Ero sivun ”Tangerine Dream” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Tärkeimpiä levytyksiä: w fix |
|||
Rivi 5:
== Historiaa ==
Tangerine Dreamin perusti taidemaalauksen ja kuvanveiston opiskelija [[Edgar Froese]].
Yhtyeen toinen levy, ''Alpha Centauri'', sisälsi jo Tangerine Dreamin myöhemmälle tuotannolle tyypillistä soundia: kahden tai kolmen kosketinsoittajan musisointia (toisinaan mukana myös Edgar Froesen soittama kitara). Vuoden 1972 ''Zeit'' oli tupla-LP:nä julkaistu ambient-musiikkia vahvasti ennakoiva teos, jonka kullakin vinyylin puolella oli yksi pitkä raita. Mukaan saatiin myös [[Robert Moog|Moog]]-[[syntetisaattori]] sekä jousisoittimia.
Vuonna 1973 Tangerine Dream solmi levytyssopimuksen [[Virgin Records]]in kanssa. Seuraavana vuonna julkaistu ''Phaedra'' nousi epätavallisesta musiikistaan huolimatta jopa top 20 -albumilistalle [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britannia]]ssa. ''Phaedraa'' ja sitä seuranneita albumeja ''[[Rubycon]]'', ''Ricochet'', ''Stratosfear'' ja ''Encore'' voidaan pitää Tangerine Dreamin pitkän uran taiteellisena huippuna (kenties ''Zeit'' -levyn ohella){{lähde}}. Levyjen julkaisemisen aikaan ei tunnettu vielä käsitettä ambient-musiikki, mutta myöhemmin Tangerine Dreamin 1970-luvun alkupuolen levyjä on pidetty ambientin klassikoina{{lähde}}. Vuoden 1976 ''Stratosfear''-albumi alkoi viedä yhtyettä enemmän melodisen instrumentaalimusiikin suuntaan. Tämän takia Tangerine Dream mainitaan joskus [[Jean-Michel Jarre]]n ja [[Mike Oldfield]]in kaltaisten artistien yhteydessä.▼
Tangerine Dreamista tuli pian yksi johtavia saksalaisen kokeellisen populaarimusiikin tekijöitä. Vaikka tällaisten artistien musiikki lasketaan toisinaan ”[[krautrock]]”-käsitteen alle kuuluvaksi, on tämä musiikki harvinaisen kaukana{{lähde}} [[rock]]ista. Monet Tangerine Dreamin kuuluisimmista 1970-luvun levyistä sisältävät melodiaa tuskin ollenkaan, ja myös rytmi puuttuu usein kokonaan. Monet levyistä koostuvat pitkistä, usein vinyylin puoliskon mittaisista, kappaleista, joissa pääasiassa erilaisten kosketinsoittimien, kuten erilaisten urkujen, varhaisten syntetisaattoreiden ja [[mellotron]]in avulla maalataan futuristisen tai mystisen kuuloisia äänimaisemia.
▲Vuonna 1973 Tangerine Dream solmi levytyssopimuksen [[Virgin Records]]in kanssa. Seuraavana vuonna julkaistu ''Phaedra'' nousi epätavallisesta musiikistaan huolimatta jopa top 20 -albumilistalle [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britannia]]ssa. ''Phaedraa'' ja sitä seuranneita albumeja ''[[Rubycon]]'', ''Ricochet'', ''Stratosfear'' ja ''Encore'' voidaan pitää Tangerine Dreamin pitkän uran taiteellisena huippuna (kenties ''Zeit'' -levyn ohella){{lähde}}. Levyjen julkaisemisen aikaan ei tunnettu vielä käsitettä ambient-musiikki, mutta myöhemmin Tangerine Dreamin 1970-luvun alkupuolen levyjä on pidetty ambientin klassikoina{{lähde}}
Vuoden 1976 ''Stratosfear''-albumi alkoi viedä yhtyettä enemmän melodisen instrumentaalimusiikin suuntaan, joskin ensimmäisille levyille tyypillistä utuisuutta on vielä läsnä. Melodista tyyliä edustavat esimerkiksi levyt ''Force Majeure'' (1979) sekä ''Tangram'' (1980). Tämän tyylinvaihdoksen takia Tangerine Dream mainitaan joskus [[Jean-Michel Jarre]]n ja [[Mike Oldfield]]in kaltaisten artistien yhteydessä.
Yhtyeen levyt ovat pääsääntöisesti olleet instrumentaaleja. Kaksi merkittävää poikkeusta ovat vuoden 1978 ''[[Cyclone (albumi)|Cyclone]]'' (laulu Steve Jolliffe) ja [[William Blake]]n teksteihin perustunut ''Tyger'' vuonna 1987 (laulu Jocelyn Bernadette Smith). Molemmat saivat kitkerän vastaanoton fanien keskuudessa.
| |||