Ero sivun ”Juutalaisuus” versioiden välillä

[[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppelin]] kaudella oli kolme teologista suuntausta, [[saddukeukset]], [[farisealaiset]] ja [[essealaiset]]. Nykyään tunnettu juutalaisuuden muoto eli niin kutsuttu rabbiinijuutalaisuus on kehittynyt farisealaisesta tulkinnasta. Se perustuu [[Toora]]n lakiin ja sen noudattamiseen sekä selitykseen rabbiinisen kirjallisuuden, niin kutsutun ''suullisen Tooran'' pohjalta ([[Talmud]] ja [[Mišna]]). [[Karaiitit|Karaiittijuutalaiset]] eivät hyväksy rabbiinijuutalaisuuden Talmud-kirjallisuutta laillisena auktoriteettina, vaan pitäytyvät pelkkään [[Tanak]]iin, juutalaiseen Raamattuun (kristillisen Raamatun [[Vanha Testamentti]]). ja tämäTämä suuntaus onkin lähempänä saddukealaista tulkintaa.

Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi [[Messias|messiaasta]], joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan [[diaspora]]n ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden. Länsimaisen ajanlaskun alun aikoihin messiasodotus oli hyvin voimakasta ja messiasehdokkaita oli useita. Näihin aikoihin juutalaisuudesta erosi lahko, joka uskoi [[Jeesus|Jeesus Nasaretilaisen]] olevan messias. Myöhemmin tästäTästä lahkosta muodostui myöhemmin [[kristinusko]]. Kristillisen messiastulkinnan tunnustavat myös niin kutsutut [[Messiaaninen juutalaisuus|messiaaniset juutalaiset]], jotka perinteisen juutalaisuuden mukaan muodostavat oman Israelin kansaan kuulumattoman ryhmänsä.

Juutalaisia asuu eniten [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] (6,5 miljoonaa), [[Israel]]issa (5,9 miljoonaa) ja [[Eurooppa|Euroopassa]] (1,5 miljoonaa). Ennen toista maailmansotaa vuonna 1939 juutalaisia oli noin 17 miljoonaa, mutta [[holokausti]]n seurauksena vuonna 1945 määrä oli pudonnutputosi 11 miljoonaan. Nykyään juutalaisia on yhteensä noin 15 miljoonaa.

Historiantutkijat määrittelevät juutalaisuuden erottuneen muista Lähi-idän uskonnoista 600-luvulta eaa. alkaen. Sitä ennen kautta Lähi-idän palvottiin samantyyppisin menoin useita keskenään sukulaisuussuhteissa olevia jumalia, joiden nimet saattoivat vaihdella paikasta toiseen. Ylijumala tunnettiin nimillä Anu, Assur, Marduk, [[Ēl]] ja Baalsamem. Muilla jumalilla oli omat tehtävänsä, ja ihmiset kääntyivät tarpeen tullen erimilloin minkin jumalan puoleen. Ehdottomaan auktoriteettiasemaan asetettuja pyhiä kirjoja ei ollut.<ref>Nissinen, Martti: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 322–323.</ref> [[Israelin kuningaskunta|Israelin]] ja [[Juudan kuningaskunta|Juudan]] kuningaskunnissa oli oma pääjumalansa [[Jahve]], jolle kuningas [[Salomo]] oli rakennuttanut temppelin Juudan pääkaupunkiin [[Jerusalem]]iin. Kuningaskunnissa oli kuitenkin muidenkin jumalien kuin Jahven kultteja:; tärkeä ja yleisesti palvottu oli etenkin naispuolinen [[Ašera]], ylijumala Elin puoliso. Monoteismia ei vielä tunnettu, vaan oman kansallisjumalan kultti oli [[Henoteismi|henoteistinen]], yhtä jumaluutta suosiva.<ref>Nissinen, Martti: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 324–325.</ref>

Muutos henoteismista [[monolatria]]n kautta monoteismiin tapahtui Israelissa ja Juudassa hitaasti 600-luvulta eaa. lähtien. Jahven palvonta ainoana jumalana sai alkunsa Juudan kuninkaan [[Josia]]n aikana 620-luvulla eaa. alkunsa saaneesta deuteronomistisesta liikkeestä. Vuonna 586 eaa. tapahtunut Jerusalemin tuho ja sitä seurannut [[Babylonin pakkosiirtolaisuus|Babylonin pakkosiirtolaisuuden]] alku merkitsivät suurta mullistusta Juudan yläluokalle ja oppineistolle, minkä seurauksena tarve sitoutua yhteen jumalaan voimistui.<ref name="nissinen-328">Nissinen, Martti: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 328–332.</ref> Jahven vanha kultti oli raunioina ja Jahven lait oli korvattu babylonialaisilla laeilla.<ref>Pakkala, Juha: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 29.</ref> Pakkosiirtolaisuuden päätyttyä 500-luvun eaa. lopulla Jerusalemiin rakennettiin toinen temppeli, jonka myötä myös uskonto samalla uudistui.<ref name="nissinen-328" /> Temppeliin ja vanhaan uhrikulttiin otettiin etäisyyttä:; uskonto rakennettiin toimimaan kokonaan ilman temppeliä, ja [[Mooseksen laki]] korvasi sen. Uskonnosta tulikin näin selkeästi lakiuskonto.<ref>Pakkala, Juha: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 30–31.</ref> Uskonnon uudistamisen tärkeimpiä hahmoja olivat etenkin kirjanoppineet kuten [[Esra]], sekäja [[Nehemia]]. Maata kohdanneen katastrofin syyksi laitettiin muiden jumalien kuin Jahven palvonta. Uskonnon uudistuksessa oli myös jatkuvuutta:; vanhan uskonnon yhteisöllisiä ja kultillisia tehtäviä tulkittiin uudelleen ja sovellettiin uusiin oloihin. Uudistusten juurtuminen kansaan tapahtui hitaasti seuraavien vuosisatojen aikana, ja täydessä mielessä monoteistinen juutalaisuus oli syntynyt vasta [[Hellenistinen aika|hellenistisenä aikana]]. Tooran teksti sai lopullisen muotonsa aikaisintaan 300-luvulla eaa.<ref name="nissinen-328" />

Uskonnollinen juutalaisuus voidaan jakaa erilaisiin suuntauksiin. [[Reformijuutalaisuus]] (eli liberaalijuutalaisuus tai progressiivinen juutalaisuus) sai alkunsa 1800-luvun alun Saksassa. Se pyrki sopeuttamaan juutalaisuutta ja sen selitystä uuteen aikaan ja vapaamieliseen länsimaiseen ajatteluun. [[Ortodoksijuutalaisuus]] vastustaa uudistuksia. Se voidaan jakaa ääriortodoksiseen ja uusortodoksiseen liikkeeseen. [[Haredi]]t kuuluvat vanhoillisimpiin uusortodokseihin. 1700-luvulla Puolassa syntynyt [[Hasidismi|hasidistinen]] herätysliike voidaanluetaan nykyisin lukea ääriortodokseihin. [[Konservatiivinen juutalaisuus|Konservatiivijuutalaiset]] ovat vanhoillisempia kuin reformijuutalaiset, mutta uudistusmielisempiä kuin ortodoksit. [[Humanistinen juutalaisuus]] ja [[rekonstruktionistinen juutalaisuus]] ovat uusia Yhdysvalloissa perustettujasyntyneitä maallistuneita suuntauksia.<ref name="partridge-107" />

Juutalainen jumalakäsitys on ehdottoman [[Monoteismi|yksijumalinen]]: Jumala on yksi (5. Moos 6:4), jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa.<ref>{{raamatunpaikka|2. Moos. 20:3-4}}</ref><ref>{{raamatunpaikka|5. Moos. 5:8-9}}</ref> Tähän jumalakäsitykseen nojaten juutalaisuus hylkää monijumalaisuuden, dualismin ja kolminaisuusopin. Tähän liittyen korostetaan, että ihmisen tulee osoittaa rukouksensa vain Jumalalle. Juutalaisuuden mukaan Jumala on luonut maailman, ja on kaikkitietävä, kaikkivoipa ja hyväntahtoinen. Klassisen juutalaisuuden mukaan Jumala on persoonallinen ja ohjaa maailman tapahtumia. <ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.jewishencyclopedia.com/articles/14362-theology | Nimeke =Theology| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Jewish Encyclopedia| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =en }}</ref> Juutalaisten Jumalan nimi on JHWH, ja koska juutalaisuudessa on hyvin pitkään ollut kielto lausua tätä nimeä ääneen, sen alkuperäinen ääntämisasu on unohtunut. Syy tälle kiellolle on epäselvä,; mahdollisesti ihmistä on pidetty liian ala-arvoisena lausumaan Jumalan nimeä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://www.myjewishlearning.com/article/the-tetragrammaton/ | Nimeke = What Is The Tetragrammaton | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = My Jewish Learning| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =en }}</ref> Perinteisen juutalaisen uskon mukaan Jumalan katsotaan ilmoittaneen tahtonsa Israelin kansalle suorana ilmoituksena [[Mooses|Moosekselle]] [[Siinainvuori|Siinainvuorella]] sekä Tanakin profeettojen kautta. Nykyään eri juutalaisten suuntausten teologiassa on merkittäviä eroja Jumalan ilmoituksen suhteen. Ortodoksijuutalaisuuden mukaan Toora on Jumalan kirjoittama, ja myös ns.niin sanottua suullista Tooraa eli Talmudia ja muita rabbiinisia lähteitä pidetään Jumalan ilmoituksena, vaikkakin ihmisten kirjoittamana. Konservatiivijuutalaisuus näkee Tooran olevan osaksi ihmisten kirjoittama ja osaksi jumalallinen, kun taas reformijuutalaisuuden mukaan Toora ja rabbiiniset kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.jewfaq.org/movement.htm| Nimeke = Movements of Judaism| Julkaisu=Judaism 101| Kieli =en }}</ref>

I Mooseksen kirjan [[Raamatun luomiskertomus|luomiskertomuksen]] mukaan ihminen on Jumalan luomistyön kruunu, jolle on uskottu vastuullinen asema maanpäällisen luomakunnan hallitsijana. Juutalaisen käsityksen mukaan ihminen ei ole luonnostaan vain hyvä tai paha, vaan hänellä on Jumalan luoma taipumus hyvään (''jetser ha’tov'') ja pahaan (''jetser ha’ra'') ja vapaa tahto valita hyvän ja pahan välillä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.myjewishlearning.com/article/free-will-in-judaism-101/ | Nimeke = Free Will in Judaism 101 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =My Jewish Learning | Kieli =en }}</ref> Ihmisen sielun katsotaan olevan kuolematon, ja ruumiin elämän päättyessä sielu palaa takaisin Jumalan luoluokse.

Lakien noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä ei määritellä mitään konkreettista palkkiota tai rangaistusta kuten [[paratiisi]]a tai [[helvetti|kadotusta]]. Yksi juutalaisen uskon keskeisistä ajatuksista on se, että käskyjen noudattamisesta palkitaan ja niiden rikkomisesta rangaistaan. [[Maimonides|Maimonideksen]] juutalaisen uskon määritelmän mukaan tämä on yksi juutalaisuuden 13 uskonkappaleesta. Palkkion tai rangaistuksen luonteesta on erilaisia näkemyksiä,. monissaMonissa teksteissä kuten Tanakissa puhutaan elämän aikana tapahtuvista seuraamuksista ja erityisesti monien rabbiinisten lähteiden mukaan ihminen saa palkkioita ja rangaistuksia kuolemanjälkeisessä elämässä. Rabbiinisissa teksteissä kuten Talmudissa puhutaan esimerkiksi paikasta nimeltä Gehinnom, jossa pahat saavat rangaistuksen pahoista teoistaan, kun taas hyvät ihmiset pääsevät Eedenin puutarhaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.jewishencyclopedia.com/articles/6558-gehenna | Nimeke =Gehenna| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Jewish Encyclopedia| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =en }}</ref> Talmudissa puhutaan myös useasti käsitteestä nimeltä ''mida keneged mida'', joka tarkoittaa sitä, että ihmisen pahoista teoista tulee aina niitä vastaava rangaistus ihmiselle itselleen, esimerkiksi toisen ihmisen hukuttanut hukutetaan itse. Löytyy myös näkemyksiä kuten rabbi Simon Ben Azain näkemys: "Hyvän teon palkka on hyvä teko, ja synnin palkka on synti." <ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://www.myjewishlearning.com/article/reward-and-punishment/ | Nimeke = Does God Reward the Good and Punish the Bad? | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = My Jewish Learning| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =en }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://www.jewishvirtuallibrary.org/reward-and-punishment| Nimeke = Reward And Punishment | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = My Jewish Learning| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =en }}</ref> Kuoleman jälkeinen pelastus tai kadotus nähdään ihmiselle liian abstrakteina käsitteinä, joten ne kuuluvat niin sanottuun tulevaan maailmaan ja ovat Jumalan käsissä.

Juutalaisuus uskoo [[Mooses|Mooseksen]] liiton kuuluvan Israelin kansalle, eikä muilla kansoilla ole moraalista velvoitusta sen pitämiseen. Mooseksen liittoa edeltää [[Nooan liitto]], jonka Jumala asetti [[Vedenpaisumus|vedenpaisumuksen]] jälkeen ja joka koskee koko ihmiskuntaa. Tämän vuoksi juutalainen teologia ei tunne ajatusta pelastuksesta, joka koskisi vain Mooseksen liittoon kuuluvia.

KunJuutalaisen juutalainenteologian teologia puhuu lunastuksestalunastus (''ge’ula'') tarkoitetaan sillätarkoittaa Israelin kansan aineellista lunastusta ikuisen rauhan saapuessa [[Messias|messiaan]] tulon myötä.

Juutalaisen käsityksen mukaan synnit voidaan saada anteeksi ja sovittaa katumuksenkatumuksella, rukouksenrukouksella ja hyväntekeväisyyden avullahyväntekeväisyydellä. Olennainen osa katumusta on vilpitön muutos ajattelussa, syntien tunnustaminen Jumalalle ja anteeksi pyytäminen niiltä ihmisiltä, joita kohtaan on toiminut väärin. Jos mahdollista, vahinko täytyy myös korvata, esimerkiksi palauttamalla varastettu omaisuus. Syntiä pidetään eksymisenä oikealta tieltä, ja katumuksen avulla ihminen palaa takaisin alkuperäiseen tilaan. Katumusta kutsutaan siksi nimellä ''teshuva'' eli takaisin palaaminen. <ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://www.myjewishlearning.com/article/repentance/| Nimeke =Teshuva, or Repentance| Julkaisu = My Jewish Learning| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli =en }}</ref>

Juutalaisen jumalanpalveluksen teologisesti tärkein osuus oli [[Jerusalemin temppeli]]ssä leeviläs-aaronilaisen papiston (kohaniitit, sanasta ''kohen'') harjoittama päivittäinen rituaalinen [[uhri]]palvelus toorassa tarkkaantarkasti säädettyjen ohjeiden mukaisestimukaan. Keisari [[Titus|Tituksen]] johtama [[Rooman valtakunta|Rooman]] armeija [[Jerusalemin piiritys (70)#Suuren temppelin valtaus|tuhosi]] temppelin vuonna 3830 juutalaisen ajanlaskun tai 70 länsimaisen ajanlaskun mukaan, ja. senSen jälkeen ei temppelipalvelusta ole voitu harjoittaa.

KäytännössäNykyään juutalaisen jumalanpalveluksen keskus on nykyään [[synagoga]]jumalanpalvelus, joka seuraa eri perinteitä ja vakiintunutta liturgista rakennetta. Jumalanpalvelusmallit jakaantuvat pääasiallisesti [[Aškenasijuutalaiset|aškenaasi]]- ja [[Sefardijuutalaiset|sefardi]]-riitteihin. Näiden lisäksi on olemassa [[italia]]lainen, [[jemen]]iläinen ja hassidilainen riitti.

Raamatun esikuvan mukaisesti kaikki maailman kaikki synagogat on suunnattu kohti Jerusalemia. jaSiksi juutalainen siismyös suuntaa myös yksityisenoman rukouksensa samaan suuntaan. Tooran määrittelemien päivittäisten uhrien sijaan juutalainen mies rukoilee kolme kertaa päivässä:

Nykyisen juutalaisuuden piirissä on eriäviä näkemyksiä Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamisesta ja temppelipalveluksen käyttöönotosta. Niin sanotun uskonnollis-kansallisen ''Dati Leumi'' -liikkeen perusajatuksena on juutalaisen valtion perustaminen koko raamatullisen Israelin alueelle, sekä [[Jerusalemin kolmas temppeli|Kolmannen temppelin]] rakentaminen [[Jerusalem]]in [[Temppelivuori|Temppelivuorelle]]. Perinteinen ortodoksijuutalaisuus sen sijaan hylkää tämän ajatuksen ja korostaa tulevan Messiaan perustavan ikuisen rauhan valtakunnan ja sekä rakentavan temppelin.