Ero sivun ”Kolonialismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
osiojärjestys, sarakkeet
→‎Yhteiskunnat: parempi käännös
Rivi 43:
Moniin siirtomaihin muodostui kaksi erillistä yhteiskuntaa, pienempi eurooppalainen ja suurempi alkuperäisväestön muodostama. Siirtomaiden eurooppalaiset säilyivät kulttuurisesti melko eurooppalaisina eivätkä esimerkiksi juuri koskaan vaihtaneet uskontoaan. Ryhmien sekoittumisista syntyneet sekarotuiset väestöt eivät koskaan nousseet riittävän suuriksi ollakseen poliittisesti merkittäviä. Eurooppalaisten rakentamissa siirtomaakaupungeissa väestöt oli yleensä eroteltu omiin kaupunginosiinsa roturajojen mukaan, ja eurooppalaisten korttelit oli rakennettu väljemmin. Kun siirtomaa-aika päättyi, alkuperäisväestöön sekoittumaton eurooppalainen siirtomaaeliitti vain palasi takaisin Eurooppaan.<ref>Osterhammel 2005, s. 84–91.</ref>
 
Siirtomaa-aikana suuri osa maailmaa [[Länsimaistuminen|länsimaistui]]. Tässä prosessissa tärkeässä osassa oli [[kristillinen lähetystyö]], etenkin espanjalaisten levittämä katolilaisuus, jonka kautta alkuasukkaat käännytettiin ja "sivistettiin". LähetyssaarnaajatLähetystyöntekijät kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta yleensä tukivat kolonialismia ja siihen liittyvää kulttuurista arroganssia. Lähetystyöhön liittyi alkuperäisasukkaiden koulutusta ja sosiaalityötä, ja sen sivutuotteena siirtomaihin levisivät länsimaiset kulttuuriset arvot. Lähetystyön onnistuminen vaihteli suuresti: joissain siirtomaissa alkuasukkaiden kultit väistyivät valtion tukeman kristinuskon tieltä, joissain siirtomaissa syntyi omia kirkkokuntia, mutta [[islam]]ilaisissa siirtomaissa kristillisellä lähetystyöllä ei ollut lainkaan vaikutusta. Eurooppalaisten perustamat koulut olivat opetussisällöltään eurooppalaislähtöisiä, ja niitä pitivät osin lähetyssaarnaajatlähetystyöntekijät, osin valtio. Koulujen kautta Intia ja jotkin muut monikieliset siirtomaat saivat englannin kielestä yhteisen kielen, jota kaikki ymmärsivät.<ref>Osterhammel 2005, s. 95–104.</ref>
 
==Emämaan ja siirtomaan suhde imperiumissa==