Ero sivun ”Johannes Virolainen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 17938557, jonka teki 46.132.111.135 (keskustelu) Merkkaus: Kumoaminen |
p Korjasin Virolaisen sanonnan |
||
Rivi 123:
===Presidenttiehdokas 1982===
Kesällä 1980 [[Turku|Turussa]] pidetyssä puoluekokouksessa Virolainen hävisi Keskustapuolueen puheenjohtajuuden nuorelle [[Paavo Väyrynen|Paavo Väyryselle]], joka oli nopeasti noussut Kekkosen suosikiksi ja yhdeksi K-linjan keulahahmoista. Myös Virolaisen kannattama Keskustan järjestöpäällikkö Antti Mäki-Reinikka hävisi puoluesihteerin vaalin Väyrysen aisaparille [[Seppo Kääriäinen|Seppo Kääriäiselle]].<ref>Sarlund, s. 81.</ref> Tämän jälkeen Johannes Virolainen tokaisi: ''"
Puolueen [[K-linja]], keulahahmoinaan Väyrynen ja Ahti Karjalainen, kampanjoi Kekkosen epäsuosioon joutuneen ja "ulkopoliittisesti epäluotettavan" Virolaisen kaatamiseksi. Virolaisella oli kuitenkin vielä vankka suosio Keskustapuolueen kentällä. Kun Kekkonen oli eronnut virastaan [[1981]] ja Keskustapuolue äänesti presidenttiehdokastaan Kuopion puoluekokouksessa, Virolainen voitti uuden puoluejohdon tukeman Ahti Karjalaisen selvin luvuin 2666–1365. Yksi puoluekokousedustaja äänesti maaherra [[Kauko Sipponen|Kauko Sipposta]].<ref>Blåfield & Vuoristo, s. 193.</ref> Karjalaisen häviö oli K-linjalle raskas arvovaltatappio. Itse presidentinvaaleissa [[1982]] Virolainen tuli kolmanneksi SDP:n Mauno Koiviston ja Kokoomuksen [[Harri Holkeri]]n jälkeen 16,9 prosentilla äänistä ja 53 valitsijamiehellä. Virolainen on korostanut muistelmissaan, että hänen ja Karjalaisen keskinäiset suhteet olivat presidentinvaalia edeltäneestä vastakkainasettelusta huolimatta aina hyvät; sen sijaan heidän kannattajansa ottivat usein rajustikin yhteen.<ref> Sarlund 1999, s. 251.</ref>
| |||