Ero sivun ”Aleksanteri (Kreikka)” versioiden välillä

'''Aleksanteri''' ({{k-el|Αλέξανδρος|Aléxandros}}, [[1. elokuuta]] [[1893]] – [[25. lokakuuta]] [[1920]]) oli [[Kreikan kuningas]], joka hallitsi [[Kreikka]]a vuosina [[1917]]–[[1920]]1917–1920.

Aleksanteri syntyi [[Tatói]]n palatsissa lähellä [[Ateena]]a, [[Konstantin I (Kreikka)|Konstantin I]]:n]] ja Preussin prinsessa [[Sofia Preussilainen|Sofian]] toiseksi vanhimpana poikana.

Konstantin I, joka tunnettiin saksalaissympatioistaan, vaati Kreikkaa pysymään puolueettomana [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]], kun taas pääministeri [[Elefthérios Venizélos]] vaati liittymistä [[ympärysvallat|ententen]] puolelle. Britti- ja ranskalaisjoukot saapuivat Venizéloksen kutsusta Kreikkaan ja Konstantin ja hänen vanhin poikansa Yrjö (Georgios) pakotettiin [[Maanpako|maanpakoon]]. Nuoresta Aleksanterista tuli kuningas. Hänellä ei ollut todellista valtaa, ja hänen ainoaksi tehtäväkseen jäi vierailla rintamilla kannustamassa joukkoja.

Aleksanteri uhmasi kuitenkin Venizélosta naimalla [[4. marraskuuta]] [[1919]] aatelittoman [[Aspasía Mánou]]n (1896–1972), kenraali Pétros Mánoksen tyttären. Pääministeri olisi halunnut hänen naivan Ison-Britannian [[Yrjö V|Yrjö V:n]]:n ja Mary of Teckin tyttären prinsessa Maryn. Kuningaspari pakeni skandaalia väliaikaisesti Pariisiin, kunnes avioliitto laillistettiin. Heidän ainoa tyttärensä, Tanskan ja Kreikan prinsessa [[Aleksandra (Jugoslavian kuningatar)|Aleksandra]] (1921–1993) nai [[Jugoslavia]]n kuninkaan [[Pietari II (Jugoslavia)|Pietari II]]:n]].