Ero sivun ”Kemin veritorstai” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tarkennus, kh |
|||
Rivi 13:
SKP:n piiritoimisto päätti, että torstaina 18. elokuuta lähdettäisiin hätistelemään työmaalla työskennelleitä rikkureita. Karihaaran työväentalon pihamaalta lähti kolmisen tuhatta lakkolaista mielenosoituskulkueena kohti Lautiosaarta, jossa aseistetut poliisit olivat odottamassa heitä.
Poliisi kehotti marssijoita pysähtymään, jolloin kulkueen alkuosa totteli. Väkijoukkoa kehotettiin kolme kertaa hajaantumaan lain ja hallituksen nimissä, poliisia ei kuitenkaan toteltu. Marssijoiden johtajat kiihotti väkeä huudoilla "maa on meidän, me menemme minne tahdomme". Kuului myös huuto, "käykää tuon poliisin päälle", tarkoittaen johdossa olevaa poliisia. Muutama marssija yritti käydä poliisin päälle, siinä onnistumatta. Samalla huudettiin "päälle vaan ja eteenpäin", jolloin väkijoukko oli jo aloittanut rynnäkön kohti poliiseja. Tästä syntyi kova käsikähmä, jossa poliisit alkoivat pamputtaa päälle rynnäköivää kulkuetta. Taaenpaa viskottiin poliisin niskaan kiviä ja pian kuului myös laukauksia. Paniikki oli valmis. Rynnäkkö saatiin loppumaan vasta, kun poliisi ampui konepistooleilla varoituslaukauksia taivaalle. Kahakka ei loppunut tähän, vaan väkijoukko perääntyi ja kokoutui useampaan kertaan pienemmiksi ryhmiksi jatkaen poliisin päälle käymistä ja kivittämistä. {{lähde|ilmeisesti se mikä lisättiin lähdeosioon, mutta tähän pitäisi pistää viitemerkintä sivunumeroineen}}<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Juhani Salminen
[[Tiedosto:Kontiokankaan ja Pietilän hautakivet.jpg|pienoiskuva|Kontiokankaan ja Pietilän hautakivet. Kivien tekstit ovat haalistuneet miltei näkymättömiin.]]
Kahakan aikana sai kaksi lakkolaista surmansa ja moni loukkaantui joko pampusta, toisten kolhimana tai piikkilangoissa. Kolme poliisia loukkaantui vakavasti ja parisenkymmentä lievästi. Kahdesta surmansa saaneesta Felix Pietilä kuoli heti luotiin, joka meni vasemman keuhkon läpi. Vieläkään ei tiedetä varmasti, kuka Pietilän ampui – tutkimusten mukaan luoti
Oikeuden päätöksellä poliisit vapautettiin vastuusta silloin voimassa olleen rikoslain 16. luvun (rikokset julkista viranomaista tai yleistä järjestystä vastaan) 6. pykälän nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan jos asevoimaa käytettäessä kapinan kukistamiseen "joku väkijoukosta siinä sai haavan tai surman, olkoon sinään".<ref>
Tapahtumapäivän iltana sisäministeri Aarre Simonen teki vakavin ilmein selkoa tapahtuneesta täpötäydelle salille [[Helsingin työväentalo]]ssa: "Tänään on tapahtunut suuri onnettomuus Kemissä. Syy ei kuitenkaan ole meidän vaan kommunistijohtajien. – – – Olen valmis paljastamaan pääni surmansa saaneiden hautakummun äärellä. – – – Tässä maassa ei tehdä vallankumousta kun minä olen sisäministerinä. – – – Hallituksen mahdollisuudet toimia ovat kuitenkin vähäiset, elleivät työpaikat kestä nyt alkavaa kommunistien rumputulitusta."<ref>Peltoniemi & Rajala 1981, s. 67.</ref>
Rivi 32:
Kommunistit vaativat sisäministeri Aarre Simosen asettamista syytteeseen Kemin tapahtumista, koska heidän näkemyksensä mukaan Simonen oli yksin vastuussa Kemin veritorstaista. Laillista perustetta tähän ei kuitenkaan ollut, ja samoin epäonnistui kommunistien yritys kaataa Simonen epäluottamuslauseäänestyksellä eduskunnassa.<ref>Peltoniemi & Rajala 1981, s. 70–71.</ref>
Kemin tapahtumien jälkeen seitsemän kommunistien hallitsemaa ammattiliittoa laajensivat lakkoliikkeen koko maahan. Syyskuun alussa 1949 kyseiset ammattiliitot erotettiin SAK:sta, ja muista järjestöistä erotettiin kansandemokraattisia toimitsijoita. Nämä toimet pakottivat kommunistit taipumaan ja tunnustamaan epäonnistumisensa ammattiyhdistysliikkeen valtaamisessa. SAK:sta erotetut ammattiliitot palasivat vähin äänin takaisin keskusjärjestöön loppusyksyn 1949 aikana.<ref>Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme
Osa tapahtuman pöytäkirjoista tuhoutui 29. tammikuuta 1950 Kemissä sattuneessa tulipalossa.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Salama Simonen
==Jälkimaine==
Rivi 42:
Vaikka Aarre Simonen tuli myöhemmin hyväksytymmäksi myös kommunistien keskuudessa, hänen osuuttaan Kemin tapahtumissa ei koskaan unohdettu. Simonen joutui tämän tästä vastaamaan hieman haastavasti esitettyyn kysymykseen: ”Tekisittekö samoin kuin vuonna 1949, jos Kemin tapahtumat olisivat nyt ratkaistavinanne?” Lokakuussa 1974 Simonen vastasi tähän kysymykseen [[Hymy (lehti)|Hymy]]-lehden haastattelussa:
{{Sitaatti |Tässäkin on olemassa tiettyjä väärinkäsityksiä. Minulle ei silloin sisäasiainministerinä, siis ylimpänä poliisiviranomaisena, kuulunut Kemin tapahtumien talouspoliittinen tai sosiologinen tausta. Minun tehtäväni oli järjestyksen säilyttäminen kaikissa olosuhteissa. Kannatan lakkoa työtaistelukeinona, mutta siihen ei saa liittyä väkivaltaisuuksia. Kemissähän lakkolaisten joukko päätti lähteä heittämään työssä olevia Kemijokeen. Tästä olisi ollut seurauksena ilmitappelu. Jokivarressa oli odottamassa muutama sata pitkävartista tukkikeksiä, ja se on sellainen ase, että seurauksena olisi ollut isot hautajaiset.}}<ref>
Isohaaran sillan lähettyville pienelle aukiolle [[Akkunusjoki|Akkunusjoen]] suulle on pystytetty muistomerkki vuonna 1984.<ref name="Heljala et al">{{Kirjaviite | Nimeke = Meren ja teollisuuden kaupunki | Julkaisija = Ympäristöministeriö | Vuosi = 2013 | Tekijä = Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina | Sivu = 101 | Selite = Suomen ympäristö 15/2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 978-952-11-4252-9 | www = http://hdl.handle.net/10138/42384
[[Tiedosto:Veritorstain muistomerkki muistokilpi.JPG|thumb|center|Muistolaatta]]
Rivi 50:
== Lähteet ==
*
* {{Kirjaviite | Tekijä=[[Juhani Salminen]] | Nimeke= Kemi elokuussa 1949: Suomen kohtalonratkaisu| Julkaisupaikka= Jyväskylä| Julkaisija= Gummerus| Vuosi=1995 | ISBN = 951-20-4516-8}}
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
==Kirjallisuutta==
* {{Kirjaviite | Tekijä=
▲* Peltoniemi, Pentti ja Rajala, Hannu: ''Sapeli-Simonen''. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5234-6.
== Aiheesta muualla ==
* [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kemin-veritorstai-1949
*
[[Luokka:1949]]
|