Ero sivun ”Kemin veritorstai” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
tarkennus, kh
Rivi 13:
SKP:n piiritoimisto päätti, että torstaina 18. elokuuta lähdettäisiin hätistelemään työmaalla työskennelleitä rikkureita. Karihaaran työväentalon pihamaalta lähti kolmisen tuhatta lakkolaista mielenosoituskulkueena kohti Lautiosaarta, jossa aseistetut poliisit olivat odottamassa heitä.
 
Poliisi kehotti marssijoita pysähtymään, jolloin kulkueen alkuosa totteli. Väkijoukkoa kehotettiin kolme kertaa hajaantumaan lain ja hallituksen nimissä, poliisia ei kuitenkaan toteltu. Marssijoiden johtajat kiihotti väkeä huudoilla "maa on meidän, me menemme minne tahdomme". Kuului myös huuto, "käykää tuon poliisin päälle", tarkoittaen johdossa olevaa poliisia. Muutama marssija yritti käydä poliisin päälle, siinä onnistumatta. Samalla huudettiin "päälle vaan ja eteenpäin", jolloin väkijoukko oli jo aloittanut rynnäkön kohti poliiseja. Tästä syntyi kova käsikähmä, jossa poliisit alkoivat pamputtaa päälle rynnäköivää kulkuetta. Taaenpaa viskottiin poliisin niskaan kiviä ja pian kuului myös laukauksia. Paniikki oli valmis. Rynnäkkö saatiin loppumaan vasta, kun poliisi ampui konepistooleilla varoituslaukauksia taivaalle. Kahakka ei loppunut tähän, vaan väkijoukko perääntyi ja kokoutui useampaan kertaan pienemmiksi ryhmiksi jatkaen poliisin päälle käymistä ja kivittämistä. {{lähde|ilmeisesti se mikä lisättiin lähdeosioon, mutta tähän pitäisi pistää viitemerkintä sivunumeroineen}}<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Juhani Salminen, Juhani| Nimeke=Kemi elokuussa 1949: Suomen kohtalonratkaisu |Vuosi= 1995 |Sivu=196->|Julkaisija=Jyväskylä: Gummerus, 1995.|Julkaisupaikka = Jyväskylä | ISBN = 951-20-4516-8}}</ref>
 
[[Tiedosto:Kontiokankaan ja Pietilän hautakivet.jpg|pienoiskuva|Kontiokankaan ja Pietilän hautakivet. Kivien tekstit ovat haalistuneet miltei näkymättömiin.]]
Kahakan aikana sai kaksi lakkolaista surmansa ja moni loukkaantui joko pampusta, toisten kolhimana tai piikkilangoissa. Kolme poliisia loukkaantui vakavasti ja parisenkymmentä lievästi. Kahdesta surmansa saaneesta Felix Pietilä kuoli heti luotiin, joka meni vasemman keuhkon läpi. Vieläkään ei tiedetä varmasti, kuka Pietilän ampui – tutkimusten mukaan luoti eituli tullutFN-pistoolista, jollaisia poliisinpoliisi aseestakäytti. Anni Kontiokangas puolestaan pakeni mellakkaa piiloon kuorma-auton alle. Kun auto lähti liikkeelle, hän ruhjoutui pahoin auton pyörien alle ja menehtyi kolme päivää myöhemmin sairaalassa<ref name="palkkatyolainen">[http://web.archive.org/web/20070927222436/http://www.palkkatyolainen.fi/pt99/p990907-p2.html Kemin lakosta puoli vuosisataa,] Palkkatyöläinen 7.9.1999</ref><ref>Antti Majander, Kuka ampui työmiehen Kemin apinassa 1949?. Helsingin Sanomat 4.5.2019 s. C 11</ref>(hautakiveen on virheellisesti merkitty tapaturman päiväys).<ref name="a-teistit"/> Molemmat vainajat haudattiin 1.9.1949 Vapaa-ajattelijoiden [[Ristikankaan hautausmaa]]lle.<ref name="a-teistit">[http://www.ateistit.fi/uutiset/uuti141212.html RISTIKANKAANRistikankaan HAUTAUSMAAhautausmaa KEMISSÄKemissä,] 21.12.2014, viitattu 18.5.2015</ref>
 
Oikeuden päätöksellä poliisit vapautettiin vastuusta silloin voimassa olleen rikoslain 16. luvun (rikokset julkista viranomaista tai yleistä järjestystä vastaan) 6. pykälän nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan jos asevoimaa käytettäessä kapinan kukistamiseen "joku väkijoukosta siinä sai haavan tai surman, olkoon sinään".<ref>Pentti Peltoniemi ja Hannu& Rajala: ''Sapeli-Simonen''1981, s. 70. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5234-6.</ref>
 
Tapahtumapäivän iltana sisäministeri Aarre Simonen teki vakavin ilmein selkoa tapahtuneesta täpötäydelle salille [[Helsingin työväentalo]]ssa: "Tänään on tapahtunut suuri onnettomuus Kemissä. Syy ei kuitenkaan ole meidän vaan kommunistijohtajien. – – – Olen valmis paljastamaan pääni surmansa saaneiden hautakummun äärellä. – – – Tässä maassa ei tehdä vallankumousta kun minä olen sisäministerinä. – – – Hallituksen mahdollisuudet toimia ovat kuitenkin vähäiset, elleivät työpaikat kestä nyt alkavaa kommunistien rumputulitusta."<ref>Peltoniemi & Rajala 1981, s. 67.</ref>
Rivi 32:
Kommunistit vaativat sisäministeri Aarre Simosen asettamista syytteeseen Kemin tapahtumista, koska heidän näkemyksensä mukaan Simonen oli yksin vastuussa Kemin veritorstaista. Laillista perustetta tähän ei kuitenkaan ollut, ja samoin epäonnistui kommunistien yritys kaataa Simonen epäluottamuslauseäänestyksellä eduskunnassa.<ref>Peltoniemi & Rajala 1981, s. 70–71.</ref>
 
Kemin tapahtumien jälkeen seitsemän kommunistien hallitsemaa ammattiliittoa laajensivat lakkoliikkeen koko maahan. Syyskuun alussa 1949 kyseiset ammattiliitot erotettiin SAK:sta, ja muista järjestöistä erotettiin kansandemokraattisia toimitsijoita. Nämä toimet pakottivat kommunistit taipumaan ja tunnustamaan epäonnistumisensa ammattiyhdistysliikkeen valtaamisessa. SAK:sta erotetut ammattiliitot palasivat vähin äänin takaisin keskusjärjestöön loppusyksyn 1949 aikana.<ref>Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme Kronikkakronikka'', s. 700. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.</ref>
 
Osa tapahtuman pöytäkirjoista tuhoutui 29. tammikuuta 1950 Kemissä sattuneessa tulipalossa.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Salama Simonen, Salama(toim.) | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 12 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki }}</ref> Kemin raastuvanoikeus antoi tapauksen tuomiot 27. helmikuuta 1950.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Simonen, Salama | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 14 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>
 
==Jälkimaine==
Rivi 42:
 
Vaikka Aarre Simonen tuli myöhemmin hyväksytymmäksi myös kommunistien keskuudessa, hänen osuuttaan Kemin tapahtumissa ei koskaan unohdettu. Simonen joutui tämän tästä vastaamaan hieman haastavasti esitettyyn kysymykseen: ”Tekisittekö samoin kuin vuonna 1949, jos Kemin tapahtumat olisivat nyt ratkaistavinanne?” Lokakuussa 1974 Simonen vastasi tähän kysymykseen [[Hymy (lehti)|Hymy]]-lehden haastattelussa:
{{Sitaatti |Tässäkin on olemassa tiettyjä väärinkäsityksiä. Minulle ei silloin sisäasiainministerinä, siis ylimpänä poliisiviranomaisena, kuulunut Kemin tapahtumien talouspoliittinen tai sosiologinen tausta. Minun tehtäväni oli järjestyksen säilyttäminen kaikissa olosuhteissa. Kannatan lakkoa työtaistelukeinona, mutta siihen ei saa liittyä väkivaltaisuuksia. Kemissähän lakkolaisten joukko päätti lähteä heittämään työssä olevia Kemijokeen. Tästä olisi ollut seurauksena ilmitappelu. Jokivarressa oli odottamassa muutama sata pitkävartista tukkikeksiä, ja se on sellainen ase, että seurauksena olisi ollut isot hautajaiset.}}<ref>PektoniemiPeltoniemi & Rajala 1981, s. 71.</ref>
 
Isohaaran sillan lähettyville pienelle aukiolle [[Akkunusjoki|Akkunusjoen]] suulle on pystytetty muistomerkki vuonna 1984.<ref name="Heljala et al">{{Kirjaviite | Nimeke = Meren ja teollisuuden kaupunki | Julkaisija = Ympäristöministeriö | Vuosi = 2013 | Tekijä = Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina | Sivu = 101 | Selite = Suomen ympäristö 15/2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 978-952-11-4252-9 | www = http://hdl.handle.net/10138/42384 | www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 2.7.2015 }}</ref>. Sen tekstissä vääristellään räikeästi todellisia tapahtumia. Poliisi ei avannut tulta mielenosoittajia kohti, eikä siten surmannut ketään. Uhreista toinen kuoli laukaukseen, joka ammuttiin mielenosoittajien puolelta, toinen jäi kuorma-auton alle. Mielenosoitus ei myöskään ollut rauhallinen, vaan poliisia kivitettiin ja hyökättiin päälle.<ref name=":0" />
 
[[Tiedosto:Veritorstain muistomerkki muistokilpi.JPG|thumb|center|Muistolaatta]]
Rivi 50:
 
== Lähteet ==
* Peltoniemi, [[Pentti Peltoniemi]] ja Rajala, Hannu Rajala: ''Sapeli-Simonen''. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5234-6.
* {{Kirjaviite | Tekijä=[[Juhani Salminen]] | Nimeke= Kemi elokuussa 1949: Suomen kohtalonratkaisu| Julkaisupaikka= Jyväskylä| Julkaisija= Gummerus| Vuosi=1995 | ISBN = 951-20-4516-8}}
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä= Salminen[[Kerttu Kauniskangas|Kerttu Murto]], ja Kullervo Kaukonen, Juhani| Nimeke= KemiOikeus elokuussakonepistoolin 1949:piipussa Suomen kohtalonratkaisu| Julkaisupaikka Julkaisija= Jyväskylä:Kotka Gummerus| VuosiJulkaisija=1995 Kansankulttuuri | TunnisteVuosi=ISBN 951-20-4516-81950}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Murto, Kerttu ja Kaukonen, Kullervo | Nimeke= Oikeus konepistoolin piipussa | Julkaisija= Kotka: Kansankulttuuri ja tekijät | Vuosi= 1950}}
* Peltoniemi, Pentti ja Rajala, Hannu: ''Sapeli-Simonen''. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5234-6.
 
== Aiheesta muualla ==
* [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kemin-veritorstai-1949 YLEnYlen Elävä arkisto - Kemin lakkokahakka]
* [https://www.elonet.fi/fi/elokuva/156986 {{Elonet:|156986}} Finlandia-katsaus 111 (1949): Kemijokisuun lakko - filmin alusta]
 
[[Luokka:1949]]