suomen sisällissota|sisällissodasta]] on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Harakka, Timo | Nimeke=Markiisi de Salaman vuodet | Julkaisija=Odessa | Vuosi=1986 | Sivu=229}}</ref> Harakka myös haastattelee kirjailijaa [[Anssi Mänttäri]]n ohjaamassa dokumenttifilmissä ''Salama'' (1986).<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.elonet.fi/fi/elokuva/120432 | Nimeke=Salama | Sivusto=elonet.fi | Viitattu=4.11.2010}}</ref>
 
Kirjoittamisestaan Salama kertoo: ”Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa tai yleishulluutta on, mutta minun on pakko kirjoittaa. Räyhätä ja ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaan. Kolmannen polven punikkina olen aina ollut ja tulen olemaan köyhien ja sorrettujen puolella.”<ref>{{Lehtiviite | Otsikko=Katupoika lasten asialla | Julkaisu=KirjaiN | Numero=4 | Vuosi=2010 | Sivut=111}}</ref> Hänen toivelistallaan on, ”että nuoret ihmiset valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän viihteen ja hössötyksen läpi”.<ref>Hannu Salaman haastattelu ”Siunattu suomalainen kännykkäkiima” YLE radio 1:n ohjelmassa Nadjan huone</ref>